"Tämä oli katastrofi" – Suomen yleisurheilumenestyksestä suorat sanat

LUE MYÖS: Nyt on karua: Suomelta kaikkien aikojen heikoimmat yleisurheilun EM-kisat

– Nolla mitalia, kolme pistesijaa. Huonoin tulos 52 vuoteen. Tämä oli katastrofi, Leppänen lakaisi.

Suomi jäi mitaleitta myös vuoden 1966 EM-kisoissa Unkarin Budapestissa. Tämän vuoden kisat olivat kuitenkin Suomelta kaikkien aikojen heikoimmat, sillä Budapestissa Suomi otti yhteensä kahdeksan pistesijaa.

EM-kisat saivat tosin suomalaisittain mallikkaan lopun, kun miesten 4x100 metrin viestijoukkue kiiti SE-ajalla 38,92 kuudenneksi. Aiempina päivinä pistesijat olivat tuoneet kuudenneksi keihästä heittänyt Antti Ruuskanen ja 3000 metrin esteissä kahdeksanneksi juossut Topi Raitanen.

Urheilun monitoiminainen Laura Ruohola koki kisojen päätöspäivän pelastaneen tunnelmaa.

– On hirveän fataalisesti sanottu, jos sanotaan katastrofi. Olen niin eilisen seiväskisan ja 4x100 metrin viestin lumoissa. Eilisen illan jälkeen on sellainen olo, että voiko edes puhua katastrofista, kun jäi niin hyvä mieli kuitenkin, Ruohola kommentoi.

LUE MYÖS: Suomen EM-mitalihaihatteluista raakaan realismiin – Mertaranta: "Täytyy vakavasti miettiä, onko tehty kaikki tarpeellinen"

Kaksi vuotta sitten Amsterdamin EM-kisoissa Ruuskanen nappasi Suomen ainoan mitalin: pronssin.  

– Jos nyt olisi tullut keihäsmitali ja 1–2 pistesijaa, olisimme semisti ok-tyytyväisiä. Peruskeihässetti siihen ja sitten jotain muuta. Nyt kun me ei saatu keihäsmitalia ja mitään muutakaan, kuinka iso se väli ennenkään huonon ja hyvin huonon välillä on ollut, Ruohola pohti.

Raha

Suomen Olympiakomitean kaupallinen johtaja, entinen huippujuoksija Samuli Vasala avasi rahan merkitystä menestyksessä.

– On näkökulma, jossa on menestys ja sitten tulee kyllä rahaa. Toinen näkökulma on se, että resursseja tarvittaisiin lisää, jotta menestystä tulee. Tässä välimaastossa debatti pyörii. Näen itse sen niin, että on huomioitava, minkälaisessa ympäristössä nykypäivän nuoret elävät, Vasala ruoti. 

– Nuorena urheilijana lähdetään sille polulle, jossa tavallaan kaikki maksaa, mutta erittäin vähän tukea tulee. Siihen satsaamalla saisimme erittäin paljon paybackia aikaiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän täytyy enemmän kysyä sitä, onko huippu-urheilu meille suomalaisille tärkeää. Tutkimusten mukaan yli 80 prosenttia suomalaisia kokee sen tärkeäksi. Kuinka paljon me halutaan hyviä fiiliksiä aikaiseksi? Väitän, että siinä on myös taloudellisilla resursseilla iso merkitys.

Onko suomalaisurheilijoilla ongelmia myös henkilöbrändäyksessä? Katso koko kuuma keskustelu jutun ylälaidan videolta!