Tällainen on Kiinan urheilujärjestelmän järkyttävä ja pimeä puoli – "Minulla ei ole tietoja eikä taitoja ja kohtuni on hedelmätön"

Kiinalainen urheilujärjestelmä on tuottanut maalle valtavasti menestystä viimeisten vuosikymmenien aikana, mutta on sylkenyt ulos myös valtavasti pudokkaita, joiden elämä on päättynyt kurjuudessa ja köyhyydessä. Uutuuskirja Suuri harppaus huipulle – Kiinan tie urheilun supervallaksi (Like) pureutuu myös valtiojohtoisen urheilusysteemin varjoisaan puoleen.

Pohjoisessa Jilinin maakunnassa asuu myös toinen nainen, joka on maksanut kovan hinnan urheilumenestyksestään. Painonnostaja Zou Chunlan ajaa nykyisin partansa kerran tai kahdesti päivässä ja puhuu möreällä äänellä. Syy on mieshormoneissa, joita Zoun valmentajat Jilinin aluejoukkueessa syöttivät hänelle ja hänen joukkuetovereilleen päivittäin.

Toimittaja Mikko Knuuttila nostaa kirjassaan esimerkein avuin epäkohtia kiinalaisen urheilujärjestelmän sisällä. Yksi heistä on painonnostaja Zou Chunlan. Hänelle syötettiin lapsesta asti hormoneja, joiden väitettiin aluksi olevan ravintolisiä. Kun asian laita alkoi valjeta teini-ikäiselle urheilijalle, totuus myönnettiin, mutta valmentajien väitteen mukaan pillerit olivat kuitenkin turvallisia.

Huikeita tuloksia painonnostossa saavuttanut Zou joutui lopettamaan uransa varhaisessa vaiheessa vakavaan loukkaantumiseen vuonna 1993. Urheilu-uran jälkeen hänellä oli vaikea löytää mielekästä työtä, koska hänen koulutuksensa oli pahasti laiminlyöty painonnostoharjoittelun vuoksi.

Hän arveli olevansa neljäsluokkalaisen tasolla. Zou päätyi kantajaksi rakennustyömaalle, katuruokakauppiaaksi ja lopulta hierojaksi kylpylään maakunnan pääkaupunkiin Changchuniin.

Vuonna 2002 Zou meni naimisiin, mutta ei yrityksistä huolimatta onnistunut tulemaan raskaaksi.

Lääkärintarkastuksessa selvisi, että hänen testosteroniarvonsa olivat korkeammalla kuin suurimmalla osalla miehistä. ”Annoin nuoruuteni urheilulle, mutta vastineeksi minut heitettiin pihalle jätteen tavoin. Minulla ei ole tietoja eikä taitoja ja kohtuni on hedelmätön”, Zou sanoi Time-lehdelle vuonna 2007.

Zoun tapauksen noustua julkisuuteen Kiinassa, syyllisyyden taakkaa kantaneet urheiluviranomaiset ryhtyivät auttamaan entistä urheilijaa. Hänelle kustannettiin koneita pesulayrityksen käynnistämistä varten ja hän pääsi ilmaiseen kauneusleikkaukseen poistaakseen kehostaan miehisiä piirteitä.

Hän kuuluu tämän huomionosoituksen ansiosta järjestelmän onnekkaisiin väliinputoajiin.

Huippuvoimistelija kerjäsi rahaa metrossa

Toinen karu esimerkki on kiinalaisen huippuvoimistelijan Zhang Shangwun kohtalo. Se nousi esiin Kiinassa noin kymmenen vuotta sitten, kun hänet huomattiin Pekingin metrossa.

Zhang esitteli matkustajille voimistelutaitojaan ja kerjäsi rahaa. Hän oli juuri tuolloin päässyt vankilasta kärsittyään lähes neljän vuoden tuomion. Vankeusrangaistus tuli, kun Zhang jäi kiinni arvokkaiden urheiluvarusteiden varastamisesta Pekingissä sijaitsevasta urheilukoulusta.

Rutiköyhään perheeseen syntynyt Zhang kirjautui osaksi kiinalaista valtiojohtoista urheilujärjestelmää viisivuotiaana, kun hänen vanhempansa lähettivät hänet paikalliseen urheilukouluun. Vuosien työn jälkeen Zhang nousi voimistelussa aina Kiinan maajoukkueeseen asti.

Vuonna 2001 Zhang osallistui Pekingissä järjestettyihin universiadeihin, vaikka ei ollut yliopisto-opiskelija. Kiinalaiset urheilujohtajat väärensivät hänelle paperit, joiden mukaan hän oli kirjoilla Pekingin urheiluyliopistossa. Zhang voitti kaksi kultaa, toisen renkaista ja toisen joukkuekilpailusta.Tammikuussa 2002 hänen vasemmasta jalastaan katkesi harjoituksissa akillesjänne eikä hän enää koskaan toipunut entiselle tasolleen. Vuonna 2005 Zhang joutui lopettamaan uransa. Zhang ei löytänyt työpaikkaa, koska ei ollut saanut kunnon koulutusta eikä pystynyt vammojensa vuoksi fyysiseen työhön.

Vain 152 senttiä senttiä pitkän Zhangin pieni koko haittasi niin ikään työnsaantia, ja hän joutui myymään mitalinsa rahanpuutteessa.

Zhangin tarinan tultua julkisuuteen vuonna 2011 hän sai hyväpalkkaisen työn julkkispohatta Chen Guangbiaolta. Zhang kuitenkin irtisanoutui nopeasti, kun hänen pestiään ruodittiin julkisuudessa.

”He loukkasivat ja vähättelivät minua televisiossa. Olen todella järkyttynyt. Minun kunniani on viety”, Zhang perusteli päätöstään South China Morning Postin mukaan. Zhang saattoi myöhemmin katua päätöstään. Muutamaa vuotta myöhemmin hänet nähtiin jälleen kerjäämässä metroissa.

"Olemme kuin häkkilintuja tai pakkotyövankeja"

Zou ja Zhang eivät ole poikkeustapauksia Kiinan urheilun koneistossa, vaan edustavat surullisen suurta osaa maan menestysstrategiassa, joka perustuu laajan massan varhaiseen erikoistumiseen tiukan kurin alaisissa oppilaitoksissa.

”Olemme kuin häkkilintuja tai pakkotyöhön tuomittuja vankeja, kuin koneita, jotka toistavat samoja liikkeitä joka päivä”,  huippupurjehtija ja olympiavoittaja Xu Lijia on kuvaillut elämäkerrassaan.

Fyysisen ja henkisen rääkin avulla on tuotettu lukuisia olympiavoittajia ja menestysurheilijoita etenkin yksilölajeissa, mutta mitalisateen inhimillinen hinta on ollut järkyttävä.

Kiinan urheiluviranomaisten urheilulehden Zhongguo tiyu baon raportin mukaan maassa oli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä jo 300 000 entistä ammattiurheilijaa. Heistä kahdeksankymmentä prosenttia luokiteltiin köyhiksi. Moni kärsii työttömyydestä ja vakavista urheiluvammoista.

Valtiojohtoisen urheilujärjestelmän dopingkulttuuri on tässä tarinassa vain sivujuonne, mutta sitäkin käsitellään kirjassa Suuri harppaus huipulle – Kiinan tie urheilun supervallaksi.

Dopingkulttuurista oman versionsa kertoi Saksaan paennut entinen urheilulääkäri Xue Yinxian, joka puhui asiasta useaan otteeseen viime vuosikymmenellä.

Hänen mukaansa dopingia annettiin väkisin jopa yksitoistavuotiaille urheilijoille. Jalkapallo, yleisurheilu, uinti, lentopallo, koripallo, pöytätennis, uimahypyt, voimistelu ja painonnosto olivat kaikki dopingin tahraamia lajeja. ”1980- ja 1990-luvuilla dopingaineita käytettiin laajamittaisesti Kiinan maajoukkueissa. Niinä vuosina voitetut mitalit ovat dopingin tahraamia. Doupattuja urheilijoita oli varmasti yhteensä yli kymmenentuhatta.”

Kiinan olympiajoukkueen entinen lääkäri ja Xuen kuvailun mukaan maan dopingkulttuurin kantaisänä pidettävä Chen Zhanghao on myöntänyt antaneensa dopingia noin viidellekymmenelle kiinalaishuipulle. Chen kuitenkin korosti kaiken tapahtuneen vapaaehtoisesti.

”Kokeilujen lopputulos oli se, että puolet urheilijoista sanoi aineiden tehonneen ja toisen puolen mukaan niillä ei ollut vaikutusta.” Chen kertoi luopuneensa kasvuhormonin antamisesta urheilijoille, koska aine oli liian kallista. Anabolisiin steroideihin kuuluva metandienoni oli halvempaa, joten Chen alkoi suosia sitä.

Kursivoidut tekstiosuudet ovat lainauksia tuoreesta tietokirjasta Suuri harppaus huipulle – Kiinan tie urheilun supervallaksi (Like).

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja