Viimeistään kesäkuussa EU:n pitäisi tehdä päätöksiä euroalueen uudistamisesta ja vahvistamisesta. Saksan hallituksen neuvonantajiin kuuluvan huippuekonomistin mukaan yhteisvastuuta on lisättävä, jos euron kriisikestävyyttä halutaan parantaa.
Viimeistään EU:n kesäkuun huippukokouksessa pöydällä pitäisi olla konkreettisia ehdotuksia siitä, miten talous- ja rahaliittoa uudistetaan.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron on johtanut keskustelua ja laatinut oman ohjelmansa rahaliiton ja koko EU:n saneeraamisesta.
Saksassa hallituksen muodostaminen on kestänyt ennätyksellisen kauan. Siksi Berliinin lopullinen näkemys on vielä hämärän peitossa. Hallitusohjelman perusteella voidaan sanoa, että Saksa suhtautuu Macronin ehdotuksiin myönteisesti.
Muut jäsenmaat ovat tyytyneet odottamaan, että Saksaan syntyy uusi hallitus. Tiukkaa budjettikuria kantaneiden jäsenmaiden rintamassa, johon myös Suomi kuuluu, on kannettu huolta siitä, että kriisimaiden ongelmia ryhdytään ratkaisemaan yhteisillä varoilla.
Saksalaisen Ifo-taloustutkimuslaitoksen johtaja, ekonomisti Clemens Fuest, laati viime syksynä yhdessä ranskalaisten kollegoidensa kanssa malleja euroalueen kehittämisestä. Ekonomistiryhmä oli yhtä mieltä siitä, että yhteisvastuuta tarvitaan lisää muodossa tai toisessa.
MTV Uutiset haastatteli Fuestia Ifo-taloustutkimuslaitoksessa Münchenissä.
Kun päätöksiä kevään aikana tehdään, eniten keskustelua herättää nimenomaan yhteisvastuu eli se, että kaikkien pitää maksaa, kun yksi on vaikeuksissa. Miksi yhteisvastuun lisääminen on välttämätöntä?
”Euron kriisikestävyyttä pitää parantaa. Sekä Saksa että Suomi ovat aina korostaneet tätä niinsanottua no bailout –sääntöä, eli että vaikeuksiin joutuneen maan pitää hoitaa ongelmansa itse velkojien kanssa. Käytännössä velkojat menettävät rahojaan, kun velkoja järjestellään. Tästä periaatteesta ei ole pidetty kiinni, koska se olisi aiheuttanut euroalueella kaaoksen. Jatkossa meillä pitää olla enemmän riskien jakamista, koska ilman sitä luisutaan joka tapauksessa yhteisvastuuseen, mutta se tapahtuu ilman osapuolten tahtoa ja kontrolloimattomasti.”
Kreikan kohdallahan tuosta periaatteesta jo luovuttiin?
”Kreikka on hyvä esimerkki siitä, miten käy, kun turvaverkkoja ei ole. Periaatteessa Kreikka olisi pitänyt ajaa selvitystilaan. Maan pankeilla oli kuitenkin valtavasti konkurssikypsän valtion joukkolainoja. Koska pelättiin, että pankit romahtavat ja kriisi leviää Italiaan, tuosta no bailout -periaatteesta luovuttiin ja Kreikalle myönnettin sekä tukilainoja että takauksia. Nyt sitten toivotaan, että nuo rahat saadaan joskus takaisin. Osa niistä on jo merkitty luottotappioiksi. Osaa ei varmasti saada koskaan takaisin.”
Minkälainen turvaverkko sitten pitää rakentaa? Missä yhteisvastuuta pitää lisätä?
”Keskeisin yhteisvastuun lisääminen liittyy pankkijärjestelmään. Me tarvitsemme yhteisen talletussuojan, mutta se pitää rakentaa niin, ettei siihen sisälly vääränlaisia houkuttimia.”
Mitä se tarkoittaa käytännössä? Millaisilla ehdoilla yhteinen talletussuoja voidaan toteuttaa?
”Nykyiset pankkien ongelmalainat pitää ensin hoitaa pois. Se on ensimmäinen ehto. Eli pankkien nykyisiä roskalainoja ei lähdetä hoitamaan yhteisvoimin. Toinen tärkeä ehto on, että pankeilla saa olla vain hyvin rajallinen määrä omien valtioiden joukkolainoja.”
Miksi valtioiden joukkolainat ovat niin ongelmallisia pankkien taseissa?
”Tähän asti euroalueen ylivelkaantuneet valtiot ovat voineet turvautua omiin pankkeihinsa, kun markkinoilta ei enää ole saanut rahaa järkevään hintaan. Pankit ovat lainanneet, koska lähtökohta on ollut, ettei valtio voi mennä konkurssiin. Kun meillä on yhteinen talletussuoja, pankit ja kansallisvaltiot pitää erottaa toisistaan. Jos ei eroteta, ylivelkaantuneet valtiot hoitavat rahoitustaan pankkien kautta ja kun tulee ongelmia, yhteinen talletussuoja auttaa.”
Ranskan presidentti Emmanuel Macron on vaatinut euroalueelle myös omaa budjettia, jolla tuettaisiin taloudellisesti heikompia valtioita. Tarvitaanko sellainen?
”Minusta olisi parempi kysyä, voidaanko EU:n nykyisiä budjettivaroja käyttää paremmin. Tällä hetkellä 40 prosenttia budjetista käytetään maatalouteen. Näin ei voi olla tulevaisuudessa. Jos budjettia halutaan laajentaa, pitää ensin olla yhteinen poliittinen näkemys siitä, mitä tehdään ja kuka käyttää valtaa esimerkiksi yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Vasta sitten on järkevää osoittaa tarvittavat varat.”
Macronin mielestä euroalue tarvitsee yhteisen valtiovarainministerin?
”Mitkä valtuudet tällä ministerillä olisi? Mihin häntä tarvitaan? Tällaiseen ministeriin sisältyisi suuria ristiriitaisia odotuksia. Etelä-Eurooppa toivoisi, että ministeri jakaa rahaa pohjoisesta etelään. Pohjoisen jäsenmaat taas lähtisivät siitä, että ministerin tehtävänä on huolehtia entistäkin tiukemmasta budjettikurista. Minä luulen, että kaikki pettyisivät. Taas kerran ihmiset voisivat sanoa, että EU ei pidä lupauksiaan ja siihen meillä ei enää ole varaa.”