Vedenalaisten muinaisjäännösten kunnioittaminen on lisääntynyt ja niin sanottu aarteenmetsästys vähentynyt. Meriarkeologian yksikön tutkija Mari Salminen kertoo, että julkisella internetiin laitetulla hylkyrekisterillä haetaan kunnioitusta vedenalaiselle kulttuuriperinnölle.
– Muinaisjäännöksiin kajoaminen on onneksi ollut vähentymään päin sukeltajien asenteiden muuttuessa kunnioittavampaan suuntaan. Pyrimme vaikuttamaan asenteisiin tietoa levittämällä, kertoo arkeologi Mari Salminen.
Vedenpohjan aarteet ovat osa kulttuuriperintöä. Suomen laki kieltää rangaistuksen uhalla kajoamasta kohteisiin ja tuhoamasta niitä.
– Osalla sukeltajista, koko ajan vähenevällä osalla, on ollut valitettava tapa noukkia mukaansa matkamuistoja hylkykohteilta. Samat ihmiset saattavat kuitenkin esimerkiksi palauttaa kadulta löytämänsä lompakon ja jättää luonnonsuojelualueella kasvavat rauhoitetut kasvit noukkimatta.
– Kyse on kuitenkin periaatteessa samasta asiasta, luonnon ja kulttuuriperinnön kunnioittamisesta. Vedenalaiset muinaisjäännökset ovat myös lain nojalla rauhoitettuja ja suojeltuja, Salminen muistuttaa.
Mari Salminen ei osaa sanoa, miksi ihmiset haluavat viedä esineitä mukanaan.
– Vaikka veden pohjasta viedään tavaraa, kestävä suojelu ei voi perustua kohteiden salaamiseen.
– Meillä on myös ollut sellaisia tapauksia, että ihmiset ovat myöhemmin todenneet, että miksi minä toin tämän ylös ja palauttaneet sen hylkyyn tai museoviranomaisille. Tällöin pitäisi myös muistaa ja kertoa se paikka, mistä esine on nostettu.
Salminen toivoo internetissä muinaisjäännösrekisterin osana julki olevan vedenalaislöytöjen rekisterin innostavan kunnioittamaan hylkyjä yhä enemmän.
Aarteet ovat jokaiselle erilaisia. On olemassa esimerkiksi paikallisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin arvokkaita löytöjä.
– Paikallisille heidän omasta erityisestä kulttuuristaan tai tietystä tärkeästä henkilöstä kertovat löydöt ovat usein erittäin tärkeitä, valtakunnallisesti esimerkiksi Suomen kukoistaneeseen purjelaivarakennusaikaan liittyvät löydöt ovat tärkeitä.
– Kansainvälistä arvoa voi saada esimerkiksi harvinainen keskiaikaisen kauppa-aluksen löytö, joka linkittää merialueemme suurempaan Itämeren ympärillä käytyyn kauppaan.
Meriarkeologin näkökulmasta kuumin vedenalainen löytö onkin Nauvon keskiaikainen hylky. Hylky löydettiin vahingossa vuonna 1996, ja sitä on tutkittu jo vuosien ajan.
– Hylystä on löytynyt muun muassa keramiikka-astioita ja kirkonkello. Olemme panostaneet hylyn tutkimiseen paljon, ja siitä on tulossa lähivuosina näyttelykin.
– Hylky on ollut merkittävä löytö, sillä siltä ajalta on Itämeren alueelta säilynyt hyvin vähän löytöjä ja asiakirjoja. Kohteella on ollut paljon löytöjä, ja hylky lasteineen antaa meille mahdollisuuden tutkia keskiaikaista kaupankäyntiä.
Suomen vesillä on neljä kokonaan suojeltua hylkyä, joille ei saa sukeltaa. Muille rauhoitetuille hylyille saa mennä vierailemaan. Poikkeuksena ovat Puolustusvoimille kuuluvat sotahylyt. Hylyissä voi olla esimerkiksi ammuksia, ja siksi niille menemiseen tulee aina hakea lupa.
Tavarat, joita hylyistä löydetään, ovat arkeologeille arvokkaampia kuin vain esineitä. Tärkeintä on se, että löydetyt esineet pystytään kytkemään omaan aikaansa ja historiallisiin tapahtumiin.
– Esimerkiksi Ahvenanmaan samppanja- tai viinipullolöytöjen ohessa on tarpeellista ja mielenkiintoisempaa kytkeä ne laajempaan kokonaisuuteen. Mitä muuta pullojen lisäksi aluksessa on kuljetettu, mistä lasti on ollut tulossa ja mihin menossa, minkälainen juomakulttuuri on kohdemaassa silloin vallinnut? Haluamme ymmärtää esineiden kertomaa tarinaa.
Suomen lain mukaan viranomaisille on aina ilmoitettava, jos epäilee löytäneensä muinaisjäännöksen. Muinaismuistolain mukaan kaikki hylyt, jotka ovat olleet uponneina yli 100 vuotta, kuuluvat muinaismuistoihin.
– Nuoremmat hylyt ovat usein jonkun omaisuutta, yksityisen omistajan tai vakuutusyhtiön.
Muinaisjäännösrekisterin toivotaan lisäävän halua suojella vedenalaisia kohteita. Rekisterin kautta Museovirasto toivoo myös saavansa kansalaisilta palautetta ja päivityksiä eri kohteiden tiedoista.
– Mitä enemmän näistä upeista vedenalaista kohteista on tietoa, sitä enemmän niitä arvostetaan. Ja arvostettua asiaa halutaan luonnollisesti suojella paremmin. Toivomme siis mielenkiinnon ja varovaisuuden lisääntyvän.
Vedenalaislöytöjen rekisteri koostuu hylkyilmoituksista, joita urheilusukeltajat, kalastajat, merellä liikkuvat viranomaiset ja mökkiläisetkin ovat Museovirastolle tehneet.
Rekisterillä toivotaan vastuuntuntoista yhteistyötä harrastelijoiden ja meriarkeologien välille.
– Monet harrastelijat dokumentoivat kohteita erinomaisella tavalla. Olemme tehneet valokuvaavien sukeltajien kanssa sopimuksia siitä, että voimme laittaa heidän ottamiaan kuvia esille rekisterin kautta. Sivuiltamme voi myös katsoa minkä näköistä veden alla olevalla muinaisjäännöksellä on. Tämä palvelee myös ei-sukeltavaa porukkaa.
Meriarkeologian yksikkö opastaa mielellään harrastajia siinä, minkälaista apua sukeltajat voivat kulttuuriperinnön suojelemiseksi antaa.
Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer