Suomen Uusperheiden liiton toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimo ja hallituksen puheenjohtaja Petri Rainio kertoivat Uutisaamussa, mikä auttaa pääsemään yli uusperheille tyypillisistä haasteista.
Kansainvälistä uusperheiden päivää vietetään 16. syyskuuta. Uusperhe on virallisen määritelmänsä mukaan perhe, jossa kaikki perheen lapset eivät ole puolisoiden yhteisiä. Uusperheessä kasvaa joka kymmenes suomalaislapsi.
Uusperheessä elämiseen liittyy paljon hyvää, mutta myös omanlaisiaan ongelmia.
Suomen Uusperheiden liiton toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimo kertoo, että usein vaikeat tunteet ja tilanteet kumpuavat riitaisasta erosta, ex-kumppanin läsnäolosta uudessa suhteessa sekä arkeen törmäämisestä, kun uudelleen rakastuneet joutuvat riisumaan vaaleanpunaiset silmälasinsa.
Petri Rainio on kerryttänyt omakohtaista kokemusta uusperhearjesta 18 vuoden ajalta. Hänellä on kolme lasta kolmen eri äidin kanssa. Tällä hetkellä Rainion uusperheeseen kuuluu uusi naisystävä, jonka kanssa miehellä ei ole yhteisiä jälkeläisiä, mutta joka on tuonut yksikköön kaksi lastaan aiemmasta liitosta.
– Aika perinteisiä haasteita ovat yhteiset säännöt ja niiden noudattaminen, Rainio kertoo.
Yhteisymmärrykseen pääseminen kasvatuksen periaatteista, kuten nukkumaanmenoajoista ja ruokailuista, saattaa tuntua vaikealta. Loppupeleissä pienistä erimielisyyksistä kannattaisi Rainion mukaan päästä nopeasti yli.
Myös suhteen luominen bonuslapsiin voi tuntua sosiaalisesta vanhemmasta vaikealta. Varsinkin uusperheen muodostumisen alkuvaiheessa voi turhauttaa, kun asiat eivät sujukaan suunnitellusti. Bonusvanhempi saattaa myös kokea ulkopuolisuuden tunnetta pitkän yhteisen historian puuttuessa.
Entä mikä on uusperhe-elämässä parasta? Katso Heikinheimon ja Rainion vastaukset. Juttu jatkuu videon alla.
0:26
Miten toimia hankalan eksän kanssa uusperheessä?
Oman haasteensa uusperheeseen luovat entiset kumppanit, joiden kanssa pitäisi tulla edes jotenkuten toimeen yhteisten lasten vuoksi. Heille molemmat vanhemmat ovat todella tärkeitä. Jos ex-kumppanin kanssa kiukuttelee jatkuvasti, ydinasia kärsii.
Rainio kehottaa ihmisiä etsimään itselleen sopia ratkaisuja luovasti. Tärkeää on yrittää puhua asioista avoimesti. Mikäli vain pakolliset viestit vaihdetaan ja vältetään ylimääräistä yhteydenottoa, voi vanhaa rakastettua kohtaan syntyä ikäviä tunteita. Uusi puoliso voi auttaa kommunikoinnissa eksää kohtaan, jos välit tulehtuvat liikaa.
Lisäksi aikuisten kannattaisi harjoittaa itsetutkiskelua ja tunnustaa omat virheensä.
– Itse kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoisin, että kannattaa ensin katsoa peiliin ennen kuin alkaa huutelemaan sinne toisiin osoitteisiin, Rainio sanoo.
Lue myös: Viisilapsisen uusperheen asumisratkaisu kerää ylistystä – elävät yhdessä, mutta erillään
Toisen vanhemman mustamaalaaminen on iso virhe
Lapsella tulee olla oikeus rakastaa molempia vanhempiaan ja kaikkia muitakin elämänsä merkityksellisiä aikuisia, Heikinheimo muistuttaa.
– Kaikista pahin virhe, mitä on, on se, että siitä toisesta vanhemmasta, joka ei kuulu siihen perheeseen, ruvetaan puhumaan lapselle pahaa, Heikinheimo varoittaa.
Koska lapsessa kulkevat aina mukana molemmat vanhemmat, kokee hän mustamaalaamisen hyvin henkilökohtaisesti ja saattaa alkaa etsiä vikaa itsestään. Tällä voi olla vaikutuksia lapsen mielenterveyteen, kognitiiviseen kyvykkyyteen sekä vuorovaikutustaitojen kehittymiseen, Heikinheimo sanoo. Lapsi saattaa omaksua myrkyllisen tavan puhua toisista ihmisistä – myös malli parisuhteesta menee selkäytimeen.
Entistä puolisoa ei siis kannata parjata lapsen kuullen esimerkiksi toisen kodin toimintatavoista.
– Mulla on tapana sanoa, että lapset oppii hyvin sen, jos toisella kentällä pelataan jalkapalloa ja toisella korista, kunhan ne on loogisia kummassakin paikassa, Heikinheimo vertaa.
Lue myös: Mitä on hyvä vanhemmuus? Psykologi varoittaa nykyilmiöstä: "Siitä olisi hyvä päästä pois"
Mistä tietää, että uusperheessä menee hyvin?
Avoin vuorovaikutus niin uusperheen aikuisten kuin lastenkin välillä on äärimmäisen tärkeää. Rainio kehottaa katsomaan perheenjäseniä vuorotellen silmiin ja keskittymään olennaisiin arjen asioihin tulevaisuuden miettimisen sijaan.
Jos lapsi alkaa kiukutella, ei siitä kannata olla liian huolissaan – se kuuluu niin ydinperheen kuin uusperheenkin elämään, Rainio muistuttaa. Kiukuttelu ei välttämättä tarkoita sitä, että bonuslapsi yrittäisi ärsyttää sosiaalista vanhempaansa vaan että hänellä on turvallinen olo hänen kanssaan.
– Se kannattaa uskaltaa ottaa sellaisenaan, että se on jonkinlainen kehu siitä, että lapsella on luottopaikka, missä uskaltaa kiukutella.