Suomalaisäiti eristi 2-vuotiaan lapsensa isältään ja kaappasi Italiaan: Isä kertoo, millaista oli elää pelossa, näkeekö lastaan enää koskaan ja miksi antaa äidin yhä tavata lasta

6:49
Jyväskyläläinen Dmitri Huikkonen kertoo videolla, kuinka sai lapsensa takaisin.

Jyväskylässä asuva Dmitri Huikkonen tietää miltä tuntuu pelätä, saako nähdä enää koskaan lastaan. Hänen pikkupoikansa kaapattiin Suomesta ulkomaille, ja kesti kaksi vuotta ennen kuin isä sai taas nähdä lapsensa.

Huikkoselle ja tämän entiselle avopuolisolle syntyi vauva helmikuun alussa vuonna 2015.

Pariskunta oli ollut yhdessä nelisen vuotta ennen lapsen syntymää, mutta suhteessa oli ollut ongelmia ja välillä he olivat erossa toisistaan. Raskausaikana tuli taas ero, ja tällä kertaa pysyvästi.

– Halusimme kuitenkin lapsen ja yhdessä päätimme yrittää lasta. Raskauden aikana muutimme erilleen, Huikkonen kertoo.

Halusi olla isä lapselle

Pariskunnan välit tulehtuivat niin pahasti, että isä ei tiennyt edes tarkasti raskauden loppuvaiheista. Hän selvitti kuitenkin milloin ja missä lapsi syntyy ja hän marssi paikalle synnytyssairaalaan.

– Olin sanonut hänelle, että kasvatamme lapsen yhdessä enkä luovu lapsesta, vaikka emme olekaan yhdessä. Kun näin vastasyntyneen lapsen, ei ollut mitään epäselvää siinä, ettenkö olisi halunnut olla isä hänelle.

Vauvan ja äidin kotiuduttua isä laitteli näille viestiä ja vei kauppatavaroita. Ex-pariskunta asui vain parin kilometrin päässä toisistaan, joten heidän oli helppo tavata.

Alussa isä kävi katsomassa poikaansa useammankin kerran viikossa.

Mutta sitten kaikki muuttui täysin yllättäen.

– Noin kuukauden kuluttua syntymästä nainen sanoi, että en voi enää käydä hänen luonaan. Hän vaati tapaamisten järjestämistä kaupungilla. Mietin, ettei siinä ole järkeä, mutta suostuin, Huikkonen kertoo.

"En mahtunut siihen elämään"

Isä ehti nähdä lastaan kaksi kertaa Jyväskylässä kaupungilla, kunnes hän sanoi äidille, ettei homma toimi. Vaunuissa nukkuvan vauvan tapaaminen kun ei kontaktia synnytä.

– Sanoin, että vauvan pitäisi olla kotona, jotta voin tavata häntä hereillä. Vaadin myös, että isyys pitää tunnustaa ja hoitaa lapsen huoltajuusasiat kuntoon.

Siinä hetkessä naisen suhtautuminen muuttui.

– Hän sanoi lähtiessään, että ei onnistu, hän tekee kaikkensa että en näe ikinä tätä lasta. En mahtunut siihen elämään.

Tärkeintä oli saada tavata lasta

Riidan jälkeen Huikkonen oli yhteydessä lastenvalvojaan siinä toivossa, että tämä pystyisi auttamaan. Hänet kutsuttiin tunnistamaan isyys, jonka jälkeen alkoi puhe elatusmaksuista, mutta ei suinkaan lapsen tapaamisista.

Äiti väitti edelleen, että muitakin isävaihtoehtoja on, joten isyyden tunnustus oli haettava oikeuden kautta, jolloin Huikkoselle tehtiin myös dna-testit. Niissä hänet todettiin vauvan isäksi.

Nainen teki edelleen paljon kiusatakseen Huikkosta. Hän otti omat vanhempansa lapsen oheisvanhemmiksi, joiden piti virallisesti olla paikalla kun isä tapasi lastaan.

Huikkonen sieti kuitenkin kaiken.

– Kaikki muu oli toissijaista, kun vain sain tavata lasta.

Valvottuja tapaamisia

Tapaamiset jatkuivat, mutta valvotusti niin, ettei isä saanut olla kaksin lapsensa kanssa.

Jossain vaiheessa vuoden 2016 lopussa oli sovittu, että poika pääsisi isänsä luokse yöksi, mutta äiti jätti lapsen tuomatta.

– Tuolloin päätin hakea oikeudesta yhteishuoltajuutta, ja kun sen tein, tapaamiset loppuivat kokonaan kuin seinään, Huikkonen kertoo.

Kesäkuussa 2017 ex-pariskunnalle tarjottiin sovittelua, jossa sovittaisiin lapsen tapaamisista.

– Tämä oli murroskohta, tajusin jälkikäteen. Siitä tavallaan alkoi se lapsikaappaus.

Naisesta ei kuulunut

Ex-pariskunta istui sovittelussa neljä tuntia. Tapaamisessa oli tarkoitus sopia tapaamisista jopa vuosiksi eteenpäin. Kaikki alkoi hyvin.

Toiselle sovittelutapaamiselle äiti toi mukanaan matkustuslapun isälle allekirjoitettavaksi, sillä hän aikoi matkustaa lapsen kanssa viikoksi Italiaan. Huikkonen ei allekirjoittanut. Hänen mukaansa äiti ja lapsi saisivat matkustaa, mutta sellaisesta pitäisi sopia etukäteen.

Sovittelussa sovittiin, että seuraava tapaaminen pidetään leikkipuistossa. Nainen ei tullut paikalle.

Tämän jälkeen oli sovittu tapaaminen kesäkuun puoliväliin. Sielläkään ei äitiä tai poikaa näkynyt.

Isä yritti soittaa ja laittaa viestejä, mutta mihinkään ei vastattu. Huikkonen odotti vajaat pari viikkoa yhteydenottoa naiselta, kunnes hän otti yhteyttä lastensuojeluun.

Lapsen äiti vastasi poliisille, mutta ei isälle

Viranomaisten kautta selvisi, että lapsi ei ole edes Suomessa. Selvisi myös, että lapsen asuinpaikkakunnaksi oli merkitty ulkomaat.

– Aavistelin, että he ovat Italiassa, mutta meni vuosi, ennen kuin asia varmistui. Lopulta keskusrikospoliisilta sain varmistuksen missä lapsi on, Huikkonen kertoo.

Naisella oli ollut aiemmin miesystävä Italiassa ja hän oli puhunut halustaan muuttaa takaisin sinne.

Isä etsi epätoivoisesti kaikin keinoin lastaan saadakseen tietää tämän tarkan olinpaikan.

Huikkonen teki myös poliisille katoamisilmoituksen lapsestaan, mutta se ei johtanut mihinkään.

– Oli omituista, että kun poliisi soitti, nainen vastasi heille heti. Poliisi sanoi minulle, että lapsi on äitinsä kanssa, joten katoamistutkinta lopetetaan. En saanut mitään apua poliisilta, mutta en myöskään saanut mitään yhteyttä naiseen. Minulle hän ei vastannut.

Apua ja vertaistukea

Huikkonen oli myös yhteydessä Kaapatut lapset ry:hyn. Sieltä neuvottiin olemaan yhteydessä oikeusministeriöön, mistä tehtiin palautushakemus Italiaan. Italian päässä ei kuitenkaan saatu selville naisen tarkkaa olinpaikkaa.

Samalla kirjattiin poliisille rikosilmoitus lapsikaappauksesta.

– Lapsen isovanhemmat eivät vastanneet minulle, joten heistäkään en saanut apua. Oikeusministeriössä eräs nainen hoiti asiaa todella hyvin ja auttoi minua paljon. Hän lopulta laittoi tiedot keskusrikospoliisille ja sitä kautta Europolille.

Europolilta kesti vain kaksi viikkoa hoitaa asiaa, ja naisen asuinpaikka selvisi. Tämän jälkeen asiat alkoivat edetä vauhdilla. Isä sai luvan mennä hakemaan pojan kotiin heinäkuun lopussa 2019.

– Italian viranomaisten mukaan kaikki oli ok, mutta vaatimuksena oli, että isä itse hakee lapsen.

Lapsikaappausten määrä lisääntynyt Suomessa

Suomesta kaapataan vuosittain noin 20 lasta. Vuonna 2019 Suomesta kaapattiin 21 lasta ja Suomeen 12.

Lapsikaappauksesta puhutaan, kun lapsi on alle 16-vuotias. Osa lapsista saadaan takaisin, osa jää kaappausmaahan.

Viime vuonna eniten lapsia oli Suomesta kaapattuna Ranskaan ja Irakiin. Lapsista 18 kaapattiin maahan, joka on mukana Haagin kansainvälisessä lapsikaappaussopimuksessa, joten on hyvät toiveet saada heidät palautettua Suomeen. Kaikkiaan lapsia oli viime vuonna kaapattuna 23 maahan.

– Pääasiallisesti lapsia kaapataan Suomesta Euroopan maihin ihan lähellekin. Ruotsi on ollut kärkimaissa, viime vuonna oli Ranska. Toki lapsia viedään myös kauemmas, suunnittelija Hillamaria Tuomi-Mark Kaapatut lapset ry:stä kertoo.

Vuoden 2019 aikana päättyi tilanne 39 Suomesta kaapatun lapsen kohdalla.

Voi kestää vuosia

Tilanteet voivat kestää vuosia. Viime vuonna Suomessa oli 67 lasta kaapattuna ulkomaille, joten asia koskettaa kymmeniä perheitä vuosittain.

2010-luvulta lähtien lapsikaappausten määrät ovat olleet nousussa. Sekä äidit että isät kaappaavat lapsia.

Lapsikaappaukseen voi olla monia syitä. Usein taustalla on vanhempien erotilanne tai huoltokiista. 

Monessa tilanteessa vanhemmat ovat eri kansallisuutta keskenään. Toisaalta lapsikaappauksia tapahtuu myös täysin suomalaisissa tai täysin ulkomaalaisissa perheissä.

Kaapatut lapset ry tarjoaa perheille tukea, ohjausta ja neuvontaa. Lapsikaappaus jättää aina jälkensä.

– Lapselle se on valtava muutos ja se vaikuttaa lapsen perusturvan kokemukseen. Sillä voi olla monenlaisia seurauksia myös aikuisiässä. On tutkittu, että kaikille osapuolille sillä on negatiivisia vaikutuksia, Tuomi-Mark Kaapatut lapset ry:stä kertoo.

Iloinen ja lämmin jälleennäkeminen

Huikkonen päätti lähteä Italiaan autolla ystävänsä kanssa hakemaan poikaa. Ajomatka Jyväskylästä Sisiliaan kesti kaksi kokonaista vuorokautta.

Miehet saapuivat perille perjantaina. Maanantaina Huikkonen meni lastensuojelun osoittamaan paikkaan, mihin myös poika tuotiin.

– Näin lapsen äitiä vilaukselta, mutta emme puhuneet. En ollut nähnyt lastani kahteen vuoteen, ja tuntui uskomattomalta tavata hänet, isä muistelee.

Isä ja poika alkoivat heti leikkiä yhdessä.

– Ei meillä ollut mitään vierautta toisiamme kohtaan. Hän jopa halasi minua. Lastensuojeluviranomaiset olivat ihmeissään, että poika suhtautui minuun niin avoimesti.

Asiaa oli kuitenkin pohjustettu lapselle etukäteen ja hänelle oli kerrottu tarkkaan mitä tapahtuu.

Silti isä ja poika tapasivat muutaman kerran valvotusti ennen kuin matka Suomeen saattoi alkaa.

Kotimatka sujui hyvin

Huikkonen oli miettinyt paljon etukäteen sitäkin vaihtoehtoa, ettei hän saakaan poikaa mukaansa.

– Olin jopa varautunut jättämään hänet äidilleen. Pidin kirkkaana mielessäni sen, että minun on ajateltava lasta ja hänen parastaan. Olisin ollut valmis jättämään hänet Italiaan, jos lapsi ei olisi halunnut lähteä minun mukaani.

Huikkonen oli luullut äidin olevan raivona ja surullinen, kun hän joutuisi luopumaan pojastaan, mutta näin ei käynyt. Huikkosen mukaan äiti oli jopa ihmeellisen rauhallinen.

Isän ja pojan matka kotiin sujui hyvin ja samoin on sujunut myös arki Suomessa.

– Totta kai siinä meni aikaa, ennen kuin poika alkoi kutsua minua taas isäksi. Kaikki on kuitenkin sujunut hyvin.

Pojalleen isä ei ole vielä kertonut kaappauksesta, mutta sen aika tulee myöhemmin, kun tämä aikuistuu. Huikkonen haluaa olla lapselleen rehellinen asiasta.

Äiti tuomittiin ehdolliseen vankeuteen

Äitikin palasi pian isän ja pojan perässä Suomeen. Hänet vangittiin heti poliisitutkintaa varten.

Kotimatkalla lapsi kysyi isältään, miksi tämä laittaa äidin vankilaan.

– Kerroin, että minä en laita häntä vankilaan ja että äiti oli erehtyväinen.

Nainen tuomittiin viime vuoden elokuussa Keski-Suomen käräjäoikeudessa lapsikaappauksesta kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

Lisäksi 39-vuotias nainen tuomittiin maksamaan pojalleen 4 500 euron ja tämän isälle 3 500 euron suuruiset kärsimyskorvaukset sekä lähes 1 500 euroa oikeudenkäyntikuluja. Nainen määrättiin myös maksamaan isälle tuhansia euroja niistä kustannuksista, mitä hänelle aiheutui lapsen Italiasta noutamisesta.

Huoltajuus jaetaan

Nykyään Huikkonen ja lapsen äiti jakavat pojan huoltajuuden. Poika asuu vuoroviikoin vanhempiensa luona Jyväskylässä.

– Jotkut ovat ihmetelleet, miksi annan äidin edes olla lapsen kanssa. Olen tavoitellut vuoroasumista, viikko kerrallaan, jotta lapsella olisi molemmat vanhemmat. Se on minulle tärkeää ja se tavoite on saavutettu, isä kertoo.

Lapsen äitiin Huikkonen ei kuitenkaan luota.

– Luotan siihen, että hän hoitaa lapsen, mutta silti minulla on aina pieni epävarmuus, ettei hän vain lähde mihinkään pojan kanssa. Jos nainen ei vastaa viesteihini, minulle iskee paniikki. Saatan lähteä etsimään lasta.

Nyt 5-vuotias poika on sopeutunut hyvin vuoroviikkoasumiseensa.

Isänsä perheessä hänellä on nykyään myös pikkusisko.

Onnekas isä

Jälkeenpäin on selvinnyt, että lapsen äidillä oli Italiassa jo valmiiksi uusi mies ja hän oli suunnitellut lähtöä pitkään.

Huikkonen on kysynyt naiselta monesti syytä siihen, miksi hän kaappasi lapsen, mutta tämä ei ole osannut vastata.

– Olisimme voineet sopia järjestelyistä yhdessä, jos hän olisi kertonut minulle halustaan muuttaa ulkomaille.

Kaapatut lapset ry:n kautta Huikkonen on saanut apua, neuvoja ja vertaistukea. Hän on myös saanut sitä kautta uusia kavereita. Hän tietää, että on onnekas saatuaan lapsensa takaisin. Kaikille ei käy yhtä hyvin.

– Totta kai olen vihainen naiselle ja katkera siitä mitä hän teki. Ihmettelen miten hän saattoi tehdä niin omalle lapselleen. Mutta lapsen takia olen joutunut muuttamaan ajatuksiani.

– Olen sataprosenttisen varma siitä, että lapsella on hyvä olla molemmat vanhemmat, ja siksi tilanteemme on nyt hyvä, Huikkonen sanoo.

Huikkonen toivoo tarinansa toimivan varoittavana esimerkkinä muille.

– Toivoisin, että jos joku jos meinaa noin tehdä tai edes suunnittelee mielessään kaappaavansa lapsen, miettisi kahdesti ennen kuin sen tekee. Se aiheuttaa niin valtavasti vahinkoa kaikille osapuolille.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja