Monet tutut lintulajit, esimerkiksi varpuset, kuovit ja harakat vähenevät edelleen.
Pajulintujen pesimäkannasta on kadonnut 2000-luvulla kolmannes eli 3 miljoonaa pesivää paria. Sen sijaan eteläiset lajit kuten mustarastaat ja peukaloiset yleistyvät. Tiedot käyvät ilmi alkukesän lintulaskentojen tuloksista.
Maatalousympäristöjen muuttuminen on vienyt varpusilta niiden perinteiset asuinsijat.
– Varpunen on elänyt jokaisella pientilalla, missä on se yksi lehmä ja yksi hevonen ja kärpäsiä surisee, mutta kun maatalous muuttuu, varpusilta katoavat ne elinympäristöt, kertoo museomestari Heikki Helle Luonnontieteellisestä keskusmuseosta (Luomus).
Kaupungeissa varpusia voi vielä nähdä.
– Varpusella on vielä jonkinlainen jalansija suurissa kaupungeissa eli kaupunkipopulaatiot jollakin tavalla pärjäävät orapihlaja-aitojen suojissa, mutta se on vain pieni osa varpuskannasta. Iso osa on ollut maatalouslintuja. Niin kauan kuin tämmöinen kehitys siellä maatalousluonnossa jatkuu, ei siellä varpusella kovin hyvin mene, toteaa Helle.
Pajulinnun pesimäkannasta katosi kolmannes
Maatalouden ja maankäytön muutoksista kärsivät myös kuovit, harakat, tervapääskyt ja kivitaskut.
Hyvin ei mene pajulinnullakaan, joka oli ennen Suomen runsaslukuisin pesimälintu. Nyt ykkössijalle on siirtynyt peippo.
Pajulinnun pesimäkannasta on kadonnut 2000-luvulla kolmasosa eli noin kolme miljoonaa pesivää paria. Syitä tähän pitää hakea talvehtimisalueilta Afrikasta ja muuttomatkalta.
– Aika lailla ollaan arvailujen varassa. Esimerkiksi se, että pajulinnun pitää nykyisin ylittää ei vain Saharan autiomaa vaan myöskin nykyisin aika lailla kuivuudesta kärsivä koko eteläinen Eurooppa. Kenties sillä on jotain vaikutusta tähän asiaan, pohtii Helle.
Eteläisten lajien voittokulku jatkuu
Eteläisillä lajeilla puolestaan menee hyvin. Alkukesän lintulaskennoissa havaittiin erityisen runsaasti muun muassa mustarastaita, peukaloisia, naakkoja ja tiltaltteja. Nämä lajit menestyvät monenlaisissa ympäristöissä ja hyötyvät ilmastonmuutoksesta.
– Ne saattavat entistä useammin talvehtia Suomessa ja pääsevät hyvissä ajoin keväällä pesimään. Toisaalta ne eivät vaadi mitään vanhaa metsää tai sen kummempaa eli viihtyvät hyvin monenlaisissa metsissä, kenties laitakaupunkien pihapiireissäkin eli siinä mielessä ne ovat sopeutuvaisia lintuja, arvioi Helle.
Viime talven leudoista keleistä hyötyivät myös puukiipijät ja hippiäiset. Niitä havaittiin laskennoissa selvästi edellisvuotta enemmän.
Pohjoisen lajeja havaittiin laskennoissa hyvin vähän.
– Sinirinnalla oli kaikkien aikojen kehnoin tulos laskennoissa. Niittykirvisiä ja keltavästäräkkejä laskettiin myös hyvin vähän, huomauttaa Helle.
Hyönteissyöjät kärsivät sateista ja kylmyydestä
Kylmä ja märkä alkukesä on vaikeuttanut monien lintujen elämää.
– Se aiheuttaa vähän lajista riippuen esimerkiksi poikaskuolleisuutta. Mitä pienempi lintu, sitä pahemmin se kärsii kylmästä ja sateista, sanoo Helle.
– Hyönteissyöjillä, jotka ovat tulleet Suomeen touko-kesäkuun vaihteessa, on pesinnöissä nyt kriittinen vaihe. Niillä on pesässä pienet poikaset, jotka eivät kestä kylmää eikä sadetta ja tarvitsevat jatkuvasti ruokaa. Semmoiset lajit ovat ilman muuta vaikeuksissa.