Suomen valmentaja sai uhkaavan puhelun Saksasta – jättihuijauksen paljastaneet suomalaiset valmistelivat yllätysratsiaa maailmancupiin
Yhdistetun entinen päävalmentaja Petter Kukkonen kertoo uutuuskirjassa, minkälaiseen myllyyn joutui paljastettuaan lajin pukuhuijaukset.Kimmo Brandt/Compic-Photos Oy/All Over Press
Julkaistu 21.02.2023 11:41
Juhana Nyman
juhana.nyman@mtv.fi
Suomen yhdistetyn päävalmentajasta Petter Kukkosesta tuli loppuvuodesta 2020 ongelma, kun hän paljasti urheilijoiden pukuhuijaamisen salat julkisuuteen. Tiistaina julkaistussa kirjassaan Pettymyksen anatomia (Docendo) Kukkonen kuvailee, minkälaiseen myrskyyn Suomen valmennusjohto joutui nostettuaan pöydälle vaietun ongelman.
Laineet löivät suurina yhdistetyn kaudella 2020–2021. Suomen yhdistetyn päävalmentaja Petter Kukkonen oli loppuvuodesta 2020 nostanut kissan pöydälle paljastamalla laajamittaisen huijauksen yhdistetyn mäkipukujen mittauksissa. Kukkosen kertoi myös suomalaisten syyllistyneen huijaamiseen, jolla haettiin hyötyä hyppypukujen liito-ominaisuuksiin.
Kukkosen mukaan suomalaiset olivat harjoitelleet sääntöjen venyttämistä muilta urkittujen konstien mukaisesti. Samalla oli todettu, että ero rehellisesti otettuun mittaan oli valtava.
– Tietyillä konsteilla, lähinnä polvia koukistamalla ja lantion asentoa muuttamalla, haaramittaa pystyi pudottamaan sentin kaksi, mutta todellisen eron toivat aluskalsareihin piilotetut täytteet aivan kuin sukukalleuksina olisi roikkunut kaksi granaattiomenaa.
Kukkosen mukaan mittauksissa osa urheilijoista "valitsi yhden tien, osa toisen".
Varoitus laji-imagon loukkaamisesta
Kukkosen toiminta aiheutti närää muissa maissa ja Kansainvälisessä hiihtoliitossa FISissä.
Suomen joukkue vaati urheilijoiden mittaamista uudelleen valvotuissa oloissa, mutta vaatimukseen ei suostuttu. Kukkonen totesi, että hyppypuvun liito-ominaisuuksien sääntöjen vastainen kasvattaminen vertautui kilpaurheilussa tarjoamallaan hyödyllä dopingiin, mikä aiheutti pahaa verta lajipiireissä.
Suomalaiset jäivät asiansa kanssa yksin, kun muut maat eivät – ainakaan julkisesti – asettuneet samaan rintamaan epäkohtaa vastustamaan. Myöskään FIS ei ollut kiinnostunut puuttumaan asiaan.
– Esittämistäni väitteistä kehkeytyi mittava sotku ja kohu. Tiesin edustavani oikeaa puolta, mutta FIS halusi vaientaa minut ja mitätöidä mediaan esittämäni argumentit, Kukkonen kirjoittaa.
– Monikaan hiekanjyvänen ei ollut ehtinyt pudota tiimalasissa, kun FIS jo lätkäisi minulle varoituksen epäasiallisesta käytöksestä. Olin loukannut laji-imagoa. Toisin sanoen minun olisi pitänyt pitää suuni supussa median edessä, koska hiljaisuus oli katto-organisaation perinteinen tapa hoitaa ikäviä konflikteja.
Samalla FIS totesi suomalaisille, ettei sisäisessä tarkastelussa ollut löytynyt poikkeavia mittaustuloksia, eikä ongelmaa näin ollut.
Saksalainen uhkauspuhelu
Suuri pyörä lähti liikkeelle siinä vaiheessa, kun kohu levisi mäkihypyn puolelle, mikä Kukkosen mukaan oli huolettanut FISiä alusta pitäen.
– Toisaalta yhdistetystä kumpuava, pienen lajin piipitys vielä menetteli, mutta todellisuudessa he pelkäsivät aaltojen lyövän pyhään rahasampoon, mäkihyppyyn, mikä voisi aiheuttaa merkittäviä mainehaittoja yhteistyökumppaneiden silmissä.
Tilanne eteni uhkailun puolelle Ramsaun maailmancupissa ennen joulua, kun Suomen yhdistetyn itävaltalainen mäkivalmentaja Falko Krismayr sai Saksan hiihtoliiton ylimpään johtoon kuuluvalta henkilöltä uhkauspuhelun.
– Jos ette nyt lopeta, niin me pistämme isot aseet liikkeelle. Ja jos todella olette niin typeriä, että tulette liian pienten mäkipukujen kanssa maailmancupiin, niin teidän on parempi pysyä kotona, Kukkonen kertoo puhelun sisällöstä.
– Olimme hämillämme puhelusta, hieman myös peloissamme. Kuinka suuria olisivat saksalaisten isot pyssyt ja mitä he tykeillään meinasivat ampua?
Suomalaiset keräsivät todistusaineistoa pukuhuijauksista Lahden maailmancupissa "lämpökameran tapaisella vekottimella".
Lämpökameralla haaroihin
FIS ei suomalaisten toistuvista yrityksistä huolimatta suostunut käsittelemään pukuasiaa kilpailukauden aikana. Kehotus oli, että seuraavaa kautta koskeva listaus sääntömuutostoiveista valmisteltaisiin FISin kevätkokoukseen.
Kukkonen kertoo suomalaisten keränneen talven aikana hurjan määrän todisteita urheilijoiden järjestelmällisestä huijaamisesta. Lahden maailmancupin aikana todisteiden hankinta vietiin äärimmilleen. Kukkonen kertoo, miten urheilijoita kuvattiin "lämpökameran tapaisella vekottimella" heidän siirtyessään lähtöpuomille.
– Nämä analyysit osoittivat karusti, että hyppypuvun haara laski pahimmillaan jopa viisitoista senttimetriä sallitun rajan alapuolelle. Myös pukujen ympärysmitta lantion seudulta oli kohtuuton. Nämä tiedot tarkkoine analyyseineen ja parannusehdotuksineen veimme FIS:n kevätkokoukseen, jonne meitä nimenomaisesti esitys oli pyydetty valmistelemaan.
Kevätkokouksessa, kun todistusaineisto oli määrä lyödä pöydälle, oli vastaanotto nihkeä. Kukkosen mukaan norjalainen sääntökomitean päällikkö totesi heti, ettei näe Suomen ehdotusta järkevänä ja ajankohtaisena.
– Sitten hän virkkoi, ettei esitystä käsiteltäisi laisinkaan ja että se jäisi pöydälle. Lopulta Ismo Hämäläisen ja Lauri Kettusen puheenvuorojen jälkeen esitys hyväksyttiin ja siitä keskusteltiin.
Erittäin salainen suunnitelma
Seuraavan kauden alkaessa varusteita koskeviin sääntöihin oli Kukkosen mukaan saatu aikaan vain kosmeettisia sääntömuutoksia. Tilanne ärsytti Kukkosta ja mäkivalmentaja Krismayria, joka päätti selvitellä asiaa lakimiestensä avustuksella.
Ajatuksena oli toistaa vuonna 2019 Seefeldin MM-hiihtojen yhteydessä toteutunut ratsia, jolla jahdattiin veridopingia käyttäneitä hiihtäjiä. Nyt tähtäimessä olisivat pukuhuijarit.
– Ennen vuodenvaihdetta otimme rohkean askeleen. Falko tapasi asianajajansa ja toimitti pian sen jälkeen yhdessä keräämämme materiaalin juristin vetämälle tiimille, jossa vaikutti samoja kasvoja, jotka olivat olleet valmistelemassa Seefeldissä nähtyjä toimia.
Viime vuoden tammikuun alussa, kuukautta ennen Pekingin olympialaisten alkua asianajajien tiimi päätti ottaa jutun hoitaakseen. Operaatio vaati täydellistä vaikenemista. Kukkosen mukaan asiasta ei ennen kirjan julkaisua ole kerrottu kenellekään ulkopuoliselle.
– Juristien mukaan toimittamamme materiaali oli sen verran räjähdysherkkää, ettemme voineet hiiskua aikeistamme kenellekään, Kukkonen kirjoittaa.
– Tavoitteena oli kohdistaa yllätysrynnäkkö tammikuun loppuun ja Seefeldin maailmancupin yhteyteen, koska Itävallassa kilpailumanipulaatio on ankarasti kiellettyä.
Aikataulu oli todella tiukka, sillä Seefeldin kilpailuihin oli aikaa vain kuukausi. Juttu siirtyi Innsbruckin syyttäjäntoimistolle viikkoa ennen Seefeldin maailmancupin kilpailuita. Aika loppui kuitenkin kesken. Juuri ennen kisoja tuli päätös, ettei ratsiaa toteutettaisi.
– Syynä tähän oli se, ettei heillä ollut ollut riittävästi aikaa perehtyä jutun kiharaiseen kokonaiskuvaan, joka tulisi purkautuessaan aiheuttamaan kansainvälisen hälyn, etenkin kun olympialaiset jo kolkuttivat ovella.
Kukkonen ja Krismayr pettyivät. Samalla myös helpotus nousi pintaan.
– Jokin osanen minussa huokaisi kuitenkin helpotuksesta, sillä emme osanneet kuin arvailla niitä lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia, joita lähettämämme pommi olisi aiheuttanut. Pahin skenaario oli se, että yhdistetty, mätä omena, olisi suljettu viime hetkellä Pekingin olympialaisista.
Kukkonen jätti paikkansa yhdistetyn päävalmentajana viime keväänä.
