Brittien brexit-poukkoilu on vain yksi alkavan huippukokoukseen haasteista. Pakolaiskriisi voi puhjeta uudelleen ja ylivelkaantuneiden maiden tilanne on huonompi kuin luullaan. Tulipalot kytevät, mutta kuten laulussa, palokunta on taas tulossa paikalle paljon myöhemmin kuin muut.
Brexit hallitsee otsikoita. Se on selvä.
Brittien lähtö on EU:lle kriittinen kysymys ja historiallinen taitekohta monessa suhteessa. Unionista ei kukaan ole koskaan aikaisemmin lähtenyt. Ei iloisesti vilkutellen eikä ovia paukutellen.
Mutta kerta se on ensimmäinenkin ja se pitää hoitaa niin tyylikkäästi kuin mahdollista. Britit itse pitävät venkoilullaan huolen siitä, että kovin mahdollista se ei ole.
Omiensa luottamusäänestyksestä selvinnyt pääministeri Theresa May saa huippukokoukselta jonkinlaisia poliittisia vakuutuksia siitä, että Euroopan unioniin kuuluvan Irlannin ja brittien Pohjois-Irlannin rajakysymykseen löydetään järkevä ratkaisu.
Ratkaisun nimi on vapaakauppasopimus. Sellaisen syntymisestä kukaan ei kuitenkaan voi antaa sitovia takuita.
EU-diplomaatit ovat yhtä neuvottomia kuin pääministeri May. Kukaan ei tunnu tietävän, mikä kääntäisi neuvoteltua erosopimusta vastustavien brittikansanedustajien päät, kun varsinaisen sopimuksen avaamiseen ei suostuta.
Kova brexit, eli ero ilman sopimusta uhkaa. Siihen ja sen karuihin seurauksiin on pakko valmistautua.
Yhteen hiileen pitäisi puhaltaa myös pakolaisasiassa
Brexit-sotkun kanssa EU:n rivit ovat pysyneet yhtenäisinä. Samaa yhteen hiileen puhaltamista Brysseliin kokoontuvilta EU-päämiehiltä pitäisi löytyä myös, kun vanhojen kyteviä tulipaloja yritetään sammuttaa ja rajata jo ennen kuin ne taas karkaavat käsistä.