Leila Haaparanta Ilkka Niiniluoto: Johdatus tieteelliseen ajatteluun. Gaudeamus. 2016. 175 s.
Tämä kirja ei ole kansanvillintää, sanottakoon heti alkuun. Eikä se sitä voisikaan olla – eikä halua olla – jollei sitten kansa hurahda tieteellisen ajattelun perusteisiin, tai pohtimaan pintakohinaa syvemmin koululaitoksemme tilaa.
Sellaisesta ei ole pelkoa, valitettavasti, vaikka tekisi eetvarttia itse kullekin. Oppimisen ja oppineisuuden pilkka, suoranainen huuhaa, someöykkäröinti, trollaus ja räikeä ja avoin valehtelu, rasismi, sivistymättömyys on pikavoittoajattelun sekö nollien ja ykkösten mahdollistamaa dystopiaa.
Tämä käsillä oleva kirja ei kuitenkaan suoraan käsittele politiikkaa tai sosiaalista mediaa.
Tiede avointa ja julkista
Opuksen lukeminen voisi kuitenkin antaa joitakin eväitä omien mielipiteidensä harkittuihin perusteluihin ja esittämiseen, omalla nimellä, ja toisen väitteiden perusteiden kuuntelemiseen. Hyvän tieteentekemisen yksi perusedellytys kun on avoimuus ja julkisuus.
Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran 30 vuotta sitten. Käsillä oleva painos on päivitetty versio siitä. Kirjoittajat Haaparanta ja Niiniluoto ovat kokeneita tieteentekijöitä ja ammattifilosofeja.
Teos on varsinaisesti tieteen ja sen tekemisen perusteiden oppikirja opiskelijoille ja jatko-opiskelijoille.
Kirja pohtii tiedon ja totuuden määritelmiä, teorioita, logiikkaa sääntöineen ja lauseineen, tieteenfilosofiaa, selittämistä, tiedon kasvua ja tiedon sekä tieteentekemisen etiikkaa. Näistä kaikista tiedeyhteisössä on oltu ja ollaan eri mieltä, kuitenkin kukin omat näkemyksensä perustellen.
Ei vain akateeminen oppikirja
Mutta teos on myös ”sivistävää taustatietoa kaikille tieteestä ja tieteellisestä ajattelusta kiinnostuneille”. (Sopisi siis vaikka matkalukemiseksi ’kaiken maailman dosentteja’ halveksiville, tiedevihamielisille ministereillekin.)
Hyvä, kriittinen ja avoin totuuteen pyrkivä tiede ei ole jumalansanaa. Tieteellinen ja eettinen kyseenalaistaminen kuuluu sisäänrakennettuna tieteeseen, sen tekemiseen ja tuloksiin ja tulosten (hyöty)käyttöön. Tiede ei ole koskaan valmis, eivätkä sen tulokset tabuja. Tieteen parissa liikkuu myös vilppiä ja huijareita.
Ulos norsunluutorneista
Tiede ja niiden tekemiset paikat kuten yliopistot ovat Suomessakin yhä enemmän vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.
Kirjoittajat viittaavat yhdysvaltalaiseen filosofiin Martha Nussbaumiin (s. 1947) sanoessaan, että humanistinen sivistys on elintärkeää toimivan demokratian kannalta, ja että ”hyvä yhteiskunta tarvitsee tieteelliseen ajatteluun kuuluvaa totuuden etsimisen kunnioittamista”.
Janne Hopsu