Äijäjoogan perustaja Veikko Tarvainen kertoo Studio55.fille, mistä ikivanhan lajin äijäversiossa on kysymys ja mistä äijäjooga sai alkunsa.
– Lyhyesti sanottuna kevyttä, helppoa, yksinkertaista, ei-mystistä ja ei-akrobaattista joogaa, jossa rentoutetaan kehoa ja sitä kautta mieltä. Hengityksen opettelemista. Joku voi pitää minua mainosmiehenä, mutta itsessäni olen huomannut, että jooga toimii. Se on parhaimmillaan helppoa ja tehokasta. Kaikille tämä ei sovi, jotkut kaipaavat voimakkaampaa harjoittelua.
Tavallisessa joogassa ei miehiä näy
Äijäjoogan synty voidaan ajoittaa 1990-luvun alkuun. Tarvainen oli kolmekymppinen ja yleensä ainut mies joogaryhmässä, jossa oli 20–30 naista. Jos ryhmään tuli joskus muita miehiä, he lopettivat parin kerran jälkeen.
– Siinä tuli sitten mieleen miksi miehet lopettavat tai eivät tule ollenkaan. Tulisivatko he kenties silloin, kun ryhmässä on vain miehiä? Alku oli hankala, mutta sen jälkeen tämä on onnistunut tosi hyvin.
– Osa miehistä häpeää, kun ovat jäykempiä kuin naiset, mutta se ei ole ainut syy. Olen itsekin ihmetellyt, mikseivät sekaryhmät toimi. Harva lähtee äijäjoogaryhmästä sekaryhmään. Parastahan se olisi, jos sekaryhmät toimisivat, mutta kun ne eivät sovi kaikille, niin on hyvä, että miehille on omat ryhmät.
– Kilpailemattomuus miesten kesken vaikuttaisi toimivan vain silloin, kun naisia ei ole ympärillä. Se on mielenkiintoinen ilmiö.
Tarvainen muistuttaa, että jooga oli alun perin vain miesten laji. Sen harjoittaminen oli naisilta tyystin kielletty.
– Joogaa on niin monenlaista. Siinä on myös oma mystinen traditionsa. Moni ajattelee, että mitä ihmeen hörhöjuttua tämä on, vaikka nimi on äijäjooga. Eräs 40-vuotias mies sanoi miettineensä vuoden ajan, uskaltaako tulla kokeilemaan, jos se kuitenkin on jotain hörhöilyä. Tuli kuitenkin ja innostui.
