Wc-pönttö ei ole jätesanko. Ohjeistuksesta huolimatta pyttyyn päätyy mitä eriskummallisempaa, sinne kuulumatonta tavaraa.
Suomenojan ja Viikinmäen vedenpuhdistamoiden tuotantopäällikkö Mari Heinonen näkee työssään konkreettisesti, mitä kaikkea suomalaiset wc-pönttöön syytävät.
Määrällisesti katsottuna puhdistamolla erotetaan eniten kuitumaista paperia, joka ei ole selkeästi wc-paperia.
− Osa uusimmista vessapapereista on tosin korkeakuituista ja rakenteeltaan tiukempaa. Vanha höttöisempi paperi oli harmittomampaa, sillä tämä massa ei hajoa, Heinonen kertoo.
Yleissekajätteen kärjessä keikkuu pumpulipuikko. Heinonen todistaa harva se päivä putsarit läpäisseiden, ohitse pystyasennossa lipuvien "topsien" esiinmarssia.
Vastaan tulee myös naisten hygieniatuotteita, kuten terveyssiteitä ja tamponeja. Lisäksi viemäriin ajautuu jonkin verran vaippoja. Ne tosin aiheuttavat herkästi tukkeuman jo toisessa päässä.
− Meille päätyy myös kestovaippojen kuituliinaosia. Niitä markkinoidaan usein biohajoaviksi, mutta viemäriverkossa ne eivät kyllä hajoa mihinkään, Heinonen muistuttaa.
Sama ongelma koskee hiuksia, joita ei pidä missään nimessä ravistella harjasta pönttöön.
− Hius on materiaali, joka ei häviä minnekään. Pitkät hiukset pyörivät viemärissä ympäriinsä ihan kuin köydet.
Monissa kotitalouksissa wc-pönttö toimittaa biojäteastian virkaa. Puhdistamolla on tavattu kaikkea mahdollista appelsiininkuorista isoihin porkkanapaloihin. Viemäriin hulautettu nakkikeitto päätyy nakkikeittona myös puhdistamon päähän.
− Viemäriin saa kaataa vain nestemäisen biojätteen, kuten maidon, liemen ja jugurtin. Kaikki muu biojäte kuuluu biojäteastiaan, Heinonen painottaa.
Klassinen, joulun aikaan korostuva virheliike on kipata kinkunpaistosta syntynyt neste suoraan lämpimältä pelliltä viemäriin ja hulauttaa kylmää vettä päälle.
− Tässä pitäisi antaa rasvan hyytyä liemen pintaan, ja sen jälkeen laittaa rasva biojätteeseen ja liemi pönttöön. Muuten viemäriputkeen muodostuu hyhmää, joka voi aiheuttaa tukkeuman.
Arkisten kulutustavaroiden ja elintarvikkeiden ohella viemäreistä paljastuu säännöllisesti tavaraa, jota kenenkään täysjärkisen ei luulisi pönttöön tunkevan.
− Valtaosa niistä on leluja. Vastaan on tullut myös matkapuhelimia ja joskus kahtia leikattuja pankkikortteja. Pumppaamolla sukkahousuista tulee usein ongelmia. Tekohampaat ovat ehkä oudoin löytö, Heinonen päivittelee.
Ihmiset soittelevat myös oma-aloitteisesti vedenpuhdistuslaitoksiin vessanpöntön kautta kadonneiden tavaroiden perään.
− Koruista tulee soittoja noin kerran kuussa. Yleensä ne ovat vanhempien ihmisten vahingossa tiputtamia, joskus äkäpäissään hävitettyjä. Valitettavasti kukaan ei niitä seulo täällä. Korua olisi ihan mahdoton löytää, meille kun tulee 250 000 kuutiota vettä päivässä.
Oman vakavan tekijänsä muodostaa visuaalisesti näkymätön, mutta selkeästi ongelmallinen jäte, kuten lääkkeet, liuottimet ja maalinjämät. Heinonen painottaa, että wc:n käyttö ongelmajätteiden hävityspaikkansa on ehdottomasti kielletty!
− Veden joukossa osa hajoaa biologisesti. Se, mikä ei hajoa, päätyy Itämereen. Myös nestemäiset lääkejätteet pitää palauttaa apteekkiin.
Haitallisten aineiden kirjosta ja yhteisvaikutuksista on tällä hetkellä meneillään paljon tutkimusta. Kaikkia vaikutuksia ei edelleenkään tunneta.
− Vaikka puhdistamo tekee paljon hyvää, asia pitää hoitaa kunnolla jo alkupäässä. Jokainen vessanpöntön käyttäjä on yksi Itämeren kuormittaja, Heinonen muistuttaa.
Studio55.fi/Jenni Kokkonen