Suomen vesistön haitallisten vieraslajien poisto ei onnistu: "Vahvoja valtaamaan elintilaa"

Suomen alkuperäisten kalojen uhkaksi ovat polskineet noin 15 vuotta sitten mustatäplätokko ja hopearuutana.

–  Ne ovat kumpikin vahvoja valtaamaan elintilaa ja syrjäyttämään heikompia alkuperäislajeja. Ei ole enää mitään keinoa, jolla esimerkiksi mustatäplätokon saisi kokonaan pois Suomesta, toteaa kalatalousasiantuntija Juha Ojaharju Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestöstä (SVK).

Helsingin edustalta ja sisävesistäkin jo tavattu hopearuutana on kylmäävän tehokas tilan valtaaja.

–  Keski-Euroopassa hopearuutana on vallannut joitakin järviä täysin niin, että se on järven ainoa kalalaji.

Mustatäplätokko kilpailee muiden pohjalla elävien kalojen, kuten kampelan, kanssa. Laji majailee nyt Suomessa merialueiden rannikoilla osapuilleen Merenkurkun korkeudelle asti. Ruotsissa tämän tokon levinneisyys on vastaava kuin Suomessakin.

Maailmalla mustatäplätokko on tavattu jo myös Pohjois-Amerikan suurissa järvissä ja Keski-Euroopan joissa. Laji siis selviää myös makeassa vedessä.

–  Pitää lähteä siitä, että jossain vaiheessa tämä kala leviää myös Suomessa sisävesiin, Ojaharju täydentää.

Tokkopa toki

Koplan kolmas konna voisi olla rajun nimen kantaja rohmutokko.

–  Vieraslajeista pelätään nyt aika lailla rohmutokkoa, jota esiintyy heti itärajan toisella puolella. Se on nimensä veroinen, aggressiivinen kala, joka kasvaa mustatäplätokkoa suuremmaksi. Eli voisi sanoa, että pahempaa on luvassa, Ojaharju sanoo hirtehisesti.

Tutkija Ari Saura Luonnonvarakeskuksesta (Luke) piirtää valoisamman näkymän.

–  Jokin balanssi eli tasapaino löytyy lopulta vieraslajeillekin. Eivät nekään määräänsä enempää lisäänny, jokin alkaa sitä rajoittaa. Esimerkiksi merimetso ja ahven ovat hanakkoja syömään mustatäplätokkoja.

Saura silti myöntää, että vie aikansa, ennen kuin tasapaino syntyy.

Ihminenkin voi osallistua talkoisiin omien kalalajiemme puolustamiseksi.

–  Vieraslajien kaloja ei saa missään tapauksessa siirtää (pyyntipaikalta) mihinkään muualle vesistöissä. Mustatäplätokko on ravintokalana maukas, ahvenen sukua. Pyydetyt lajin kalat kannattaa käyttää ruoaksi, tai joka tapauksessa poistaa vesistöstä.

Ojaharju kannustaa hänkin vieraslajien hyötykäyttöön.

–  Mustatäplätokko on ollut jo ruokalistalla jossakin Helsingin ravintolassa.

Ihminen kyytijänä

Ihmisellä on hyvä syy suojella alkuperäiskalojamme sikälikin, että ilman ihmisen vaikutusta vieraita kalalajeja tuskin tänne ilmestyisi.

–  Suomen kalalajien tilanne olisi aika vakaa ilman ihmisen vaikutusta, Saura painottaa.

 Hän sanoo, että esimerkiksi mustatäplätokon arvioidaan levinneen maailmalle Mustanmeren seuduilta laivojen painovesilastien mukana.

–  Lajien siirtoja tehdään sekä tahattomasti että tahallisesti. Ihminen puuttuu monilla tavoin luonnon kiertokulkuun.

Suomeen ovat ihmisen kyydissä tai tuomina tulleet merenelävistä myös esimerkiksi liejutaskurapu ja sirokatkarapu.

–  Näiden kahden merkityksestä ravintoketjussa tai uhkana muille lajeille ei tiedetä vielä tarkkaan, Saura sanoo.

 Turussa levinnyt aurinkoahven on Ojaharjun mukaan sekin laji, joka syrjäyttää vesien alkuperäisasukkeja tehokkaasti.