70-vuotias Paavo Väyrynen juhlahaastattelussa: "Tietenkin harmitukseen voi kuolla – mutta minä en kuollut"

Seitsemänkymppinen ikinuori kertoo MTV Uutisten haastattelussa, miltä ikä tuntuu, kenelle hän puhui kuolettavasta vitutuksesta ja pohtii myös sitä, onko hän koskaan tehnyt mitään väärin. Kysyimme syntymäpäiväsankarilta myös hänen parasta Väyrys-vitsiään.

Paavo Väyrynen, täytät 70 vuotta. Onko se paljon vai vähän?

– Aika paljonhan se on. Jäljellä oleva elämä on paljon lyhyempi kuin se, mikä tähän mennessä on tullut eletyksi.

Lue myös:

Kolumni: Paavo Väyrysen tarina on poliittisen riitelyn historiaa

Koko kansan Paavo – egoisti sydämensä kyllyydestä

Yli 40 vuotta Paavoa: Väyrysen tarina kuvien ja lausahdusten kautta – "En ole mikään vakavikko"

Vielä vuoden 2012 presidentinvaalikampanjan aikana sanoit, että olet vielä nuori mies. Entä nyt, 70-vuotissyntymäpäivänäsi?

– Nyt ei voi enää sanoa, että olen nuori mies, mutta olen kyllä nuori mielestäni ja ajatuksiltani edustan edistysmielisyyttä ja olen radikaali.

Miten juhlistat merkkipäivää?

– Pohjanrannassa on pieni ulkopoliittinen seminaari, jossa ovat alustajina Ilkka Kanerva, Liisa Jaakonsaari ja Matti Vanhanen. Meillä on siellä Meri-Lapin ruokamessut ja olen ihmisten tavattavissa, mutta mitään juhlaa ei ole.

Pohjanrannan kesäteatterissa olet kesällä esittänyt Urho Kaleva Kekkosta itse kirjoittamassasi näytelmässä Urho ja hänen kisällinsä. Miten sujui kesä Kekkosena?

Erittäin hyvin. Näytelmähän sai valtavan yleisömenestyksen. Meillä oli kahdeksan kertaa katsomo aivan täynnä ja hyvin monet olivat pettyneitä, kun eivät päässeet näytelmää näkemään. Sen takia siitä on tehty videotallenne ja sitä on mahdollista nähdä Pohjanrannassa talven mittaan Kekkosen kisälli -tapahtumissa.

Aion myöskin esittää näytteitä siitä puhetilaisuuksissa syksyn ja talven mittaan. Ensi kesänä näytelmää luultavasti taas esitetään, ehkä hieman muokattuna.

"Eihän Kekkosta tietenkään kykene jäljittelemään, eikä muuten minuakaan."

Miten Kekkosen rooli sinulle istui, sinuahan esitti sitten joku muu?

No en tiedä, eihän Kekkosta tietenkään kykene jäljittelemään, eikä muuten minuakaan. Niin, että tottakai näyttelijät vetävät rooliin oman persoonansa.

Eipä ole moitittu näyttelijäsuorituksia kummankaan osalta. Mehän olemme amatöörejä ja ymmärretään, että kyse on harrastelijatoiminnasta.

Olet jäänyt suomalaisten mieleen monista lausahduksistasi, joista tunnetuin lienee ”Voiko vitutukseen kuolla?” Sanoitko todella näillä sanoilla ja mikä oli tilanne?

Tilanne oli se, että oli tehty vallankaappaus, kun muodostettiin vuoden -87 eduskuntavaalien jälkeen hallitus, jonka kokoonpano ei ollenkaan vastannut eduskuntavaalien tulosta.

Keskusta sysättiin syrjään ja tämä tietysti minua suunnattomasti harmitti, koska näin, että Suomen asiat menevät nyt huonosti ja niinhän siinä kävi: aloitettiin vahvan markan politiikka, jolla tuhottiin Suomen talous ja synnytettiin -90-luvun alun lama.

"Kyllähän tietenkin harmitukseen voi kuolla. Mutta minä en kuollut."

Olivatko nämä ne sanat ja kenelle ne lausuit?

Kysyin lääkäriltäni tätä, leikkimielellä tietysti, tietäen vastauksen: että kyllähän tietenkin harmitukseen voi kuolla. Mutta minä en kuollut.

Sinut valittiin eduskuntaa vuonna 1970 ja siitä lähtien olet toiminut monissa tehtävissä valtakunnan poliittisessa eliitissä. Mitkä ovat urasi huippuhetket?

Ne liittyvät yleensä siihen, että olen pystynyt vaikuttamaan asioihin. Sen takia tunsin suurta tyydytystä siitä, että avautui vaikuttamisen mahdollisuus, kun tulin valituksi puolueen puheenjohtajaksi ja ulkoministeriksi.

Suurimmat saavutukset liittyvät siihen, että olen kaksi kertaa ainakin pelastanut puolueen, keskustan. Vuonna 1970 keskusta romahti ja sinnikkään työn tuloksena -80-luvun lopulla saimme palautetuksi puolueen Suomen suurimmaksi puolueeksi.

Toinen tapaus on tuoreempi. Vuonna 2011 keskusta koki vielä suuremman tappion kuin vuonna -70, ja sen jälkeen pidetyissä presidentinvaaleissa oli mahdollisuus palauttaa luottamus puolueeseen. Sille pohjalle on voitu sen jälkeen rakentaa.

Tottakai olen saanut politiikan sisällön suhteen hyvin paljon vuosikymmenten varrella aikaan ja näitä tyydytyksen tunteita on sen takia ollut runsaastikin.

Mikä on mielestäsi pysyvin jälki, jonka olet jättänyt suomalaiseen yhteiskuntaan?

Kyllä kai se on juuri se, että olen voinut omalla työlläni varmistaa sen, että keskusta puolueena on säilynyt vahvana. Mutta toisaalta tähän nyt liittyy se suurin murhe, että viime aikoina keskustan poliittinen linja on ollut mielestäni aivan väärä ja sen takia olen joutunut tekemään radikaaleja ratkaisuja.

Sinulla on perusteilla uusi puolue. Missä sen kanssa nyt mennään?

Kannattajakortteja edelleen kerätään ja toivon, että kaikki ne, jotka kannattavat poliittista linjaani allekirjoittaisivat näitä kortteja ja lähettäisivät niitä. Tuhatkunta vielä puuttuu.

Pitkän uran varrelle mahtuu myös huonompia aikoja. Mitkä ovat poliittisen urasi aallonpohjat?

Vaikeita tilanteita on ollut ennen muuta -80 luvulla, jolloin keskusta joutui kujanjuoksuun Urho Kekkosen väistyttyä valtionpäämiehen paikalta. Jouduin aikamoisten ajojahtien kohteeksi, jotka ovat jättäneet jälkensä myös minun maineeseeni. Monilla on minusta hyvin kielteisiä käsityksiä niiden ajojahtien pohjalta.

"Vuoden 1994 presidentinvaalien mediapeli harmittaa tietysti edelleen"

Ja totta kai on myös ikäviä tappioita.

Vuoden -87 hallitusratkaisu oli hyvin onneton, vuoden -94 presidentinvaalien mediapeli harmittaa tietysti edelleen ja nyt viimeisenä asiana keskustan poliittisen linjan muuttuminen tavalla, joka on suuri pettymys.

Mitkä sitten ovat pahimmat personaasi liittyvät harhaluulot tai väärinkäsitykset?

Niistä en mielellään puhu, mutta sanotaan nyt esimerkiksi tämä niin sanottu Vladimirov-kohu, joka oli aivan järjetön. Ja siihen liittyi uskomattomia väitteitä, jotka sitten julkisuudessa esitettiin täytenä totena. Mutta enpä minä nyt niistä välittäisi enempää puhua.

Onko tullut minkälaisia virheitä tehtyä matkan varrella?

Yksi suuri virhe, ja se on se, että luovuin keskustan puheenjohtajan tehtävä tehtävästä vuonna 1990.

Ei muita virheitä?

Ei suurempia virheitä. Pienempiä kyllä runsaastikin.

Kerro paras Väyrys-vitsisi.

Jaa, enpä tiedä. Niitähän on runsaasti olemassa ja ne ovat omalla tavallaan hyviä.

Entä olisiko sinulla vielä 70-vuotiaan Paavo Väyrysen terveiset suomalaisille?

Minä toivon, että he heräisivät näkemään, että Suomen asiat ovat nyt menossa pahasti huonoon suuntaan ja että nyt on vaikuttamisen aika.