USA 2000. Ohjaus: Joan Chen. Käsikirjoitus: Allison Burnett. Tuotanto: Ronald M. Bozman. Kuvaus: Changwei Gu. Leikkaus: Ruby Yang. Pääosissa: Richard Gere, Winona Ryder, Anthony LaPaglia, Elaine Stritch, Vera Farmiga, Sherry Stringfield, Jill Hennessy. Kesto: 100 min.
Näyttelijänä erityisesti Twin Peaksista muistettava Joan Chen on ryhtynyt ohjaajanuralle. Esikoinen, Espoo Cinessä nähty Xiu Xiu (1998), oli rankka ja todelta maistuva kuvaus 1960-luvun Kiinan kulttuurivallankumouksen vaikutuksista nuoreen tyttöön. Nyt Chen siirtyy aivan uusiin maisemiin, nimittäin ällö-hollywoodilaisiin sellaisiin. Syksyyn New Yorkissa on raijattu nöpönenäinen silkohapsi Winona Ryder ja jämeräposkinen hopeahapsi Richard Gere, joiden väliseen kemiaan on luotettu liikaa.
Elokuvan juoni kertoo enemmän kuin tarpeeksi. Menestyvä ravintoloitsija ja häntäheikki Will (Gere) saa uutta sisältöä tyhjään elämäänsä tavatessaan nuoren ja kauniin Charlotten (Ryder), joka on paitsi orpo myös kuolemaisillaan sydänsairauteen. Sitten kovasti rakastutaan, syksyn lehdissä juoksennellaan, Emily Dickinsonia laususkellaan ja todellisia elämänarvoja opitaan. Kuolema roikkuu epätodennäköisen pariskunnan yllä ja saa kaiken maistumaan jotenkin erityisen hetkelliseltä.
Kauniisti kuvattuja New York -maisemia seuraisi kyllä mielellään, mutta liian usein niiden edessä nyyhkivät Gere ja Ryder, jotka ottavat maneereistaan kaiken irti. Siirappitaustan soidessa Winona sihauttelee ässäänsä ja Riku kiristelee poskilihaksiaan. Winona räpyttelee ujosti ripsiään ja Riku kiristelee poskilihaksiaan. Repliikeissä toistellaan mekaanisesti miten valtavan nuorekas kolli viisikymppinen Riku vielä on. Winona saa myös hypistellä sinisiä kristalleja kuten Kieslowski-filkoissa ikään.
Pääosia huomattavasti piristävämpiä ovatkin sivuosasuoritukset. Anthony LaPaglia on mainio kuten aina Willin parhaana kaverina Johnina ja veteraaninäyttelijä Elaine Stritch hurmaava Charlotten känkkäränä isoäitinä Dollyna. Myös Willin aikuista tytärtä esittävä Vera Farmiga tekee kauniin eleetöntä työtä. Heille olisi voinut antaa enemmän tilaa!