Eduskunnan syysistuntokausi on ollut käynnissä vasta reilut kolme viikkoa, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita siitä ei ole puuttunut. Budjettiesityskin on vasta lähetekeskustelussa, kun hallituspohja kapeni taas Vihreiden verran. Vaalitalvi edessä, selvästi.
Vihreiden eduskuntavaalikampanja käynnistyi näyttävästi, kun puheenjohtaja Ville Niinistö kurvasi vihreällä polkupyörällä latelemaan uhkauksensa hallituksesta lähdöstä. Samaan syssyyn tuli läksiäislahja hallituskavereille ja kaikille poliittisille päättäjille suomettumissyytöksin.
Ymmärtäisin Niinistön ajattelua edes jotenkin, jos Suomi olisi juuri nyt keksinyt ajatuksen uudesta ydinvoimalasta, ja ajatusta olisi lähtökohdiltaan siivittänyt Venäjän toive saada Rosatomin voimala Pyhäjoelle. Mutta asiat ovat edenneet aivan toisin.
Fennovoiman ydinvoimahanke sai eduskunnan puollon jo vuosia ennen Ukrainan kriisiä. Enemmistö arvioi sen tarpeelliseksi kotimaisen sähköntuotannon ja suomalaisen teollisuuden tarpeiden vuoksi. Eivät nämä perusteet ole miksikään muuttuneet.
On ymmärrettävää, että asiaa pitää uudelleen puntaroida, kun laitostoimittaja on muuttunut. Joillekin se saattaa olla ratkaisevaa. Mutta jos enemmistö edelleen tukee hanketta, se tapahtunee ennen kaikkea siksi, että alkuperäiset perusteet ovat olemassa. Se tapahtuu laitostoimittajasta huolimatta, eikä sen takia. Siksi Niinistön syytökset osuvat harhaan, tyylipisteistä puhumattakaan.
Ydinvoima on pitkän aikavälin energiaa, kaikilla tavoin. Ennen päätöksentekoa sitä valmistellaan vuosia, ja päätöksenteon jälkeen vielä useampia vuosia. Energiapaletissamme olisi mahdollisuus tehdä myös nopeampia ratkaisuja, jotka tässä ja nyt vahvistaisivat kotimaisten energialähteiden kilpailukykyä.
Ratkaisut parantaisivat työllisyyttä ja pienentäisivät suomalaisten ulkomaille lähettämää energiamaksua.
Esimerkiksi turpeen verotuksen ja metsähakkeen tuen korjaaminen muutaman vuoden takaiselle tasolle olisi juuri tällainen nopea toimi. Avainministereiden kauniit puheet omavaraisuudesta ja työllisyydestä saisivat saman tien katetta. Pääministeri kaipaili opposition tukea hallituksen vastuullisille hankkeille. Tämmöisiä esityksiä vaan eduskuntaan niin eiköhän sitä tukea tule!
Vihreiden lähdön jälkeen hallitukselle jää eduskunnassa niin niukka enemmistö, että luottamusäänestyksissä on ihan uudenlaista jännitystä. Pian nähdään myös se, miten hallitus ylipäätään saa esityksiään eduskunnassa läpi. Rohkeaa toimintakykyä kuitenkin tarvitaan, sillä erityisesti taloudessa asiat eivät ole hyvällä tolalla.
Toimintakykyä onkin viime päivinä vakuuteltu, kuten myös hyvää joukkuehenkeä. Kuinka tämä kaikki kuulostaakin niin kovin tutulta? Sama viesti on kuultu lukuisia kertoja viime vuosien aikana aiemminkin, yleensä ainakin silloin kun isoista asioista päätökset ovat viipyneet ja vähintäänkin heti julkisen riitelyn jälkeen. Tuloksilla toimintakykyä mitataan, eikä puheilla, ja tulokset eivät vakuuta.
"Jos sisä- tai ulkopolitiikan on oltava rempallaan, olkoon se sitten sisäpolitiikka" kuului Kekkosen kuuluisa ohje. Toivottavaa olisi, ettei kumpikaan olisi erityisen rempallaan. Vielä toivottavampaa on, etteivät ne molemmat ole. Edessä on hallituksellekin ankara talvi.
Hankalissa lumioloissa nelivetokin herkästi sutii, ja maali jää haaveeksi. Jos nelivetohallituksen meno alkaa sutia, johtopäätösten teko on pääministerin vastuulla.