Talous toimii jo uusilla säännöillä: Pankkien pelastamisen ei pitäisi enää käydä veronmaksajan kukkaroon

Pääperiaate on, että pankkien pelastamisesta vastaavat niiden omistajat ja velkojat. Uusien sääntöjen toimivuus käytännössä on kuitenkin kysymysmerkki.

Euroopan pankkien ylle on kertynyt jälleen pahaenteisiä pilviä. Saksalaisjätti Deutsche Bank on kasvavan epäluulon kohteena ja Italian pankkisektorilla käy ikävä puhuri.

Taivaanrantaan on maalattu uuden finanssikriisin uhkaa. Euroopan unionin päättäjät ja virkamiehet vakuuttavat, että tällä kertaa kaikki on toisin. Virheistä on opittu, pankkien valvontaa on kiristetty ja kriisinratkaisuun luotu yhteinen mekanismi.

EU:ssa varotoimia on kuvailtu osoitukseksi siitä, että ladattu ase on nyt pöydällä.

Uusia sääntöjä varten on rakennettu uusia instituutioita. Yksi niistä sijaitsee Brysselin keskustassa. Sen nimi on kriisinratkaisuneuvosto. Varapuheenjohtajana toimii Timo Löyttyniemi, Valtion eläkerahaston entinen toimitusjohtaja.

Löyttyniemen uudenkarhea työhuone on kaupungin kattojen yllä. Taivas on kirkas, syysaurinko helottaa ikkunoista sisään. Työpöydällä on papereita siisteissä riveissä.

Ladatun aseen sijaan Löyttyniemi puhuu puskurista, joka on rakennettu valtioiden ja pankkien väliin.

– Kun aikaisemmin oli pankkikriisi, se usein johti heti valtioiden mukaantuloon ja pelastamisoperaatioon. Nyt yritetään suojella, että veronmaksajat eivät heti joudu maksumiehiksi, vaan että tähän tulee puskuri väliin, hän sanoo STT:n haastattelussa.

Uudet kriisinratkaisusäännöt astuivat voimaan kuluvan vuoden alussa. Pääperiaatteena on sijoittajavastuu: pankkien pelastamisesta vastaavat ensisijaisesti niiden omistajat ja velkojat.

Löyttyniemi kuvailee pitkän ketjun toimia, joiden pitää täyttyä ennen kuin voidaan käydä valtion ja veronmaksajan kukkarolle.

Italia etsii porsaanreikiä

Uusia pelisääntöjä ei ole vielä testattu käytännössä. Niiden tulkinnasta käydään kiistelyä. Italia on etsinyt säännöistä porsaanreikiä ja antanut ymmärtää, että maan pankkeja voitaisiin tukea suoraan julkisin varoin.

Italian pankkien velkojissa on paljon tavallisia kotitalouksia, joiden asettaminen eturintamaan lisäisi tyytymättömyyttä ja voisi koitua pääministeri Matteo Renzin kohtaloksi.

Muun muassa Saksa on torjunut jyrkästi säännöistä luistamisen.

Yksi tulkintakiista koskee poikkeusta, joka sallii valtion väliintulon varhaisessa vaiheessa. Löyttyniemen mukaan kyseinen mahdollisuus on tarkkaan rajattu: valtio voi tulla mukaan vain markkinahinnalla ja väliaikaisesti, jos pankki on vakavarainen ja jos kriisi heiluttaa pahasti markkinoita. Päätös vaatisi EU:n kilpailuviranomaisen hyväksynnän.

”Säännöt samat kaikille” 

Löyttyniemi puhuu Euroopan pankkien tilasta varovaisesti ja yleisellä tasolla. Virkansa puolesta hän ei voi kommentoida Deutsche Bankin ongelmia tai Italian pankkijärjestelmän kuntoa.

Pankkien tukemiseen laaditut säännöt ovat samat kautta Euroopan, hän korostaa.

Mutta miten taataan, että niistä pidetään käytännössä kiinni? EU:n ongelma kriisistä riippumatta on ollut se, että sovittuja päätöksiä ei ole noudatettu.

Valtioita koskevat taloussäännöt tarjoavat tästä esimerkkejä. Velka- ja alijäämäsääntöjen uskottavuus on murentunut, koska isojen jäsenmaiden rikkeitä on katsottu toistuvasti läpi sormien.

Löyttyniemi valaa uskoa siihen, että uudet säännöt kestävät tosielämän testin. Viime kädessä myös pankkisektorilla on kyse luottamuksesta.

– Koko mekanismi on mielestäni erittäin selkeä ja toimiva. Itsessään jo mekanismin olemassaolo luo turvaa eurooppalaiseen pankkijärjestelmään.