Altistuminen ruoan kanssa kontaktissa olevien tavaroiden, kuten paistinpannujen, kautta on vähäistä.
Terveydelle haitallisten PFAS-yhdisteiden yhteydessä puhutaan usein teflonpintaisista pannuista ja kattiloista. Kun pinta vahingoittuu – eli siihen tulee esimerkiksi naarmuja, värimuutoksia tai kupruja – pinnasta voi irrota PFAS-yhdisteitä, jotka siirtyvät ensin ruokaan ja ruoan mukana ruokailijan elimistöön.
Riskin voi välttää valitsemalla sellaisia pinnoitevaihtoehtoja, joissa ei ole käytetty PFAS-yhdisteitä, eli esimerkiksi keraamisia tai ruostumattomasta teräksestä valmistettuja pannuja, kertoo Ruokaviraston erityisasiantuntija Merja Virtanen.
– Jos pannut ovat ehjiä pinnaltaan, niitä on ihan turvallista käyttää, Virtanen huomauttaa.
PFAS-yhdisteiden eli perfluorattujen alkyyliyhdisteiden terveysvaikutuksia ei tunneta täysin, mutta tiedetään, että ne kertyvät ihmisen elimistössä veren proteiineihin, munuaisiin ja maksaan.
Yhdisteet ovat niin sanottuja ikuisuuskemikaaleja, joita käytetään laajasti teollisuudessa ja kaikenlaisissa vettä, likaa tai rasvaa hylkivissä kuluttajatavaroissa pannuista tekstiileihin. Näiden tuotteiden valmistuksen, käsittelyn, varastoinnin ja hävittämisen yhteydessä niitä päätyy ympäristöön ja sieltä edelleen elintarvikkeisiin.
PFAS-yhdisteille altistuminen on kuitenkin hyvin vähäistä pannujen, kattiloiden ja muiden tavaroiden kautta, ja jopa 40–100 prosenttia PFAS-yhdisteistä saadaan elimistöön suoraan ruoasta, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Merja Korkalainen.
– Eniten PFAS-yhdisteitä on kalassa ja seuraavaksi eniten lihassa, hedelmissä ja kananmunissa. Niitä voi löytyä myös juomavedestä paikallisten päästölähteiden alueella.