Tampereella elvytetään vintagebuumin herättämää alaa – mestarimekaanikko Jukka: "Osaajia ei löydy enää ulkomailtakaan"

3:51
MTV Uutiset Live kurkisti kulissien taakse kameratyöpajaan ja kysyi, mistä filmikameraboomissa on kyse.

Digikameroiden tulon myötä filmikamerat jäivät ullakoille pölyttymään. Viimeisten vuosien aikana vintagebuumi on kuitenkin saavuttanut myös analogisen valokuvaamisen. Käytettyjä filmikameroita myydään jo niin paljon, että katoavaa ammattia elvytetään Tampereella.

Suuressa varastomaisessa tilassa sekoittuu puheen sorina ja metallin kolina – kameroita puretaan osiin ja puhdistetaan, ruuveja kiristetään, palasia asetellaan paikoilleen. Aina jostain kuuluu kamerasulkimen räpsähdyksiä.

Puolet varastosta on täytetty hyllyillä, joiden lukemattomista muovilaatikoista löytyy varaosia, rikkinäisiä ja huollettuja kameroita, filmejä.

Yhdessä nurkassa on kaksi puulavan kokoista pahvilaatikkoa. Euroopasta on tullut 200 kilon verran kameratarvikkeita, ja saman verran on lähdössä takaisin Keski-Euroopan jälleenmyyjille.

Tilan takaosassa kuuluu näppäimistöjen nakutus. Siellä päivitetään verkkokauppaa ja kehitellään markkinointikampanjoita, joiden avulla kamerat löytävät uudet kodit ympäri Suomea ja maailmaa. Yli puolet Tampereella huolletuista kameroista myydään jo ulkomaille.

Analogiboomin myötä on syntynyt liikkeitä, jotka erikoistuvat käytettyihin kameroihin. Yksi näistä on tamperelainen Kameratori, jonka nuoruudenystävykset Jussi Lehmus ja Juho Leppänen perustivat kymmenen vuotta sitten.  

Kysyntä on kasvanut niin suureksi, että Kameratori perusti TE-palveluiden ja Tampereen aikuiskoulutuskeskuksen kanssa rekrykoulutusohjelman kamerateknikoille. 

Katoavan ammatin pelastustyö 

Mestarimekaanikko Jukka Kelotien, 55, työpöydällä on avattu Leica M6, kameramaailman aatelistoa. Ruuveja, tappeja ja muita osia on aseteltu siistiin riviin irti otetun ulkokuoren viereen. Työpöydänseinää koristaa diplomi – "Leica Specialist". 

Jukka on työskennellyt filmikameroiden parissa vuodesta 1984. 

Katso video: Konkari kertoo filmikameramekaanikon työstä ja sen haasteista digitaalisessa maailmassa.

1:32

Digikameroiden yleistymisen myötä filmikameroita korjaavien työtilanne rupesi heikkenemään vuosi vuodelta. Korjaukseen liittyvä tietotaito oli katoamassa maailmasta kokonaan. 

– Osaajia ei löydy ulkomailtakaan enää, kaikki ovat aika vanhoja. Tämä koko ala oli katoamassa ja minunkin neljän vuosikymmenen kokemus olisi mennyt hukkaan. Kelotie toteaa. 

Kamerateknikoita koulutettiin Suomessa viimeksi noin kolmekymmentä vuotta sitten. Tampereella aloitettu koulutuslinja on tällä hetkellä koko Euroopassa ainoa, jossa opetetaan mekaanisten kameroiden korjausta. 

Koulutukselle löytyi kiinnostusta ulkomailta asti

Kameratorin lanseeraamaan koulutukseen haki toista sataa ihmistä Suomesta. 

– Hakijoissa oli vanhempia, nuorempia, miehiä ja naisia. Osalla oli kokemusta mekaanisista korjaustöistä, toisilla oli paljon kokemusta valokuvaamisesta, toteaa toimitusjohtajana toimiva Lehmus. 

– Sosiaalisen median kautta tuli paljon kyselyitä ulkomailta. Tarkoitus on laajentaa koulutus kansainvälisille oppilaille, mutta koronan takia se ei ole tällä hetkellä mahdollista, lisää tuotejohtaja Antti Heikkinen. 

Filmikameroiden korjaustyöstä kiinnostuneita riittää. Lähes neljänkymmenen vuoden korjauskokemuksen omaava Kelotie iloitsee mahdollisuudesta kouluttaa uutta verta alalle. 

– On upeaa nähdä se mielenkiinto, mitä nuoremmilla on vanhempaa tekniikka kohtaan. Heitä on mukava opettaa, kun he omasta tahdostaan tekevät ja kyselevät kaikkea korjaustyöhön liittyvää. 

Mekaanikon pöydän äärelle muodostuu pieniä porukoita. Maskien alta tarkat silmät seurailevat, kun kokenut mekaanikko esittelee seuraavaa korjausaskelta. 

Pian oppilaat palaavat omille työpisteilleen. Työskentelyssä näkyy innostuksen ripeyttä, kun vastaan tulleelle ongelmalle on saatu ratkaisu. 

Koulutuslinja toimii mestari-kisälli -mallilla, jossa vuosikymmenten kokemuksen omaavat kameramekaanikot opettavat tuleville kamerateknikoille kamerahuollon perusteet. Opintoja on myöhemmin tarkoitus laajentaa oppisopimuskoulutuksella kameramekaanikkoon asti.

Digiähky ja hitaamman elämän kaipuu houkuttelevat filmikuvauksen pariin 

Kameran päällä olevaa vipua siirtäessä kuulee, kuinka vieteri virittyy. Laukaisinta painaessa kuuluu tyydyttävä sulkimen räpsähdys. Kamera pitää virittää jälleen – tällä ei voi kuvata sarjatulella, kuten digikameralla. 

Kaikki napit, renkaat ja vivut, joita pitää säätää ennen kuvan ottamista, pakottavat keskittymään valokuvan ottamiseen. Kuva pitää rakentaa ottaessa, siinä missä digikuva viimeistellään usein tietokoneella.

Filmikameratrendi nivoutuu yleisesti hitaamman elämäntyylin ja harrastamisen arvostuksen nousuun. 

– Monenlaiset nostalgian ja hitaan harrastamisen trendit leviävät voimakkaasti. LP-levyt, kalastaminen, RC-autot, pienoismallit, virkkaaminen... Kaikki tällaiset harrastukset voivat yllättävän hyvin.  Ehkä siinä on tietynlainen välittömän tyydytyksen tavoittelun ähky kyseessä, Lehmus pohtii. 

Valokuvausta harrastavat näkevät filmi- ja digikuvaamisessa suuria eroja, eikä pelkästään niiden kuvauksellisessa jäljessä. Filmikuvaaminen toimii monille vastavoimana digitalisoituneen maailman nopealle tempolle. 

– Digikameralla otat sata kuvaa, joista valitset yhden ja laitat sen heti someen. Filmikameralla kuvaaminen ja filmin kehittäminen on paljon hitaampaa. Siinä se paluu myöhemmin niihin kuviin on ehkä se juttu, Heikkinen miettii. 

Korona-aika on näkynyt lisänosteena kameraharrastamisessa. Rajoitusten vuoksi ihmisillä on enemmän aikaa ja rahaa käyttää harrastuksiin, joita voi toteuttaa kotona ja sen lähettyvillä. 

Löytyykö sinulta tällaisia aarteita? Katso videolta vinkit arvokkaan kameran tunnistamiseen.

1:36

Filmissä on lumoa – "Se on kaiken kuvaamisen alku"

Filmikuvaamisessa monia kiinnostaa itse filmi ja sen kuvallinen jälki.  

Vaatimattoman oloisessa muovisuikaleessa piilee monenlaisia ominaisuuksia. Jokaisessa filmissä on omanlaiset kemikaalit, jotka reagoivat eri tavoilla valoon.  

Mustavalkoiset filmit voivat olla pehmeämpiä tai jyrkempiä. Jotkut värifilmit ovat haalean pastellimaisia, toisissa voi olla taas kylläisen ja liioitellun oloiset värit. Osa on teräviä, osa rakeisia. 

Digikuviin verrattuna filmikuvaaminen on kuin maalien kanssa työskentelyä. Filmiin voi fyysisesti tarttua ja kuvien lopputuloksiin voi vaikuttaa eri valotus- ja kehitystekniikoilla, pimiössä tehtävästä vedostusvaiheesta puhumattakaan.

Tällainen työskentelytapa on saanut monet vanhemmat valokuvaajat palaamaan filmikuvauksen pariin.

– Vaikka nykyään mennään pitkälti digillä, niin filmihän on kaiken kuvaamisen alku ja sen lähtöperiaate, kuvailee valokuvausta opiskellut kamerateknikko-oppilas Heidi Holma.

"Nuoremmalle sukupolvelle digikamera on yhtä vieras kuin filmikamera"

Filmikuvauksen estetiikka houkuttelee myös nuorempia sukupolvia. 

Sosiaalisten medioiden ja erityisesti Instagram-alustan myötä valokuvaamisesta on tullut arkea varsinkin milleniaaleille eli 1980–200 -lukujen välissä syntyneille. Monet kuvaavat ja lataavat valokuvia nettiin päivittäin, mutta kuvausvälineenä on lähes poikkeuksetta älypuhelin. 

Monella valokuva-alustalla on filttereitä, joilla pystyy matkimaan filmin ulkonäköä digikuvissa. Nyt tuntuu siltä, että monet haluavat luoda samaa kuvallista jälkeä oikeilla filmikameroilla. 

Koska kännykkä on jyrännyt myös digikameran valokuvausmarkkinoilla, kynnys filmikuvaamiseen ei ole sen suurempi kuin digijärjestelmäkameralla kuvaamisessa. 

– Nuoremmalle sukupolvelle digikamera on nykyään yhtä vieras kuin filmikamera. Muistikortin tai filmirullan lataaminen kameraan ovat asioita, joita yhtä lailla pitää opettaa, toteaa Lehmus. 

Piileekö sinun varastossa aarre? 

Monella saattaa olla perintönä saatu vanha kamera pölyttymässä varaston nurkassa. Se voi hyvin olla muovinen pokkari tai toisaalta metallinen raskas järkäle, johon kuuluu valikoima pölyttyneitä linssejä. 

Varsinkin jos valokuvaaminen ei kiinnostaa, saattavat vanhat laitteet tuntua vierailta ja turhalta taakalta. Vanhoilla kameroilla voi kuitenkin olla vähintäänkin käyttöarvoa. 

– Tärkeintä on muistaa, ettei veisi kameroita roskiin. Vaikka kamera olisi naarmuinen ja kulunut, siitä voi olla toiselle iloa käytössä tai huollon varaosina. Jos kamera on käyttökuntoinen, niin jokin hinta sillä on, Lehmus kertoo. 

Analogisten kameroiden arvo on säilynyt vaihtelevasti. Laitteen nykyinen hinta ei välttämättä korreloi sen alkuperäisen hinnan kanssa. 

Hintaan vaikuttaa kameran keräilyarvo, laatu, käyttötarkoitus ja maine. Somessa leviävät trendit saattavat nostaa tiettyjen kameroiden arvoa. Jos amerikkalainen julkkis esiintyy filmikamera olalla roikkuen, sitä kameramallia aletaan varmasti metsästämään ja sen hinta nousee. Esimerkiksi kun malli ja televisiopersoona Kendall Jenner nähtiin Contax T2 -kamera käsissään, sen hinta moninkertaistui hetkessä.

Pelkän kamerarungon hinta voi vaihdella merkistä riippuen muutamasta kympistä jopa tuhansiin euroihin. 

– Yllättäen pienet, mitättömät kamerat voivat olla satojen eurojen arvoisia. Samalla vanha studiokamera, joka saattoi aikanaan maksaa uuden auton verran, voi olla nykyään "vain" muutamien satojen eurojen arvoinen, Lehmus avaa. 

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja