Eduskunnan syysistuntokausi on ollut käynnissä vasta reilut kolme viikkoa, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita siitä ei ole puuttunut. Budjettiesityskin on vasta lähetekeskustelussa, kun hallituspohja kapeni taas Vihreiden verran. Vaalitalvi edessä, selvästi.
Vihreiden eduskuntavaalikampanja käynnistyi näyttävästi, kun puheenjohtaja Ville Niinistö kurvasi vihreällä polkupyörällä latelemaan uhkauksensa hallituksesta lähdöstä. Samaan syssyyn tuli läksiäislahja hallituskavereille ja kaikille poliittisille päättäjille suomettumissyytöksin.
Ymmärtäisin Niinistön ajattelua edes jotenkin, jos Suomi olisi juuri nyt keksinyt ajatuksen uudesta ydinvoimalasta, ja ajatusta olisi lähtökohdiltaan siivittänyt Venäjän toive saada Rosatomin voimala Pyhäjoelle. Mutta asiat ovat edenneet aivan toisin.
Fennovoiman ydinvoimahanke sai eduskunnan puollon jo vuosia ennen Ukrainan kriisiä. Enemmistö arvioi sen tarpeelliseksi kotimaisen sähköntuotannon ja suomalaisen teollisuuden tarpeiden vuoksi. Eivät nämä perusteet ole miksikään muuttuneet.
On ymmärrettävää, että asiaa pitää uudelleen puntaroida, kun laitostoimittaja on muuttunut. Joillekin se saattaa olla ratkaisevaa. Mutta jos enemmistö edelleen tukee hanketta, se tapahtunee ennen kaikkea siksi, että alkuperäiset perusteet ovat olemassa. Se tapahtuu laitostoimittajasta huolimatta, eikä sen takia. Siksi Niinistön syytökset osuvat harhaan, tyylipisteistä puhumattakaan.
Ydinvoima on pitkän aikavälin energiaa, kaikilla tavoin. Ennen päätöksentekoa sitä valmistellaan vuosia, ja päätöksenteon jälkeen vielä useampia vuosia. Energiapaletissamme olisi mahdollisuus tehdä myös nopeampia ratkaisuja, jotka tässä ja nyt vahvistaisivat kotimaisten energialähteiden kilpailukykyä.