Onks sotee näkyny?

Kolme vuotta olemme kuulleet sote-uudistuksesta. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistapaa pitää uudistaa. Tarvitsemme kuntien välistä yhteistyötä, tarvitsemme kustannustehokkaammin järjestettyjä palveluita.

Ennen kaikkea tarvitsemme mittavaa remonttia, joka parantaa ihmisten lääkärille pääsyä ja tarpeen mukaista hoitoa kulloisessakin tilanteessa. Hallinnolliset rajat eivät saa estää katsomasta ihmistä kokonaisuutena.

Kolme vuotta olemme kuulleet siitä, kuinka tämä Kataisen hallituksen keskeinen rakenneuudistus etenee hienosti raiteillaan, etenee mukavasti aikataulussaan – ja etenee leppoisasti kuuden hallituspuolueen harmonisessa yhteisymmärryksessä. Valmista ei vain tule.

”Kaikki sujuu suunnitellusti” –viestinnän uusi huippu saavutettiin tänään, kun sosiaali -ja terveysministeriö kertoi, että lakiesitys sotepalveluiden järjestämisestä on saanut kunnilta laajan tuen. Toiset viestit kertovat, että parempien palveluiden tavoitteella on kyllä vahva tuki, mutta ehdotettu laki on kuntienkin mielestä tavoitteiden kanssa eri maailmasta. Kaiken lisäksi lakiesitystä pidetään sekavana ja vaikeasti toimeenpantavana.

Suurin elein varsinkin kokoomus lähti kolme vuotta sitten purkamaan ”hallintohimmeleitä”. Nyt pihtisynnytetään varsinaista hallintohimmeleiden äitiä. Eipä ihme, että pääministeri tällä viikolla jälleen kerran taivasteli soteuudistuksen monimutkaisuutta.

Saattaisi olla kokoomuksella peiliin katsomisen paikka. Helppoa tästä ei kukaan odottanutkaan. Mutta monimutkaisuuden syyt löytyvät läheltä.

Soteuudistuksen liikkeellelähdön päämotiivi oli kuntien määrän reipas vähentäminen. Se on kokoomukselle kuntapolitiikan keskeinen kiihoke edelleen. Jos palveluita lähdetään parantamaan etupäässä kuntia lakkauttamalla, puuhaillaan asian sijaan asian vieressä. Matkalla on juututtu loputtomaan poliittiseen vääntöön kuntien pakkoliitoksista, joilla on palveluiden järjestämisen kannalta hyvin toissijainen merkitys.

Sote tarpoo suossa myös siksi, että jääräpäisesti halutaan venyttää ja koetella perustuslain rajoja. Viime sulilla pääministeri oli sitä mieltä, että perustuslain pitää elää ajassa ja joustaa. Näillä sulilla Katainen näyttäisi ottavan perustuslain pysyvyyden ja vakauden pari piirua vakavammin. Siinäkin saatiin vuosi vääntöä aikaiseksi – ja kuntakenttä entistä pahemmin sekaisin.

Kello käy, eikä soteuudistusta näy. Tätä tikitystä hallituksella ei ole kauaa varaa kuunnella.

Syksyllä suurella kohinalla tehdyn rakennepaketin keskeiset kivijalat olivat soteuudistus ja työurauudistus. Soteuudistusta ei ole pystytty tekemään, ja työurauudistusta hallitus on päättänyt seurata hartain toivein sivusta. Eipä ihme, että hallituksen mielestä sotessa on nyt päätösten aika. Voi vain toivoa, että ulos tulisi jotain tolkullista. Lupaavalta ei näytä.