Ruuan vitaminiit eivät imeydy yhtä hyvin kaikilla ihmisillä, sanoo antioksidanttihoitoja määräävä lääkäri. Yleisimmät vaivat antioksidanttihoitoon hakeutuvilla potilailla ovat erilaiset ihottumat, allergiat ja suolistovaivat.
Yleislääketieteen erikoisläkäri ja biokemisti Päivi Mäkeläinen on kiireinen nainen. Antioksidanttiklinikalla työskentelevälle Mäkeläiselle on pitkät jonot, kun yhä useampi suomalainen etsii vaivoihinsa apua funktionaalisesta eli kokonaisvaltaisesta lääketieteestä.
Mäkeläinen kertoo Viva-lehdessä (10/2010) kuinka kiinnostui ravinnosta sekä vitamiini- ja hivenainehoidoista koululääketieteen tukena jo 1980-luvulla.
Antioksidanttihoidon perustana on koululääketiede, jonka mukaiset perustestit tehdään ensimmäiseksi. Seuravaaksi potilaan verestä mitataan vitamiini-, hivenaine- ja rasvahappopitoisuuksia. Potilaalle tehdään henkilökohtainen ravinto-ohjelma ja ravintolisäohjelma yhdessä ravintoterapeutin kanssa.
Yleisimmät vaivat antioksidanttihoitoon hakeutuvilla potilailla ovat erilaiset ihottumat, allergiat ja suolistovaivat. Kun potilaiden veriarvoja on mitattu, on huomattu, että terveellistä ja monipuolista ruokaa syövilläkään hivenaine- ja vitamiiniarvot arvot eivät ole aina kunnossa.
– Vaikka ruuassa olisikin riittävästi vitamiineja ja hivenaineita, ne eivät kaikilla imeydy, jolloin ravintolisiä tarvitaan, Mäkeläinen sanoo Viva-lehden haastattelussa.
Tunnetuimpia antioksidantteja ovat muun muassa A-, C- ja E-vitamiinit, seleeni, sinkki ja vihreä tee.
Studio55.fi/Piritta Palokangas