Joulun kutsuvieras kunnioittaa talon tapoja. Vieraan on hyvä pitää mielessä aito kiinnostus muita pöytäseurueen ihmisiä kohtaan ja muistaa, että joulu on rauhan juhla.
– Isäntäväki on kutsunut joukolle ihmisiä, jotka ovat kaikki tasavertaisia keskenään. Isännän ja emännän tehtävänä on johdattaa keskustelua ja tarkkailla, että jokainen pöydässä ottaa siihen osaa, sanoo tapakonsultti ja tietokirjailija Helena Valonen.
Jouluruokaa tai -lahjoja ei ole syytä hankkia luotolle ja aiheuttaa näin turhaa stressiä itselleen. Aiemmin saattoi olla kunnia-asia laittaa pöytään tarjolle mahdollisimman montaa sorttia, mutta nykyään ihmiset eivät sellaista kaipaa.
– Kenenkään ruokavaliota ei ole tarpeen tarkkailla ja kommentoida. Joku syö kinkkua, toinen maksalaatikkoa, toinen pelkkää kalaa tai kasvista. Emme myöskään kauhistele kaloreita, vaan otamme ruokaa lautaselle, Valonen ohjeistaa.
"Ei sahtia väkevämpää"
Tapakonsultti Arja Porvali kertoo suomalaisten jouluperinteiden muutoksesta ruokapöydän tarjonnan, saunan ja lahjojen avaamisen suhteen. Esimerkiksi veganismi ja muut kasvisruokavaliot ovat yleistyneet, joten kinkku lisukkeineen ei tyydytä yhä useamman nälkää.
– Aikoinaan saunassa käynti perhekunnittain kuului jouluperinteeseen, mutta nyt miehet käyvät erikseen ja naiset erikseen. Aika monet nuoret eivät enää suhtaudu saunaan samoin kuin vanhemmat, eikä heille sauna edes ole välttämättä tätä päivää, Porvali on huomannut.
Jouluaaton lahjat on perinteisesti jaettu vasta ruokailun jälkeen, mutta tavasta on Porvalin mukaan lipsuttu niin, että ja pukki voi tulla käymään jo ruokailua ennen. Näin aikuiset voivat ajatella lasten rauhoittuvan ja ruokailutilanteen onnistuvan paremmin.
Porvali kertoo, että alkoholi on perinteisesti kuulunut jouluun sahdin muodossa, mutta väkevien juomien tarjoilua hän ei kannata siksi, että joulu on perhejuhla ja mukana on lapsia. Jos aattona pöydässä lapsi alkaa kiukutella tai joku aikuinen alkaa häiritä yleistä viihtyvyyttä, läheisin henkilö voi pyytää häntä sivuun keskustelemaan asiasta ja joulun hyvästä yhteishengestä.
Vierailuissa muistettava armo
Valonen määrittää joulukirkossa ja hautausmaalla käymisen traditiot tervehtimiskulttuuria vastaaviksi. Hän pitää hyvänä sitä, että lapset saavat kasvaa laajempiin kulttuurisiin perinteisiin. Lähiomaisia voi muistaa jokainen tavallaan.
Sen osalta, kuka liikennöi kenenkin luokse aattoillaksi ja muiksi joulupyhiksi, Valonen muistuttaa suhteellisuuden tajusta.
Aikuiset lapset voivat esimerkiksi asua toisella puolella Suomea työn vuoksi ja heillä voi olla pieniä lapsia. Tällöin voi ajatella, että he soittavat vaikkapa videopuhelun, jossa sovitaan näkemisestä myöhemmin vuoden aikana.
– Annetaan tilaa lähipiirille kasvaa rakkaudellisesti ja rennosti, Valonen linjaa