Ajattelin käydä tänään äänestämässä. Puolue ja ehdokas ovat olleet tiedossa jo pitkään. Jonojakaan ei ennakkoäänestyspaikalla tarvitse pelätä, ainakaan uutisoinnin perusteella. Jospa perjantain kunniaksi kaikki olisikin toisin! On syytä havahtua eurovaaleihin.
Euroopan unioni on Suomelle oikea ryhmä. Jäsenyyttä on kestänyt jo niin kauan, että siitä on tullut osa normaalia arkea. Näissä eurovaaleissa äänestää myös sellainen väki, joka on syntynyt Suomen EU-jäsenyyden aikana.
Yhteisen eurooppalaisen edun hakeminen on kunniakas ja kova työsarka. Siksi Suomen on syytä jatkaa Eurooppa-politiikkamme pitkää linjaa rakentavana ja ratkaisuhakuisena jäsenmaana. Unioni tarvitsee uudistuksia, ja on myös meidän tehtävämme löytää sille tapoja toimia paremmin.
Suomi tarvitsee kuitenkin vahvempaa omaa otetta asioihin eurooppalaisen perheen jäsenenä. Se ei tarkoita yhteisestä linjasta lipeämistä, vaan sitä, että kriittisesti etsimme erilaisten ongelmien ratkaisuja Helsingissä – eikä pelkästään syytetä Brysseliä. Kotiasiat on laitettava kuntoon!
Liiallista sääntelyä ja byrokratiaa pitää purkaa. Tämä työ voidaan kiireen vilkkaa aloittaa kotimaassa. Direktiivit kirjoitetaan meillä joskus kotimaisiksi laeiksi tiukemmin kuin EU-tasolta määrätään. Sen päälle yhteisiä sääntöjä tulkitaan varovaisuuden mukaan erityisen ahtaasti. Liian monissa ongelmatilanteissa ratkaisuehdotukset törmäävät säädösten tiukkaan ei:hin.
Komission lainsäädännön ”tolkkuushankkeessa”, Refit-ohjelmassa, mainitaan lukuisia eurooppalaisia lakeja, jotka antavat mahdollisuuden joustaa erilaisissa vaatimuksissa pk-yritysten kohdalla. Näitä kaikkia joustomahdollisuuksia ei ole Suomessa hyödynnetty. Tämäkin katsaus on syytä pikimmiten tehdä, jotta voimme varmistua siitä, että direktiivien antamat mahdollisuudet maalaisjärjen käyttöön myös käytetään.