Laskentojen mukaan useimmat vesilintulajit ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä. Syynä ovat muun muassa vesistöjen rehevöityminen ja tummuminen. Lintukantojen muutoksia seurataan pääosin vapaaehtoisvoimin tehtävillä vuosittaisilla lintulaskennoilla. Parhaillaan on menossa 40. vesilintujen laskentavuosi.
Heidi Björklund laskee vesilintuja Espoon Hannusjärvellä.
– Tässä on telkkiä, yleensä myös taveja ja sinisorsia ja oli myös harmaasorsa laskentakierroksella, kertoo projektikoordinaattori Heidi Björklund Luonnontieteellisestä keskusmuseosta (Luomus).
Seuratuista vesilintulajeista vain kahden kanta on kasvanut.MTV
– Laskentapaikkoja on ympäri Suomen noin parisen tuhatta, vähän vaihtelee vuosittain ja satoja laskijoita vapaaehtoistyönä tekee näitä laskentoja, sanoo Björklund.
Tulokset kertovat karua kieltä: 16:sta seuratusta vesilintulajista vain kahdella, sinisorsalla ja laulujoutsenella kannat ovat kasvaneet. Eniten ovat vähentyneet punasotkat, mustakurkku-uikut ja tukkasotkat.
– Lintukannat ovat vähentyneet erityisesti rehevillä lintuvesillä. Arvellaan, että se johtuu vesistöjen rehevöitymisestä ja värin muuttumisesta metsäojitusten myötä ja paikallisesti myös pienpedoilla on osuutta asiaan, tietää Björklund.
Vesilintujen tilanne voisi kohentaa esimerkiksi kunnostamalla lintukosteikkoja.
– Kosteikkoja voi kunnostaa ja olisi hyvä, jos ei tulisi lisää ojituksia, ettei humusta tulisi lisää lintuvesille. Pienpetopyyntiä jo tehdäänkin, huomauttaa Björklund.
Heidi Björklund laskee vesilintuja Espoon Hannusjärvellä.MTV
Tietoja kerätään myös lintuatlakseen
Heidi Björklund kirjaa ylös myös havainnot pesivistä lintulajeista. Niitä tarvitaan neljänteen lintuatlakseen, jossa selvitetään pesimälintujen levinneisyyttä Suomessa vuosina 2022-2025.
– Lintuatlaksessa selvitetään koko maan pesimälajiston levinneisyys ja pesinnän varmuus Suomessa. Se tehdään 100 neliökilometrin kokoisissa ruuduissa eli kerätään tietoa, pesiikö se laji siinä vai ei ja millä varmuudella, selittää Björklund.
Vaikka havaintoja on ilmoitettu jo yli 1,5 miljoonaa, lisää tarvittaisiin.
– Suomesta löytyy vielä alueita, joilla atlasruudut ovat heikosti selvitettyjä ja niiltä kaivattaisiin lisää havaintoja, erityisesti Etelä-Savosta, Pohjois-Karjalasta, Kainuusta, Lapista. Siellä on välttävästi tutkittuja ruutuja, joilta puuttuu havaintoja ihan yleisistäkin lajeista kuten variksesta, harakasta tai kirjosieposta, luettelee Björklund.
Nokikanat ovat vähentyneet ja laji luokitellaan erittäin uhanalaiseksi. Kuva: Esa KurkikangasMTV
Menossa lintulaskentojen juhlavuosi
Ensimmäinen lintuatlas toteutettiin 1970-luvulla, toinen vuosina 1986–89 ja kolmas 2006–2010. Nyt on menossa neljäs kerta. Tulokset kertovat linnuston muutoksista.
– Hyvin monen linnun kanta on taantunut ja se näkyy levinneisyysalueen supistumisena. Monet lajit vetäytyvät kohti pohjoista, esimerkiksi liro ja keltavästäräkki ovat pitkälti hävinneet Etelä-Suomesta. Vastaavasti meille tulee eteläisiä lajeja, esimerkiksi jalohaikara on ottanut jalansijaa rannikolta ja pesinyt muutaman kerran Suomessa, kuvailee Björklund.
Björklund kannustaa kaikkia kiinnostuneita osallistumaan lintulaskentoihin.
– Itse osallistun monenlaisiin lintulaskentoihin. Kyllä niihin aikaa menee, mutta se on mielenkiintoinen tapa seurata lähialueen lajiston kehitystä.
Lintulaskennoissa onkin nyt menossa juhlavuosi. Vesilintulaskentojen 40. laskentavuoden lisäksi vuosittaisten linjalaskentojen alkamisesta on kulunut 50 vuotta. Lintulaskentojen vakiolinjoilla, jotka kattavat Suomen systemaattisesti, on käynnissä 20. laskentavuosi. Loppuvuodesta talvilintulaskennoissa käynnistyy 70. laskentakausi.
