Kirja-arvio: Joka päivä on tieteen päivä

Me elämme tieteen päiviä joka päivä.

Koronapandemia ja siihen liittyvät tautioireiden tutkimukset ja hoito, viruksen leviämismallit, rokotteiden kehittely, ja suoranainen tieteen vastainen, vaarallinen virukseen liittyvä hölynpöly, konkretisoivat tiedettä vähemmänkin seuraavalle sen erottamattoman osan arkeamme – ja politiikkaa - myöten.

Kaikille kiinnostuneille tarkoitettu Tieteen päivät järjestetään joka toinen vuosi. Koronaepidemia kutisti tammikuun tiedefestivaalin nettiin, mutta tapahtuman yhteydessä julkaistaan aina kirja, joka tarraa hampaillaan ympäröivään yhteiskuntaan tieteen moniotteella.

Nyt kaleidoskoopattiin tietoa itseään: tiedosta vaikeana itsessään tai yhteiskunnan pimeitä nurkkia valaisevana, tiedosta mediassa ja politiikassa, ja tiedon ja tulevaisuuden suhteesta, algoritmeista ja satelliiteista genomeihin, biotalouteen ja koko biosfääriin.

”Politiikan tieteellistyessä myös tiede väistämättä politisoituu. Päätöksiä tuetaan ja toisenlaisia valintoja kritisoidaan valikoidulla tutkimustiedolla”, muistuttaa viestinnän professori Esa Väliverronen Helsingin yliopistosta.       

Mikä avuksi? Muun muassa tieteen luonteen ja sen soveltamisen ymmärtäminen, ja kaikkien avoin, kriittinen keskustelu. 

Tämän kirjan lukeminen viimeistään raikkaasti muistuttaa, kuinka eri tavoin - jo totutuin, kehittyvin ja vielä olemassa olemattomin – tiede lähestyy ja vaikuttaa yhteiskuntaan.

Laboratorio, kirjasto tai työhuone on se kliseinen norsunluutorni. Torni on välttämätön itse tutkimukselle, mutta elämälle vieraana symbolina torni on väsähtänyt ja laiska haukkumasana.

Tutkijat ja tutkimukset kilpailevat julkisuudessa, mihin pitää siihenkin suhtautua kriittisesti. Raha on tieteessäkin parhaimmillaan rengin ja rattaiden asemassa.   

Kirjan yhteensä kymmenistä artikkeleista ja niitä täydentävistä kainalojutuista voisi poimia minkä tahansa esimerkiksi siitä, miten tiede ei ole vain ihollamme, vaan myös sisälmyksissämme, mielissämme, hengitysilmassamme ja ihmissuhteissamme.

Akateemikko Georg Henrik von Wright varoitti aikoinaan tieteen, teknologian ja ”järjen kriisistä”, kun järjen välineellisyys jyrää viisauden, harkinnan ja ymmärryksen, muistuttaa Bernt Österman, von Wright-Wittgenstein arkisto kuraattori.

 ”Tekniset systeemit lakkaavat olemasta yksinomaan teknisiä, kun laskennalliset mallit kohtaavat ihmisen aikeet ja toiminnan”, apulaisprofessori Minna Ruckenstein Helsingin yliopistosta viittaa esimerkkinä Microsoftin Tay-robottiin.

Se ohjelmoitiin keskustelemaan Twitterissä. Taysta jouduttiin vetämän piuhat pois seinästä lähes saman tien, kun robotti oppi saman tien seksistiseksi rasistiksi. Ruckensteinin tutkimusala kertoo enemmän kuin paljon siitä missä olemme ja liikumme, digitaalinen antropologia.

Mutta on sitä osattu lähes aina siellä, missä on ollut jonkinlaisia ihmisyhteisöjä.

Planeettojen jaa tähtitaivaan havainnot niistä vedettyine päätelmineen ja ohjeineen ovat olleet mitä suurinta vallankäyttöä.

Astrologia ja avaruuden kappaleisiin liitetyt jumalkäsitykset, hautojen ja temppelien ilmansuunnat, kalenterit juhla- ja seremoniapäivineen, muun muassa, määrittivät ja määräsivät ihmiselämää, muistuttaa tähtitieteilijä Marianna Ridderstad Helsingin yliopistosta.       

2023 Tieteen päivät toivottavasti taas pidetään myös avoimin ovin, keskustelukin tuntuu luontevammalta kasvokkain.