Tarmo, 69, palkittiin vapaaehtoistyöstään – pelkkä juttuseura on iso apu yksinäiselle vanhukselle: "Niin pientä ei voi antaa, ettei itse koe hyvää mieltä"

Helsinkiläinen Tarmo Kontunen, 69, tekee vapaaehtoistyötä ja auttaa niin naapurissa asuvia ikäihmisiä kuin palvelutalojen asukkaita. Kontunen palkittiin antamastaan avusta Helsingin korkeimmalla tunnustuksella, kultaisella Helsinki-mitalilla.

Miehen tunnelma palkinnon suhteen on edelleen epäuskoinen.

– Ei sitä meinaa vieläkään käsittää. Välillä aina katson varovasti mitalia ja hetken mietin asiaa. Tuntuu epäuskottavalta yhä, mies nauraa.

Kontunen on eläkkeellä, mutta hän ei todellakaan ole toimeton. Hän tekee vapaaehtoistyötä ja auttaa muita erityisesti lähinaapurustossaan Pohjois-Haagassa.

– Tunnustus merkitsee kunnianosoitusta koko vapaaehtoistyöllä. Palkinto annettiin minulle, mutta mielestäni se huomio kohdistuu kaikille vapaaehtoistyötä tekeville.

Kävelyreissuja ja kaupassakäyntiä

Kontunen auttaa useita ihmisiä, mutta erityisen tiiviisti hän auttaa erästä iäkästä rouvaa käyttämällä tätä ulkona pyörätuolilla ja hankkimalla hänelle ostoksia kaupasta.

– Tämän rouvan näkö on todella huono, hän on lähes sokea. Joten käyn kaupassa hänen avukseen ja soitamme yhdessä hänen kummipojalleen. Juttelemme ja ulkoilemme. Kaikista tärkeintä on jutella jollekin, muuten tulee seinähöperöksi.

Kontunen myös kuuntelee.

– Kerron hänelle uutisia, niin hauskoja kuin vähemmän hauskoja. Se pitää ihmisen mielen virkeänä, kun on jonkinlainen ote normaaliin elämänrytmiin ja siihen, mitä maailmassa tapahtuu.

Naisen lisäksi Kontunen käy läheisessä palvelutalossa auttamassa ja ulkoiluttamassa ihmisiä, kuten myös omassa taloyhtiössään.

– Naapurit aina sanovat milloin tarvitsevat apua. En ole heille apua tyrkyttänyt, mutta he tietävät mitä teen ja olen valmis auttamaan, joten he kysyvät apua, kun sitä tarvitsevat.

4:25
Vapaaehtoistyötä tehdään paljon ruokajonoissa. He todistavat myös karuja kohtaloita, katso video.

Avulias pienestä pitäen

Kontunen on ollut pienestä pitäen avulias ihminen ja tykännyt auttaa muita. Näin hänelle on kerrottu lapsesta lähtien.

Eläkkeelle jäätyään hän ryhtyi vapaaehtoistyöhön saatuaan ensin itse apua mullistavaan elämäntapamuutokseensa.

– Sain silloin apua ja tarvitsin jotain vanhan tilalle. Kävelin tuohon 100 metrin päähän palvelutaloon ja kysyin voisinko olla avuksi. Sitten tutustuin oman kotitaloni väkeen.

Korona-aikaan palvelutalo on ollut kiinni, mutta Kontusella riittää autettavia ikäihmisiä omassa naapurustossa.

– Niin pientä ei voi antaa, ettei itse koe hyvää mieltä. Kun tarjoaa pientä apua, sanoo vaikka vain päivää tai juttelee ihmisille, saa siitä itselleenkin paljon. Se on hyvän mielen jakamista.

Vaikea koronasyksy

Koronavuosi on ollut vaikea myös Kontuselle.

– Olen itse masennukseen taipuvainen, ja pahemmin vielä nyt korona-aikaan. Viime keväänä mieli oli valoisampi, kun oli kesä mitä odottaa. Tämä syksy on ollut vaikeampi, kun ilmatkin ovat niin ankeat ja pimeät. On viety kaikki mahdollisuus toimia missään yhteisössä ja kaikki sosiaalinen elämä on kuopattu, hän suree.

Kontunen saa onnekseen olla päivittäin tekemisissä ja kanssakäymisessä naapureidensa kanssa.

– On hyvin tärkeää, että saa jutella toisten kanssa. Onneksi nyt koronan aikaankin on voinut jutella tuolla pihalla.

Kontunen onkin hyvin onnellinen nykyisessä asuinpaikassaan Pohjois-Haagassa. Sieltä hän ei halua enää muuttaa pois.

– Muutan enää tuohon 100 metrin päähän palvelutaloon. Tässä lähellä on kaksi palvelutaloa ja ne ovat aivan ihania paikkoja. Niissä on ihana henkilökunta ja jos on ongelmia, sieltä löytyy aina joku, joka kuuntelee.

– Hoitajat ovat jaksaneet jopa korona-aikana olla ystävällisiä ja ihania, vaikka he tekevät todella raskasta työtä.

Suosittelee muillekin

Kontunen kannustaa muitakin vapaaehtoistyöhön.

– Jokaisella on aikaa sen verran, vaikka vain pari tuntia viikossa. Suosittelen sitä kenelle tahansa, koska siitä saa hyvän mielen ja se antaa itselle todella paljon.

– Saan joka kerta jotain hyvää, kun menen auttamaan ihmisiä.

Kontuselle auttamisesta ja vapaaehtoistyöstä on tullut elämäntapa.

– Aina kun muistat toista ihmistä, se on hyvä elämäntapa.

Kontunen toivoo, että jokainen miettisi miten voisi itse auttaa muita.

–Ihan vain, että sanoo päivää jollekin ja pysähtyy hetkeksi juttelemaan. Se tekee hyvää.

Tarmo Kontusen palkinnosta uutisoi ensimmäisenä Helsingin Uutiset.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja