Syöpärekisterin teettämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että alueelliset erot syövästä selviytymiseen ovat kavenneet Suomessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin yhtätoista yleisimpiin kuuluvaa syöpää.
Syöpäjärjestöjen tiedotteessa kerrotaan, että syövästä selviytymisen alueellinen vaihtelu sairaanhoitopiirien sisällä olevien kuntien kesken väheni vuosien 1997–2006 ja 2007–2016 välillä 18 prosentilla.
Alueellisen vaihtelun lisääntymistä ei havaittu minkään syövän kohdalla. Eniten erot tasaantuivat kohdunrungon syövässä sekä munasarja- ja eturauhassyövissä. Syöpärekisterin tutkimuksen mukaan selviytymisessä on enemmän vaihtelua sairaanhoitopiirien sisällä kuin eri sairaanhoitopiirien kesken.
– Tutkimuksessa on ensimmäistä kertaa perusteellisesti selvitetty elossaololukujen vaihtelua kuntatason tarkkuudella, kertoo Syöpärekisterin erikoistutkija Karri Seppä tiedotteessa. Elossaololuku mittaa potilaan selviytymistä viiden vuoden päähän syövän toteamisesta.
Vaihtelun taustalla voi olla viivettä hoidossa
Yleisimpiä vaihtelun syitä saattavat olla sairaanhoitopalveluiden saatavuuden erot ja viiveet hoitoon siirtymisessä.
– Sairaanhoitopiirien sisäiset vaihtelut voivat heijastaa eroja perusterveydenhuollon palveluiden saatavuudessa eri kunnissa. Voi myös olla, että potilaan polussa perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon on joissakin kunnissa viiveitä. Lisäksi kuntien välinen elossaololukujen vaihtelu voi kuvastaa sitä, kuinka tietoisia ihmiset ovat syövän oireista ja millaista heidän terveyskäyttäytymisensä on. Tutkimuksessa ei selkeästi huomioitu kuntien kokoa, kertoo Seppä STT:lle.
Vaihtelua suurten ja pienten paikkakuntien välillä ei siis tiedetä. Helsingin elossaololuku on Sepän mukaan kuitenkin muuhun maahan verrattuna korkea.
Samat tekijät vaikuttavat luultavasti sairaanhoitopiirien väliseen vaihteluun. Tutkimuksen mukaan sairaanhoitopiireittäin ilmenevissä eroissa voi olla kyse myös keskus- ja yliopistosairaaloiden erilaisista hoitokäytännöistä.
Diagnooseja aikaisemmassa vaiheessa
Sairaanhoitopalveluiden saatavuuden ja viiveiden lisäksi eroja voi selittää syövän löytyminen aikaisemmassa vaiheessa.
Erikoistutkija Seppä kertoo, että erityisesti eturauhassyövän diagnoosit lisääntyivät psa-testaamisen yleistyttyä. Eturauhassyöpiä löydetään varhaisemmassa vaiheessa ja elossaololuvut ovat tasoittuneet.
Myös ihomelanoomatapauksia tullaan nykyään näyttämään oireiden perusteella aiempaa herkemmin, ja harmittomampia tapauksia tulee aiempaa aikaisemmin ilmi. Sisäelinsyöpä on hankalampi huomata.
– Moni tapaus huomataan varsin myöhään ja se tarkoittaa, ettei kovin paljoa pystytä enää tekemään. Varsinkin maksasyöpä on edelleen varsin tappava, kertoo Seppä.