Tulevana sunnuntaina Abu Dhabissa päättyy eräs aikakausi suomalaisessa urheiluhistoriassa. Kun Valtteri Bottaksen F1-ura loppuu ainakin toistaiseksi, tulee kaudesta 2025 näillä näkymin ensimmäinen sitten vuoden 1988, jolloin formula ykkösissä ei aja yhtään suomalaista.
Siitä lähtien, kun Jyrki Järvilehto teki F1-debyyttinsä Onyxilla syksyllä 1989, on autourheilun kuninkuusluokassa ajanut joka kausi vähintään yksi suomalainen.
Tämä on melkoinen saavutus viisimiljoonaiselta kansalta, kun sellaisilla suurillakin F1-mailla kuin Italialla, Ranskalla tai Brasilialla on ollut tällä vuosituhannella useamman vuoden jaksoja ilman omaa F1-kuskia.
Suomalaiset eivät myöskään ole olleet pelkästään joukon jatkona. Vuosina 1993–2021 suomalainen ylsi palkintopallille kahta kautta lukuun ottamatta joka vuosi.
LUE MYÖS: Valtteri Bottaksen tallikaverilta koskettava ele suomalaiselle kohtalotoverilleen
Mika Häkkinen, Kimi Räikkönen, Bottas ja Heikki Kovalainen ylsivät kaikki voittoihin "suomalaisputken" aikana. Mika Salo ja Jyrki Järvilehto eivät saavuttaneet gp-voittoja, mutta pääsivät molemmat palkintopallille.
– Muutamaa vuotta lukuun ottamatta suomalaiset ovat aina ajaneet vähintään toisen lähtörivin paikoista, ja kisoissa ainakin palkintopallipaikoista, jollei jopa voitoista. Se alleviivaa sitä, että aika hemmetin kova kansa me olemme joskus olleet, sanoo Turun Sanomien pitkäaikainen toimittaja, 372 F1-kisaa paikan päällä seurannut Heikki Kulta STT:lle.
Huippukohta edustuksen laajuudessa koettiin kauden 1994 kahdessa viimeisessä kisassa, jolloin mukana oli samaan aikaan peräti kolme suomalaiskuskia: Järvilehto, Häkkinen ja Salo.
Keken rooli ratkaiseva
Suomi oli ollut perinteisesti rallimaa, mutta 1980-luvulla menestystä alkoi tulla myös F1:ssä. Näissä vuosissa piileekin Suomen pitkän F1-putken salaisuus, sanoo Ylen F1-asiantuntija Jukka Mildh, joka on toiminut vuodesta 1991 asti F1:ssä erilaisissa median ja kaupallisen puolen tehtävissä.
Avainhenkilö, sekä symbolisesti että käytännön tasolla, oli vuoden 1982 maailmanmestari Keke Rosberg. Uransa jälkeen Rosberg oli raivaamassa uudelle suomalaisten sukupolvelle tietä F1-maailmaan. Hän manageroi sekä Järvilehtoa että Häkkistä.
Rosbergin kontaktiverkostosta ja maineesta ovat sittemmin hyötyneet muutkin suomalaiset, vaikka eivät olisikaan olleet hänen manageritallissaan, Mildh kertoo.
– Se traditio alkoi siitä, että Keke siirtyi manageribisnekseen. Itse näen Keken roolin, Keken uskottavuuden ja hänen toimintatapansa ratkaisevana. Varsinkin Keken saavutusten ja toiminnan kautta suomalaisten maine tässä lajissa on tosi kova, Mildh sanoo.
– Suomalaisiin luotetaan. Jos on Suomen lippu hihassa, se on autourheilussa sellainen brändi, että meihin suhtaudutaan vakavasti.
LUE MYÖS: Valtteri Bottas räväytti – "Kun minulle kerrottiin"
Mildh näkee, että suomalaiskuski toisensa jälkeen on vahvistanut maanmiestensä erinomaista mainetta F1-varikolla.
– Meillä on ollut hirveän hyvä kuljettaja-aines. He ovat tehneet sen minkä luvanneet, toimineet hyvin suoraviivaisesti eivätkä ole olleet hankalia. He ovat olleet enemmänkin tekijöitä kuin primadonnia, joita myös on löytynyt formula ykkösissä aika paljon.
Häkkis-huuman kultaiset vuodet
Suomalainen F1-huuma kasvoi 1990-luvulla etenkin Mika Häkkisen edetessä urallaan. Huippuhetket koettiin vuosina 1998 ja 1999, kun Häkkinen ajoi McLarenilla kahteen perättäiseen maailmanmestaruuteen.
Se oli vielä yhtenäiskulttuurin aikaa, ja F1:stä tuli koko kansan laji. Matti Kyllösen MTV3:lla selostamat F1-kisat keräsivät huimia katsojalukuja. 1,3 miljoonaa ihmistä näki suorana tv:ssä Häkkisen ensimmäisen mestaruuden Japanin Suzukassa, vaikka kisa ajettiin Suomen aikaa varhain sunnuntaiaamuna.
Kaudella 1999 jokainen F1-kisa keräsi keskimäärin 1 037 000 katsojaa. Kisoja seurasi noin joka neljäs yli kymmenvuotias suomalainen.
Kesällä 1999 sinivalkoinen F1-huuma nousi uuteen huippuunsa. Mika Salo tuurasi loukkaantunutta Michael Schumacheria Ferrarilla, ja kuuden kisan ajan molemmissa kärkitalleissa ajoi suomalainen Mika – molemmat vieläpä kotoisin Vantaan Martinlaaksosta.
Häkkisen viimeiseksi kaudeksi jäi 2001, mutta samana vuonna F1-debyyttinsä teki 21-vuotias huippulahjakkuus Kimi Räikkönen, joka siirtyi kaudeksi 2002 McLarenille Häkkisen tilalle. Suomalaismenestyksen jatkuvuus oli taattu, ja Räikkönen taisteli vuosien 2003 ja 2005 mestaruuksista jääden kuitenkin molempina vuosina MM-kakkoseksi.
Vuodeksi 2007 Räikkönen siirtyi Ferrarille ja ajoi dramaattisten vaiheiden jälkeen maailmanmestaruuteen, joka on edelleen legendaarisen italialaistallin viimeisin kuljettajien MM-titteli.
Kullan mielestä on vaikea arvioida, onko kaikkien aikojen suomalainen F1-kuski Häkkinen vai Räikkönen.
Räikkönen voitti urallaan 21 gp-kilpailua, kun Häkkisellä voittoja on 20, mutta Häkkisellä taas on kaksi mestaruutta Räikkösen yhtä vastaan. Toisaalta mestaruuden voittaminen Ferrarilla tuo Räikkösen uralle erityistä hohtoa, ja hänen omalaatuinen karismansa teki hänestä huippusuositun myös kansainvälisesti.
– Silloin kun Häkkinen oli nopeimmillaan, hän oli aivan ilmiömäinen. Toisaalta niin oli Räikkönenkin McLaren-vuosinaan. Tosi hankala pistää vastakkain, Kulta sanoo.
Menestys jatkui 2010-luvulla
Vuonna 2007 tehtiin suomalaista F1-historiaa toisellakin tavalla, kun kaksi suomalaista seisoi ensimmäistä kertaa samaan aikaan palkintopallilla. Renault'n tulokaskuski Heikki Kovalainen oli Japanin gp:ssä toinen ja Räikkönen kolmas. Kaudella 2008 McLarenille siirtynyt Kovalainen liittyi gp-voittajien joukkoon ajamalla voittoon Unkarissa.
Räikkösen lähdettyä Ferrarilta kauden 2009 jälkeen rallin MM-sarjaan näytti jo siltä, että suomalainen F1-huuma hiipuu vähitellen. Kovalainen edusti ainoana kuskina sinivalkoisia värejä vuosina 2010 ja 2011, mutta jäi häntäpään kalustolla ilman pisteitä.
Suomalainen F1-menestys koki kuitenkin ylösnousemuksen, kun Räikkönen teki paluun kaudelle 2012 ja ajoi heti Lotus-tallissa MM-kolmoseksi. Seuraavalla kaudella F1:ssä aloitti nuori suomalaislupaus Valtteri Bottas Williams-tallissa.
Pian suomalaiset olivatkin taas F1-sirkuksen keskiössä. Kausina 2017 ja 2018 sarjan kahdessa kärkitallissa oli molemmissa suomalaisedustus, kun Bottas ajoi Mercedeksellä ja Räikkönen Ferrarilla. Bottaksesta ei tullut kuljettajien mestaria, mutta hän auttoi Mercedeksen viiteen valmistajien mestaruuteen.
Tällä erää viimeinen suomalaiskuskin kausi voittaja-autossa oli 2021. Tuon kauden Turkin gp:ssä Bottas ajoi Mercedeksellä uransa 10:nnen ja Suomen F1-historian 57:nnen ja toistaiseksi viimeisen voiton.
Mäkihypyn kohtalo?
0:34
On edelleen mahdollista, että Bottas onnistuu tekemään paluun lähtöruudukkoon. Häntä pidetään yhtenä kuskivaihtoehtona Cadillacin F1-talliin, joka on tulossa MM-sarjaan kaudella 2026.
Jos Bottaksen F1-ura on ohi, seuraava mahdollinen suomalaiskuski kuninkuusluokassa on 18-vuotias lahjakkuus Tuukka Taponen, joka ajaa ensi kaudella F3-sarjassa. Tie formula ykkösiin on kuitenkin kivinen, ja Taposen mahdollinen F1-urakin olisi vielä vuosien päässä.
Kulta näkee suomalaisen F1:n ja mäkihypyn kehityskuluissa rinnakkaisuuksia sekä hyvässä että pahassa.
– Kun on tullut menestystä, se sementoi sen, että seuraavakin sukupolvi pärjää. Mäkihypyssähän se oli aina niin.
Kulta pelkää, että edessä voi nyt olla pitkä kuiva kausi, jos nuorille ei ole esikuvia kuninkuusluokassa.
– Kyllä tässä pahasti alkaa olla se mäkihypyn tilanne.
Hukattuja bisnesmahdollisuuksia
Suomalaiskuskien vanavedessä formula ykkösiin on noussut vuosien varrella myös huomattava joukko suomalaisia kuntovalmentajia, kuten Tommi Pärmäkoski ja Antti Vierula. Kulta arvioi, että tämäkin virta on nyt ehtymässä.
Mildhin mielestä suomalaisyritykset eivät ole hyödyntäneet riittävästi pitkään kestänyttä suomalaisedustusta F1:ssä. Nokia toimi hetken aikaa Tyrrell-tallin sponsorina 1990-luvulla, ja muutamia muitakin sponsorisopimuksia on ollut, mutta kaikkiaan markkinointipanostukset ovat jääneet varsin pieniksi.
– Suomessa on laukannut jos jonkinlaista tallipomoa ja tallin sponsorointimyyjää. Ainakin suomalaisten yritysten olisi pitänyt mennä siinä tutkimisessaan pidemmälle, Mildh arvioi.
– Nimenomaan B2B-ympäristössä olisi ollut mahdollisuuksia. Varmasti halukkuutta oli, mutta sitten kun se ensimmäinen summa tulee pöydälle, suomalainen miettii että jahas. Siinä kun ei halvalla pääse.
Hän näkee suomalaisten F1-kuskien tehneen paljon Suomen maabrändin eteen.
– Näiden kavereiden kautta Suomen lippu kyllä tunnistetaan aika hyvin. Ja se ei ole mikään ihan pieni yleisö.
Jälki on jäänyt
Mildh ei usko, että suomalaisten kiinnostus F1:een hiipuu tyystin, vaikka omaa kuskia ei olekaan. Suomeen on vuosikymmenten mittaan syntynyt vahva F1-kulttuuri.
– Kaikki kansakunnat ovat kiinnostuneita tietyistä lajeista. On jalkapallomaita, lätkämaita, ja sitten on formula 1 -maita. Tämä on ollut niin pitkä matka, että kyllä tämä jonkinlaisen jäljen ja mielenkiinnon kokonaisuutena on jättänyt meihin suomalaisiin.
Mildh huomauttaa myös, että F1 on kokenut viime vuosina nykyisen omistajansa Liberty Median ja Netflixin Drive to Survive -sarjan kautta ennennäkemättömän maailmanlaajuisen buumin. Lajin fanipohja on myös laajentunut.
– Nuoriso ja varsinkin tytöt ovat lähteneet seuraamaan tätä lajia eikä pelkästään suomalaisten takia. Suomalainen kulttuurikin on kansainvälistynyt, ja moni kannattaa myös muita kuin suomalaisia. Luulen, että jonkinlainen itävä kulttuuri tänne jää.
Kiinnostus säilyy sitäkin kautta, että Taposen mahdollista matkaa kuninkuusluokkaan seurataan Suomessa mielenkiinnolla. Ja kukapa tietää, raivaako kartingradoilla ihastuttanut Kimi Räikkösen 9-vuotias Robin-poika tiensä F1-sarjaan 2030-luvulla.
Vaikka suomalaisia ei tulevina vuosina F1:ssä nähtäisi, on Suomi jättänyt lähtemättömän jäljen lajiin. F1:n kaikkien aikojen tilastossa Suomella on kuudenneksi eniten voittoja (57), viidenneksi eniten paalupaikkoja (70) ja palkintosijoja (245) sekä kolmanneksi eniten kilpailun nopeimpia kierroksia (95).