Brittiäiti ymmärsi, ettei voi salata lapsiltaan syöpään sairastumista. Äidin askartelema kuvakirja on auttanut perhettä sairauden käsittelemisessä.
Munasarjasyöpä havaitaan usein liian myöhään. Suomessa siihen sairastuu vuosittain reilut 400 naista. Britanniassa munasarjasyöpään menehtyy enemmän naisia kuin kaikkiin muihin gynegologisiin syöpiin yhteensä.
Lontoossa asuvalta yksinhuoltajaäidiltä Noa Popovskylta munasarjasyöpä on vienyt jo ison osan sisäelimistä, mutta nainen ei ole antanut periksi.
– Kun kuulin, että sairastan syöpää, ajattelin vain, että miksi minä? Mitä tein väärin ansaitakseni tämän?
"He tarvitsevat vielä äitiään"
Uutisen kuultuaan Noa istui autossaan itkien. Hän ajatteli, että syöpä katoaisi, jos hän pitäisi silmänsä kiinni tarpeeksi kauan. Mutta syöpä ei noin vain katoa, sen tajusi myös Noa.
– Päätin, että selviän tästä. Sureminen ei auttaisi ketään, vähiten lapsiani, Noa kertoo Telegraphin haastattelussa.
Nyt kahdeksanvuotias Ella ja kuusivuotias Amos ovatkin suurin syy Noan haluun taistella.
– Kyse ei ole siitä, että pelkäisin kuolemaa. En vain ole vielä valmis jättämään lapsiani. He tarvitsevat vielä äitiään.
Noan avioliitto päättyi eroon vain vähän sen jälkeen, kun nainen sai kuulla sairastavansa munasarjasyöpää. Viisi päivää diagnoosin saamisesta vuonna 2014, Noa leikattiin. Hän lähetti lapsensa vanhempiensa luokse Etelä-Ranskaan ja vannotti isovanhempia huolehtimaan siitä, että lapset saisivat nauttia lomasta.
– Äitini lähetti videoita, joilla kuulin Amoksen nauravan. Kuuntelin niitä uudelleen ja uudelleen. Tyttäreni tekemän piirustuksen puista kiinnitin sänkyni viereen. Siitä tuli toivoni symboli.
Terapia auttoi elämään syöpähoitojen ja avioeron keskellä
Munasarjasyöpä uusiutuu usein. Noalla se palasi puoli vuotta leikkauksen jälkeen. Kun kemoterapia alkoi tammikuussa uudelleen, Noa antoi lapsilleen itsetehdyn kirjan, jossa hän käsitteli selväsanaisesti ja hauskoin kuvin tulevia tapahtumia.
– Ensimmäisen leikkauksen jälkeen laihduin, hiukseni tippuivat, olin vähän väliä sairaalassa ja huonovointinen. Kaiken tämän lisäksi olimme samaan aikaan eroamassa mieheni kanssa, joten lapsille ajanjakso oli tietenkin traumaattista, Noa kertoo.
Terapian avulla hän kuitenkin oppi puhumaan asiasta lastensa kanssa. Noa käytti yksinkertaisia sanoja ja varmisti, että lapset saivat joka ilta kysyä ja puhua mieltä askarruttavista asioista vapaasti.
Vaikka lapset ovatkin tällä hetkellä innoissaan ostamassa peruukkikaljuja, Noa tietää, mitä tuleman pitää.
– Lääkärini sanoi, että munasarjasyöpä tulee takaisin niin kauan, että se lopulta tappaa minut. Mutta en voi ajatella sitä. Jos ajatukseni pyörivät sen ympärillä, että kuolen, kehoni alkaa käyttäytyä sen mukaan ja antaa periksi. Lapseni ansaitsevat parempaa.
Terapian ansiosta Noa myös ymmärtää, että kaikki se, minkä hän jättää lapsilleen kertomatta, muuttuu moninkerroin kauheammaksi lapsen mielikuvituksen seurauksena. Noan askartelema kirja äidin syövän etenemisestä pitää lapset kartalla siitä, mitä tapahtuu. Hoitojen aiheuttama pahoinvointi ei enää säikäytä lapsia.
Eikä Noa pidä itseään uhrina. 34-vuotias yksinhuoltaja on päättänyt selvitä taudista yksi päivä ja yksi hoitomuoto kerrallaan.
Lähde: Telegraph
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.