Hovioikeus vahvisti vuonna 2013 käräjäoikeuden tuomion koskien Anneli Auerin lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia. Hovioikeus piti voimassa Auerin ex-miehen tuomion ja kovensi Auerin tuomiota puolella vuodella.
Helsingin Sanomien mukaan Anneli Auerin ja Jens Kukan asianajaja hakee kaksikon kymmenen vuoden takaista seksuaalirikostuomiota purettavaksi korkeimmassa oikeudessa. Auerin lapset kertovat nyt valehdelleensa tapahtumista sijaisvanhempiensa johdattelemana.
Asianajaja Markku Fredman perustelee vaatimuksessa Helsingin Sanomien mukaan, että tuomio perustui keskeisesti lasten kertomuksiin, ja nyt tuomiolta on pudonnut pohja.
Hovioikeus vahvisti kesällä 2013 Anneli Auerin ja Jens Kukan saaman käräjätuomion seksuaalirikoksista.
Alempi oikeusaste oli tuominnut Jens Kukan kymmenen vuoden ja Anneli Auerin seitsemän vuoden vankeusrangaistuksiin. Kukan katsottiin syyllistyneen kymmeneen seksuaalirikokseen ja yhteen pahoinpitelyyn. Auer tuomittiin kahdeksasta seksuaalirikoksesta, kahdesta pahoinpitelystä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta.
Hovioikeus katsoi heidät syyllisiksi edellä mainittuihin ja lisäksi Auerin todettiin vielä lisäksi syyllistyneen kolmeen törkeään pahoinpitelyyn. Jens Kukan tuomio pidettiin voimassa ja Auerin rangaistusta kovennettiin puolella vuodella.
Lasten kertomusten luotettavuus keskiössä
Hovioikeuden julkisesta selosteesta ilmenee, että asian ratkaisu perustuu näytön kokonaisarviointiin. Asiassa välitöntä näyttöä ovat olleet asianomistajien, eli Auerin lasten kertomukset. Hovioikeuden mukaan lasten kertomusten luotettavuuden arviointi on ollut asian ratkaisemisessa keskeistä.
– Hovioikeudessa on kuultu todistajina kymmentä lapsia haastatellutta ja muuta lasten kertomusten luotettavuuden arviointiin perehtynyttä psykologia. Myös asianomistajia tutkineiden ja heistä tehtyjä löydöksiä arvioineiden kahdeksan erikoislääkärin kuulemiset ja lausunnot ovat olleet keskeistä välillistä näyttöä asiasta, hovioikeus perusteli asiaa julkisessa selosteessa.
– Hovioikeus on arvioinut lasten kertomusten luotettavuutta paitsi heistä tehtyjen psykologisten ja lääketieteellisten selvitysten perusteella myös sen perusteella, miten todennäköisinä lasten kertomia tapahtumia voidaan pitää huomioon ottaen asiassa esitetty muu selvitys ja yleinen elämänkokemus.