Ihminen pystyy mihin vain, jos on tarpeeksi sinnikäs - ainakin jos Cristina Anderssoniin on uskomista. Nainen vakuuttaa, että unelmointi kannattaa. Kun tavoittelee miltei mahdotonta, matkan varrella kehittyy ja saa iloita onnistumisista.
"Olen outo peikko Suomessa, sillä voittamisenhalusta ei täällä tykätä. Se on jotenkin vastenmielistä ja amerikkalaista. Sellainen hyshys-juttu," Cristina Andersson toteaa.
Andersson korostaa, ettei maitojunalla kotiin palaaminen ole katastrofi.
"On pahempaa, jos ei edes yritä voittaa. Jo pelkästään se prosessi on todella palkitseva. Jos ihmisellä on iso unelma, myös prosessi on suuri."
Pettymykseen varautuminen johtaa Anderssonin mukaan siihen, että pettyy. Jos taas varautuu voittoon, voittaa. Anderssonin mukaan ihminen venyy uskomattomiin pinnistyksiin ja palkintona on joka tapauksessa oman itsensä voittaminen. Pessimisteille Anderssonilla on yksi neuvo.
"Kun vaihtaa ajatuksia, se on avain ihan kaikkeen. Mentaalisella energialla saa uskomatonta ponnistusvoimaa. Jos haluaa selvitä jostain, pitää itse ohjelmoida päähänsä, että sä voitat tämän."
"Sain herätyksen oppimiseen"
Cristina Andersson hurahti oppimiseen työskennellessään Vihdissä opettajana. Anderssonin opiskelijoita olivat työttömät ja töihin palaavat naiset.
"Se oli niin fantastinen kokemus. Meillä oli todella hauskaa ja kaikki oppivat ja kaikki pääsivät hyviin harjoittelu- ja työpaikkoihin. Ajattelin, että tämä on minun elämäntehtäväni."
Työnsä vuoksi Andersson päätyi opiskelemaan kasvatustiedettä. Vaikka Andersson oli opiskellut Helsingin yliopistossa viestintää ja suunnitellut toimittajan uraa, kasvatustieteet veivät naisen mennessään. Varsinainen hullaantuminen oppimiseen tapahtui, kun Andersson tapasi englantilaisen oppimisen asiantuntijan.
"Sain herätyksen tähän oppimiseen. Missään kasvatustieteissä ei koskaan puhuttu oppimisesta. Minusta tuli oppimisvilliintynyt ja ajattelin, että tämähän on loistavaa!"
Läpi harmaan kiven
Koko 90-luvun Andersson puhui oppimisesta ja oli omien sanojensa mukaan suuna päänä pauhaamassa asiasta. Sitten tuli stoppi. Vuonna 2000 Andersson piti sapattivapaata, kun energiaa ei enää löytynyt oppimisesta puhumiseen.
"Rupesin miettimään, miksi turhauduin asiaan, jota eniten rakastin. Tuloksena syntyi Voittava kierre -kirja, jonka julkaisin ensin omakustanteena. Yksikään kustantaja ei suostunut julkaisemaan sitä, koska heidän mukaansa voittaminen ei myy Suomessa."
Andersson ajatteli, että jos kirja ei myy suomeksi, hän kirjoittaa sen englanniksi. Kirja julkaistiinkin pian USA:ssa ja viimein vuonna 2008 WSOY tarjoutui julkaisemaan teoksen.
"Olen pitkäjänteinen. Jos uskon asiaani, menen läpi vaikka harmaan kiven."