Murteen tarttumiselle tai sen vaihtamiselle eri alueella oleskellessa on yksinkertainen selitys. Murteiden kielioppi taas ei ole niin yksinkertaista, joten murteiden imitoiminen voi särähtää helposti paikallisen kielikorvaan.
Murteet herättävät monissa tunteita puolesta ja vastaan. Tampereen yliopiston suomen kielen professorin Johanna Vaattovaaran mukaan se johtuu ihmisten erilaisista suhteista alueisiin, joilla murteita puhutaan.
– Nämä suhteet yhdistyvät henkilöihin, joita tunnemme. Lisäksi vanhat alueisiin liittyvät stereotypiat, puhutaan topeliaanisista heimostereotypioista, aktivoituvat erilaisten murteiden kautta.
Esimerkki murteisiin liittyvistä stereotypioista on savolaisiin yhdistettävä lupsakkuus.
– Se, millä tavalla ajattelemme, siirtyy yllättävän sinnikkäästi sukupolvelta toiselle.
Puhuja pyrkii tiedostamattaan mukautumaan ympäristöönsä
Toisella alueella oleskellessa paikallinen murre voi tuntua tarttuvan, toisaalta oma murre voi voimistua nopeasti palatessa kotiseudulle.
– Se johtuu siitä, että meillä on luontainen taipumus mukautua puhekumppaneihimme ja kielelliseen ympäristöömme.
Suomalaiset ovat Vaattovaaran mukaan melkoisia kameleontteja mukautumaan. Tämä koskee myös vahvaa murretta puhuvia.
– Kielenkäyttötilanteet ovat erilaisia, ja vaikka emme tiedostaisi sitä, vaihtelemme puhumisemme tapaa enemmän ja vähemmän.