Yhdysvaltalainen Pohjois-Carolinassa asuva Tara Tomlinson työskentelee hoitajana sairaalassa tehohoidon osastoilla. Sairaalat Pohjois-Carolinassa ovat tällä hetkellä melko hiljaisia, kun taas New Yorkissa tilanne on päinvastainen. Tomlinson päätti työkaverinsa kanssa tarttua toimeen.
Tomlinson vastaa Skype-puheluun vilkuttamalla ja hymyilemällä. Hän viettää vapaata aamupäivää hotellihuoneessaan Brooklynissä, ennen kuin hän menee iltavuoroon Maimonidesin Medical Centeriin hotellin lähelle.
Hän kertoo voivansa hyvin, mutta olevansa väsynyt. Tomlinson on nyt viettänyt New Yorkissa yksi ja puoli viikkoa. Vuorot sairaalassa ovat 12-tuntisia, mutta venyvät usein 14-15 -tuntisiksi.
– Asiat voisivat olla paljon pahemminkin, Tomlinson toteaa.
Päätös lähteä New Yorkiin auttamaan oli silti helppo. Tomlinsonin aviomies ja neljä lasta jäivät kotiin. Perhe on toki huolissaan, mutta lähes päivittäiset videopuhelut auttavat. Tomlinsonin aviomies on myös hoitoalalla.
– Aviomieheni on vähän liiankin tietoinen kaikista riskeistä.
Koronatartuntoja ja -kuolemia on New Yorkissa paljon enemmän muuhun maahan verrattuna.
Tyhjä kaupunki ei pelota
Heti puheluun vastatessaan Tomlinson pahoittelee taustalla ulvovia sireenejä. Yleensä niin vilkkaat New Yorkin kadut ovat hiljentyneet hälytysajoneuvoja lukuun ottamatta. Normaalisti ihmisiä pullistelevissa New Yorkin metroissa on kerrankin varaa valita, mihin istuu ja tavallisesti turistien valtaamalla Times Squarella valotaulut vilkkuvat yksikseen.
Tomlinson ei ole ehtinyt olla peloissaan koronan tyhjentämässä aavekaupungissa.
– Ensimmäinen viikko täällä oli hyvin kiireinen. Meillä ei ollut paljon aikaa ajatella.
Hoitajat ovat muutenkin tottuneita altistumaan vaaratilanteille ja sairauksille, eikä pelolle ole tarvetta antaa sijaa.
Hengityskoneita moninkertainen määrä
Tomlinson ei tiedä tarkkaa potilaiden määrää sairaalassa, mutta heitä on paljon.
– Minulle kerrottiin, että yleensä täällä käytetään noin 50-60 hengityskonetta. Eräänä yönä niitä oli käytössä yli 180 ja yli 60 ihmistä sai happihoitoa, joka tarkoittaa, että potilas on lähellä hengityskoneeseen joutumista.
Tilanne sairaalassa rauhoittui tällä viikolla, sillä sairaalaan saapui lisää terveydenhuollon ammattilaisia auttamaan. Tomlinson on myös kuullut kollegoiltaan ympäri maata, että ensiavut ovat osittain hiljentyneet. Valoa tunnelin päässä näkyy.
– Valo on todellakin siellä. Pelkään vain, että ihmiset luulevat, että voimme pian aloittaa normaalin elämän. Valo tunnelin päässä ei tarkoita sitä, että on aika innostua ja järjestää juhlat.
Valo tunnelin päässä on olemassa, koska ihmiset pysyvät kotona.
Kiireinen sairaala voi silti olla hiljainen
Tomlinson kertoo, kuinka yleensä heidän alallaan selviytymismekanismeina toimivat nauru ja leikkisyys ovat vähentyneet. Huudot sairaalan käytävillä keskellä yötä muistuttavat koko ajan tilanteen vakavuudesta.
– Tunnelma on silti raskas, vaikka asiat menisivätkin hyvin. Ihmiset odottavat, että jotakin pahaa tapahtuu. Yöllä kuulemme usein sanat "koodi kolme" tai "sininen koodi", jotka tarkoittavat, että kyseessä on hätätapaus.
New Yorkin kaltainen suurkaupunki ja yleensä vilkkaat Manhattanin kadut ovat poikkeuksellisia. Viruksen leviäminen kaupungissa oli osittain huonoa tuuria, mutta väenpaljous kaupungissa, joka ei koskaan nuku on omaa luokkaansa. Kiinasta lähtenyt virus tuntui aluksi kaukaiselta.
– Ihmiset unohtavat, kuinka globaalissa maailmassa elämme nykyään. Yksi paikka maailmassa voi tarkoittaa mitä tahansa paikkaa, Tomlinson miettii.
Karanteeni antaa aikaa käsitellä
Näillä näkymin Tomlinson voi palata kotiin tänään sunnuntaina. Kotiin palatessa häntä odottaa kahden viikon karanteeni.
– Ensin kauhistelin kahden viikon karanteenia, mutta nyt olen iloinen siitä, että minulla on kaksi viikkoa aikaa ajatella ja käsitellä kaikkea näkemääni.
Tilanteesta pois käveleminen on vaikeaa, mutta Tomlinson on kuitenkin iloinen päästessään kotiin.
– Jalkoihini sattuu, kasvoihini sattuu, joka paikkaan sattuu. Joka tapauksessa kaikki tekemäni kalpenee sen rinnalla, mitä newyorkilaiset hoitajat ovat joutuneet kestämään.
Lue myös: Yhdysvalloissa koronavirustartunnat kasvavat nopeasti - New Yorkin kaupungin lääkäri pesi kadulta hengityssuojaimen käyttöönsä - “Aikuisten osasto on täysin kaaoksessa”
Myös positiivisia muistoja
Vaikeimpia kokemuksia Tomlinsonin mukaan ovat olleet samankaltaiset kokemukset, joita hoitajat kohtaavat päivittäin. Perheiden on välillä vaikeaa hyväksyä läheisen mahdollista poismenoa.
– Meidän pitää auttaa ihmisiä päästämään irti, koska osa potilaista on todella sairaita.
Vaikeaa on ollut myös hoitaa hyvin sairaita potilaita ja tehdä kaikkensa heidän eteen samalla tietäen, että ponnistelut voivat olla turhia.
Kokemus ei missään nimessä ollut hauska, mutta opettavainen ja mielenkiintoinen kyllä. Positiivisena muistona mieleen jäävät ihmisiltä saadut kortit, viestit ja kukat. New Yorkissa on myös syntynyt tapa, kun ihmiset osoittavat kiitollisuuttaan hoitohenkilökunnalle taputtamalla kello seitsemän aikaan illalla hoitajien vuoron vaihtuessa.
– Ensimmäisenä päivänä täällä olimme peloissamme, koska mietimme, että teimmekö oikein tulemalla tänne. Kävelimme hotellille perehdytyksestä ja matkan aikana ihmisiä tuli parvekkeilleen taputtamaan meille tai huutamaan "Hyvä hoitajat" tai "Kiitos!" Olimme ihan hämillämme ja mietimme, että puhuivatko he meille. Se merkitsi meille todella paljon. Nuo pienet asiat.