Segregaation torjunta nousi tapetille kuluneen kesän aikana.
Keskustelu segregaation torjunnasta otti kesällä kierroksia, kun Helsingin kaupunki päätti muuttaa koulupiirijakoa Itä-Helsingissä tasoittaakseen oppilasmääriä ja vieraskielisten osuuksia kouluissa.
Tapausta kommentoitiin ministeritasoa myöten. Esimerkiksi sisäministeri, kaupunginvaltuutettu Mari Rantanen (ps.) vaati Helsingin kaupunkia perumaan päätöksen koulualueiden muutoksista ja kutsui tapausta ”päättömäksi touhuksi”.
Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara totesi, että koulurajojen muuttaminen on väärä keino ratkaista suurten kaupunkien segregaatio-ongelmaa.
Tapauksen yhteydessä on noussut esille koulushoppailu, eli se, että vanhemmat hakevat lapsiaan eri keinoin muihin kouluihin, jotka tuntuvat heistä paremmilta.
Helsingissä asuva kahden lapsen äiti Mira Grönroos otti hiljattain kantaa keskusteluun Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. Grönroos totesi kirjoituksessaan olevansa sitä mieltä, että koulun monimuotoisuus on itse asiassa lapsen etu. Hän kertoo valinneensa huolella asuinpaikakseen "koulushoppailukeskustelun yhteydessä parjatun", Itä-Helsingissä sijaitsevan alueen.
Hän kertoo valintansa kriteerinä olleen muun muassa luonnon läheisyyden, hyvän sijainnin ja monimuotoisen asukaskunnan.
– Minun mielestäni täällä on hyvä, rento ilmapiiri ja paljon erilaisia ihmisiä. Se tuo itsellenikin sellaisen turvallisen olon, että minäkin saan olla juuri sellainen niin kuin olen. Puhutaan, että on huonoja alueita. Sitten kun itse täällä asuu, niin asian kokee siten, että ei ymmärrä miksi tätä niin kartetaan, Grönroos kommentoi MTV Uutisille
Grönroos kertoo, että kun hän hiljattain muutti uuteen asuntoon, niin ajatuksena oli varta vasten, että lapset pysyvät nykyisessä koulussaan.
"Monimuotoisuus huomattavasti enemmän läsnä nykyään"
Grönroos kertoo asuneensa lapsena itse alueella, joka oli kulttuurisesti hyvin yksipuolinen. Hän toteaa huomanneensa, kuinka suuri kontrasti on hänen nykyiseen elämäänsä verrattuna.
– Ero on nyt silmiinpistävä, kun on asunut tällä alueella, tässä ajassa ja mitä näkee työelämässä – kaikkialla on monimuotoisuutta.
Grönroos kertoo havahtuneensa siihen, että ei olisi ollut pahitteeksi jos hän itsekin olisi ollut jo lapsuusaikana kosketuksissa enemmän eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa.
– Sen myötä pystyy toimimaan kansainvälisissä yhteyksissä ja kotimaisen monimuotoisuuden kanssa paremmin. En näe mitään haittaa siinä.
"Negatiivinen uutisointi harmittanut"
Grönroos toteaa, että hänen lapsensa syyslukukausi on pyörähtänyt käyntiin hyvin innokkaissa merkeissä. Grönroos kertoo, että häntä itseään uutisointi koulushoppailusta ja segregaatiosta on harmittanut.
– Vanhemmat tekevät valintoja silmällä pitäen sitä, mihin lapset menevät kouluun. Varmasti siinä on monia syitä. Mutta jos se perustuu paljolti koulun maineeseen tai jos on tieto suuresta S2 -oppilaiden määrästä, niin kyllähän se tuntuu tosi ikävältä.
Grönroos pohtii, että jos lapsen vanhemmat ovat hyvin toimeentulevia ja vanhemmat puhuvat äidinkielenään suomea, niin heillä on muutenkin mahdollisimman hyvät edellytykset tukea lapsensa oppimista.
– Ymmärrän, että jokainen haluaa lapselleen parasta. Mutta toivoisin, että arvostettaisiin lapsen hyvänä myös sitä, että hän oppii toimimaan erilaisten ihmisten kanssa.
Grönroos kertoo halunneensa nostaa esille, että monimuotoisuus voi olla täysin suomalaistaustaisen lapsen etu ja siitä voi olla hyötyä hänelle.
– Jos koululuokassa on paljon tukea tarvitsevia, niin voi olla, että itse aineen toteuttaminen voi olla hankalampaa kuin sellaisessa luokassa, jossa kaikki puhuvat suomea. Mutta pelkkä aineen oppiminen ei ole ainoa arvo.
Grönroos painottaa, että haasteita kohtaavien koulujen pitäisi saada enemmän tukea ja resursseja sinne missä niitä tarvitaan.
