Keväällä 2019 tuntematon henkilö löi Sami Ropaa. Iskun seurauksena Sami kaatui, löi päänsä katuun ja hänen kallonsa halkesi. Tekijää ei saatu haastettua, ja hän jäi tuomiotta.
– Sairaalasta soitettiin vanhemmilleni, että nyt olisi kiire tulla katsomaan minua. Tilanne oli ilmeisesti aika kriittinen, Sami kuvailee.
Sami kertoo tarinansa uusimmassa MTV:n Asian ytimessä.docissa.
Oli toukokuun alku vuonna 2019. Sami oli tuolloin 24-vuotias.
Päivällä Sami tapasi lapsuudenystävänsä Jesse Heinosen ja kävi hänen kanssaan lounaalla. Illalla hän oli menossa katsomaan jalkapallo-ottelua pubiin. Mestarien liigan välierissä kohtasivat Ajax ja Tottenham.
– Sami pyysi minua mukaansa, mutta en ehtinyt. Katsoin pelin muistaakseni kotisohvalla, Jesse muistelee.
– Olen joskus miettinyt, että olisiko koko juttua tapahtunut, jos Jesse olisi tullut mukaani. Mutta ei näitä parane jossitella.
"Tuntematon löi"
Illalla Sami suuntasi toisen kaverinsa kanssa Vantaan Korsossa sijaitsevaan pubiin katsomaan ottelua. Peli oli tapahtumarikas. Tottenham pudotti Ajaxin dramaattisesti ja kiipesi liigan finaaliin.
Sami ei kuitenkaan muista pelistä mitään.
– Myöhemmin olen kuullut, että pian ottelun jälkeen päätin lähteä kotiin. Astuin ulos pubista ja tuntematon mies löi minua nyrkillä. Pään iskeytyminen katuun aiheutti minulle kallonmurtumia ja aivoverenvuotoja, Sami kertoo.
Sami kiidätettiin kriittisessä tilassa sairaalaan teho-osastolle. Samin isosisko, Taina Ropa, oli tapahtuman aikaan työvuorossa, kun hänen puhelimensa soi.
– Soittaja oli äiti. Lopetin työt ja lähdimme äidin kanssa saman tien sairaalaan. Siellä lääkäri sanoi, että Sami on saattohoidossa, Taina muistelee.
Omaisia ei ensin päästetty katsomaan Samia, sillä tämä taisteli hengestään. Nopeasti Sami siirrettiin toiseen sairaalaan teho-osastolle.
Huolesta suunniltaan oleville läheisille tämä kaikki näyttäytyi sekavana ja epävarmana.
– Kukaan ei tuntunut osaavan vastata kysymyksiimme, Taina sanoo.
"Herääkö Sami koskaan?"
Aluksi läheiset eivät saaneet muuta tietoa Samin tilanteesta kuin että hänet oli pahoinpidelty.
– Sitten pikkuhiljaa alkoi tiputellen tulla tietoa, että hän on menettänyt aika paljon verta, eikä ole tullut tajuihinsa iskun jälkeen, Taina muistelee.
– Jossain vaiheessa kerrottiin, että Samilla on aivovamma, mutta sen laajuudesta ei oikein osattu sanoa mitään. Vähän väläyteltiin, että herääkö Sami koskaan ja jos herää, tuleeko hän koskaan puhumaan, liikkumaan tai kykenemään itsenäiseen elämään.
Viimein omaiset pääsivät katsomaan tajutonta Samia teho-osastolle. Näky järkytti heitä.
– Samin pää oli ihan hirveän turvoksissa, Taina kuvailee.
Hiljalleen Sami alkoi kuitenkin näyttää merkkejä heräämisestä. Puhetta hän ei kuitenkaan aluksi pystynyt tuottamaan.
– Se oli sellaista mongerrusta. Ehkä viikon kuluttua häneltä alkoi sitten tulla joitain sanoja, mutta ei me silloinkaan voitu luottaa siihen, että hän tarkoitti, mitä sanoi.
Asian ytimessä.doc: Yksi lyönti
Uusimmassa Asian ytimessä -dokumentti kertoo katuväkivallan seurauksista.
Sami Ropan, 29, kallo halkesi viisi vuotta sitten, kun tuntematon mies löi hänet katuun ilman mitään syytä.
Pahoinpitelijä oli lentänyt aikaisemmin baarista ulos väkivaltaisen käytöksen takia. "Hän oli siinä ulkopuolella ja astuin ensimmäisenä ulos", Sami kertoo.
Tekijää ei tavoitettu oikeuden eteen.
16:37
Dokumentin katsominen vaatii maksuttoman MTV Katsomo -kirjautumisen.
Sidottiin sairaalasänkyyn
Ensimmäiset viikot Sami oli hyvin sekaisin. Hän ei pysynyt pystyssä omin avuin, mutta yritti silti jatkuvasti lähteä sängystään.
– Hänet jouduttiin laittamaan lepositeisiin, jotta hän ei olisi loukannut itseään. Hän ei ymmärtänyt, ettei hän saa nousta ylös.
Nykyisin Sami on 29-vuotias. Hänella ei ole omia muistoja sen enempää pahoinpitelystä kuin sairaala-ajastaan. Loukkaantuminen pyyhki muistin tyhjäksi useiden viikkojen ajalta ennen ja jälkeen tapahtuman.
– Muistan yhden jutun. Minulle annettiin sellainen vanhanaikainen kännykkä, koska en osannut käyttää älypuhelinta. Kirjoitin siihen "Onko Jesse?" ja lähetin hänelle, Sami kertoo.
– Olin kuulemma tosi pihalla, mutta Jessen numeron muistin ulkoa.
Jesse sai tietää ystävänsä loukkaantumisesta pahoinpitelyä seuraavana päivänä, kun Taina laittoi hänelle viestiä.
– Olin käymässä ostoskeskuksessa. Olin niin järkyttynyt, että piti mennä vähäksi aikaa pihalle istumaan. Se oli aika shokki, Jesse muistelee.
"Yritti karata koko ajan"
Samin kunto oli niin huono, että kesti pari viikkoa, ennen kuin Jesse pääsi katsomaan ystäväänsä. Häntä jännitti todella paljon.
– Olin jutellut Tainan kanssa etukäteen siitä. En tiennyt yhtään, mitä odottaa, Jesse kertoo.
Sairaalassa hoitohenkilökunta otti hänet sivuun ennen vierailua.
– He halusivat jutella kanssani ennen kuin päästivät minut Samin huoneeseen. He kertoivat, mitä on tapahtunut, mikä Samin tilanne on ja miten hänet kannattaa kohdata, Jesse muistelee.
– Sami oli sidottu sänkyyn. Hän ei pysynyt pystyssä ja yritti koko ajan karata ja rimpuilla irti lepositeistä.
Viikon kuluttua hoitohenkilökunnan viesti ystävälle oli edelleen sama. Oli mahdotonta arvioida, miten Samin paraneminen etenee, kauanko siinä kestää ja tuleeko hän kuntoon ikinä.
– Sitten menin taas uudestaan käymään ja hämmästyksekseni hän kävelikin yhtäkkiä vastaan, Jesse sanoo ja hymyilee.
Lamppu syttyi päässä
Sami kuvailee toipumistaan niin, että äkisti hänellä syttyi lamppu päässä.
– Jotenkin havahduin ja pää alkoi vähän toimia. En ole lääkäri, joten en osaa varmaksi sanoa, mutta kaiketi aivojeni turvotus laski, Sami pohtii.
– Olen miettinyt, että todennäköisesti kallonmurtumat pelastivat henkeni, koska niiden ansiosta aivoni mahtuivat turpoamaan vapaammin.
Tapahtuma-aikaan Sami oli muuttamassa toiseen asuntoon. Hänen ollessa sairaalassa perhe hoiti muuton loppuun.
Kun Sami pääsi vihdoin sairaalasta, kotiinsa hän ei saanut kuitenkaan muuttaa. Sami muutti vanhempiensa luokse.
– Hän tarvitsi monia apuvälineitä. Aluksi hän joutui käyttämään liikkumisessa apunaan pyörätuolia. Sitä kesti monta kuukautta, Taina kertoo.
– Äiti toimi hänen omaishoitajanaan. Sami asui vanhemmillamme todella pitkään, olisiko ollut miltei vuoden.
Lue myös: Kati sai aivovamman kaaduttuaan työpaikan pihassa: Vaara vaanii pääkallokelillä – näin vältät liukastumisen
Muistoja ja valemuistoja
Vuosien aikana Sami on koonnut esitutkintapöytäkirjoista ja muiden ihmisten kertomuksista tarinan, josta hän ei enää erota omia muistojaan.
– Kun kuulee asiat riittävän monta kertaa, alkaa rakentaa niistä valemuistoja. On paljon asioita, joista en osaa sanoa varmaksi, onko kyse omista muistoista vai valemuistoista, Sami kuvailee.
– Pahoinpitelyä edeltävältä ajalta on kadonnut ainakin viikko. Ensimmäiset yksittäiset muistot minulla on tuosta ajasta vasta sairaalasta kotiutumiseni jälkeen.
Jotkut läheisten tarinoista ovat jääneet mieleen toisia paremmin.
– Sairaalassa huutelin kuulemma kovasti Lucia. Hoitajat sitten kysyivät äidiltäni, että pitäisikö Samin tyttöystävä pyytää käymään tänne, kun hän niin kovasti sitä kaipaa. Äiti vähän naurahti ja vastasi, että Luci on Samin koira.
"En tunne nälkää"
Kun pahoinpitely tapahtui, Sami oli tauolla logistiikkapuolen opiskeluistaan polvileikkauksen takia. Hänestä piti tulla ammattiautoilija.
Pahoinpitelystä aiheutui Samille pysyvä aivovamma, joten hänen opiskelunsa jäivät siihen. Vaikka hän kuntoutui liikuntakykyiseksi ja eläminen sujuu täysin omillaan, haasteita riittää erityisesti vireystilan kanssa.
– Päätäni särkee jatkuvasti. En tunne nälkää, enkä muista asioita. Nykyisin tarvitsen 1-3 päiväunet. Jos väsymys menee yli, en nuku enää yölläkään, Sami luettelee.
– Tykkään käyttää sellaista vertausta, että jos tavalliselle terveelle ihmiselle on annettu vuorokaudeksi käyttöön kymmenen voimavaralusikkaa, minulla niitä on aivovammani takia vain kolme. Siksi minun on valittava tarkemmin, mihin ne käytän.
Jokin aika sitten Sami oli työkokeilussa hyvän elämän pehtoorina eli eräänlaisena yleismiehenä, mutta kokeilu loppui lyhyeen. Kuormituksen seurauksena Sami alkoi saada poissaolokohtauksia.
– Tällä hetkellä tutkitaan, onko aivovamma aiheuttanut minulle epilepsian.
Tekijä pakoilee
Poliisi otti Samin pahoinpitelijän kiinni tuoreeltaan paikan päältä. Tapahtuma näkyi valvontakameratallenteilta ja tekijä tunnusti.
Sami ei tuntenut tekijää entuudestaan. Hän oli tapahtuma-aikaan kolmekymppinen virolaistaustainen mies.
Poliisin esitutkinnan mukaan väkivaltaa ei edeltänyt minkäänlainen sanaharkka.
– En ole koskaan nähnyt häntä. Nimen tiedän vain pöytäkirjoista, Sami kertoo.
Tekijää ei ole saatu vastuuseen.
– Ensimmäiset kaksi kolme vuotta meni esitutkintaan. Sitten odoteltiin, että tulisi käräjät ja noin 5–6 kertaa yritettiin päästä oikeuteen. Mutta loppujen lopuksi tekijää ei saatu haastettua, koska hän pakoili haastemiestä ulkomailla ja rikos ehti vanhentua, Sami kertoo.
– En koe saaneeni oikeutta siinä mielessä, että tekijä pääsi kuin koira veräjästä. Mutta pääasia, että olen tässä ja hengissä, Sami sanoo.
Lue myös: Autokolari muutti Kaisan elämän lopullisesti – "Ensin olin vaimo ja äiti, sitten leski ja yksinhuoltaja"
"Sattumalta se olin minä"
Esitutkintapöytäkirjojen perusteella pahoinpitelijä ei itsekään tiedä, miksi löi Samia.
– Paitsi että hän oli kännissä. Hän oli juonut viskipullon ennen baariin lähtemistään. Järjestyksenvalvojalta kuulin, että hän oli lentänyt sieltä ulos aiemmin väkivaltaisen käytöksen takia ja jäänyt sitten ulos odottamaan, Sami kertoo.
– Sattumalta se olin minä, joka astuin ensimmäisenä ovesta ulos ja hän päätti tempaista. Olin väärässä paikassa väärään aikaan.
Sami näkee tilanteessa myös jotakin lohdullista.
– Onneksi se olin minä, eikä joku vanhempi ihminen, joka olisi todennäköisesti kuollut siihen lyöntiin.
– Kyllähän se pysäyttää, että omalle ystävälle tapahtuu tällaista. Vähän pelottaakin se, että tuolla pyörii tyyppejä, jotka voivat sattumanvarasesti lyödä ihmisiä, Jesse sanoo.
Sami kertoo, että juuri tästä syystä hän ryhtyi kokemusasiantuntijaksi.
– Kerron tarinani kautta, että yksikin lyönti on liikaa. Jos saan yhdenkin lyönnin esitykselläni estettyä, koen onnistuneeni, Sami sanoo.
Näkymätön vamma
Sami on löytänyt arkeensa mielekkyyttä ja sosiaalisia suhteita vapaaehtoistoiminnan kautta Tatu ry:ssä ja Aivovammaliitto ry:ssä.
– Olin kuukausi sitten yhdellä ala-asteella puhumassa 3.–4.-luokkalaisille. Siellä oli kauhea hälinä päällä, mutta kun aloin puhua, kaikki hiljenivät. Ne pysähtyivät oikeasti kuuntelemaan ja hirveästi tuli kysymyksiä. Kerroin, mikä on aivovamma ja mitä siitä seuraa omasta näkökulmastani, Sami kertoo.
– Toivottavasti käyttävät ainakin kypärää pyöräillessään jatkossa.
Väkivallan ehkäisemisen lisäksi Sami kokee tärkeäksi lisätä ihmisten tietoisuutta aivovammoista.
– Aivovamma on näkymätön vamma. Se ei näy ulospäin. Aivovamma ei ole myöskään älyllinen vamma vaan haasteet tulevat muissa asioissa, Sami kuvailee.
– Minulle sanotaan usein, ettei minulla voi olla aivovammaa, koska kävelen ja puhun.
Sami toivoo, että saisi tulevaisuudessa enemmän kokemusasiantuntijan hommia.
"En kanna tekijälle kaunaa"
Aina nallekarkkeja ei jaeta tasan. Tämä tuttu sanonta vilahtaa usein Samin puheissa.
– En kanna tekijälle kaunaa. Uskon, että karma hoitaa hänet sitten jossain toisessa asiassa, Sami sanoo ja miettii hetken.
– Mutta kyllä minä olisin silti halunnut, että hän saa jonkinlaisen tuomion siitä, että aiheutti toiselle pysyvän vamman.
Jokin aika sitten Sami laittoi pahoinpitelijän nimen netin hakukoneeseen.
– Löysin hänen kasvokuvansa ja nyt tiedän vihdoinkin, miltä hän näyttää, Sami sanoo.
Vammautuminen rauhoitti elämää. Nykyisin Samin päivät kuluvat paljolti kotona pelaillen, piirrellen ja päiväunista "nauttien".
– Iloa minulle tuovat eläimet. Koiria ei voisi kai koskaan olla liikaa. Käyn myös paljon vanhempieni luona, Sami kertoo.
– Piirtäminen on muuten ihan uusi harrastus, se tuli vasta vammautumiseni jälkeen. Ennen sitä en edes tiennyt osaavani piirtää.