Mainos

Kommentti: Vanhat tulipalot eli velkakriisi ja pakolaiset uhkaavat Eurooppaa – riitainen EU-palokunta ei taaskaan varaudu sammutustöihin ajoissa

8:17
Brexit umpikujassa: Mayn Euroopan-kiertue kalskahtaa epätoivoiselta

Brittien brexit-poukkoilu on vain yksi alkavan huippukokoukseen haasteista. Pakolaiskriisi voi puhjeta uudelleen ja ylivelkaantuneiden maiden tilanne on huonompi kuin luullaan. Tulipalot kytevät, mutta kuten laulussa, palokunta on taas tulossa paikalle paljon myöhemmin kuin muut.

Brexit hallitsee otsikoita. Se on selvä.

Brittien lähtö on EU:lle kriittinen kysymys ja historiallinen taitekohta monessa suhteessa. Unionista ei kukaan ole koskaan aikaisemmin lähtenyt. Ei iloisesti vilkutellen eikä ovia paukutellen.

Mutta kerta se on ensimmäinenkin ja se pitää hoitaa niin tyylikkäästi kuin mahdollista. Britit itse pitävät venkoilullaan huolen siitä, että kovin mahdollista se ei ole.

Omiensa luottamusäänestyksestä selvinnyt pääministeri Theresa May saa huippukokoukselta jonkinlaisia poliittisia vakuutuksia siitä, että Euroopan unioniin kuuluvan Irlannin ja brittien Pohjois-Irlannin rajakysymykseen löydetään järkevä ratkaisu.

Ratkaisun nimi on vapaakauppasopimus. Sellaisen syntymisestä kukaan ei kuitenkaan voi antaa sitovia takuita.

EU-diplomaatit ovat yhtä neuvottomia kuin pääministeri May. Kukaan ei tunnu tietävän, mikä kääntäisi neuvoteltua erosopimusta vastustavien brittikansanedustajien päät, kun varsinaisen sopimuksen avaamiseen ei suostuta.

Kova brexit, eli ero ilman sopimusta uhkaa. Siihen ja sen karuihin seurauksiin on pakko valmistautua.

Yhteen hiileen pitäisi puhaltaa myös pakolaisasiassa

Brexit-sotkun kanssa EU:n rivit ovat pysyneet yhtenäisinä. Samaa yhteen hiileen puhaltamista Brysseliin kokoontuvilta EU-päämiehiltä pitäisi löytyä myös, kun vanhojen kyteviä tulipaloja yritetään sammuttaa ja rajata jo ennen kuin ne taas karkaavat käsistä.

Vaikka huonoja kokemuksia liian myöhään aloitetuista sammutustöistä on kosolti, tälläkään kerta ei kyetä eikä pystytä. Eikä kaikilta osin edes yritetä.

Eurooppaan pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut. Se ei kuitenkaan tarkoita, että globaali pakolaisongelma olisi ratkaistu. Tai että EU-valtakunnassa kaikki olisi turvapaikanhakijoiden suhteen nyt hoidossa.

Silmänaluset mustina huippukokousten asialistaa valmistelevat virkamiehet puhuvat mielellään ”kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta muuttoliikkeen hallinnassa”.

Suomeksi unionin ulkorajoista vastaavia maita pitää auttaa ja toisaalta taakkaa Eurooppaan vyöryvistä turvapaikanhakijoista pitää tarvittaessa jakaa. Ja tämän päälle pitäisi vielä yrittää varmistaa lähtömaissa, ettei miljoonien ihmisten tarvitsisi suunnata Eurooppaan hakemaan turvaa ja parempaa elämää.

Saksa luopuu kiintiövaatimuksesta

Pakolaistaakan jakamisessa Saksa teki tällä viikolla myönnytyksen. Berliinin hallitus ei enää vaadi, että turvapaikanhakijoita ripotellaan ympäri Eurooppaa tiukkojen kiintiöiden mukaan.

Se lämmittää mieliä Itä-Euroopassa, mutta se ei tarkoita, etteikö Saksa vaatisi taakan jakamista jollain muulla tavalla. Vääntö tästä jatkuu eikä tiedossa ole mitään konkreettista kestävää ratkaisua.

Vielä enemmän levällään on ulkorajoista vastaavien maiden tukeminen. Keskiössä on Italia.

Rooman populistihallituksen vahva mies, EU- ja ulkomaalaisvastaista Legaa johtava sisäministeri Matteo Salvini ja Viisi tähteä -protestiliikkeen Luigi Di Maio nousivat valtaan, koska Italia on vuosikaudet saanut tukkia Välimeren yli tulevaa pakolaisvyöryä yksin.

Näiltä herroilta on turha odottaa luonnikkaita kompromissiehdotuksia. Jos muut esittävät sellaisia, he kyllä torjuvat kipakasti.

EU-mailla ei enää ole varaa samanlaiseen pakolaiskaaokseen kuin vuonna 2015. Valitettavasti sen estämisessä ei juuri ole edetty eikä ilmeisesti edetä alkavassakaan huippukokouksessa.

Euron kriisikestävyys jää pelottavan huonoksi

Myös euroalueen kriisikestävyyttä on yritetty pontevasti vahvistaa jo kohta kaksi vuotta.

Euromaiden valtiovarainministerit räätälöivät alkavalle huippukokoukselle esityksen. Kriisipankkien ja kriisivaltioiden tukemiseen on luvassa lisää aseita ja ammuksia. Se on hyvä.

Isoista edistysaskeleista ei kuitenkaan voida puhua. Eivätkä kaikki, Suomi muiden mukana, niitä edes halua.

Sellaista euroalueen budjettia ja kriisirahastoa ei ole eikä näytä tulevan, jolla esimerkiksi kompastuva Italia saataisiin uudelleen pystyyn. Ja yhteisen talletussuojan luominen ison pankkikriisin varalta pysyy edelleen syväjäädytettynä.

Ydinongelma on ylivelkaantuneiden euromaiden ja niiden pankkien sidos, joka näyttää vain vahvistuvan.

Ylivelkaantuneen Italian pankeilla on taseissaan vaarallisen paljon Italian valtion joukkolainoja. Rooman hallitus torpedoi kaikki yritykset puuttua tähän, koska se pahimmassa tapauksessa olisi kohtalokas isku sekä Italian valtiolle että maan hauraille pankeille.

EU-maiden johtajat hymistelevät varmasti hyväksyessään Brysselissä valtiovarainministerien vesitetyt varotoimenpiteet. Ja viittaavat kintaalla, kun joku erehtyy kysymään, miksi valtioiden ja pankkien myrkyllistä kytkentää ei pystytä purkamaan.

Saksan ja Ranskan yhteinen veturi hyytyy

Eli tulipalot jäävät kytemään ja EU-palokunta on pelottavan huoleton.

Tai se ei voi muuta olla.

Unionin mahtimaiden Saksan ja Ranskan sisäinen pakka on sekaisin. Liittokansleri Angela Merkelin ja presidentti Emmanuel Macronin liikkumavara isojen EU-ratkaisujen runnomiseksi on kaventunut merkittävästi. Se näkyy ja tuntuu vääjäämättä myös huippukokouksissa, vaikka toisin väitetään. 

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja