Ilomantsiin vuosikymmenen alussa kaavailtu Suomen ensimmäinen sampikasvattamo kaatui rahavaikeuksiin. Hankkeen isä Seppo Kapanen arvelee pysyvänsä vastedes poissa Suomen kaviaaribisneksestä, vaikka hankkeen loppuun saattaminen kiehtoo edelleen.
Vielä vuosikymmenen alussa suunnitelmat olivat suuret.
Pohjois-Karjalassa toiminut Caviar Empirik Oy perusti itärajan tuntumaan Ilomantsiin sampikasvattamon, joka herätti suurta kiinnostusta eri puolilla Suomea.
Hankkeen isä ja Caviar Empirik Oy:n toimitusjohtaja Seppo Sergei Kapanen uskoi, että Ilomantsin kasvattamosta tulisi jopa maailman kolmanneksi suurin kaviaarin tuottaja.
Ensimmäisen kerran sampia ui Ilomantsin kaviaaritehtaalla vuonna 2011. Sammet kuitenkin tapettiin, kun Caviar Empirik ajautui seuraavana vuonna talousvaikeuksiin.
Toimintaa yritettiin jatkaa tuomalla emokaloja rekalla Espanjasta, josta pääosin venäläisomisteinen Caviar Empirik oli ostanut sammenviljely-yrityksen. Kaikki ei mennyt silloinkaan suunnitelmien mukaisesti.
Venäläinen päärahoittaja päätti vetäytyä hankkeesta, ja yritys jouduttiin asettamaan maksukyvyttömyyden takia konkurssiin.
Ilomantsin kaviaaritehdas suljettiin lopullisesti vuonna 2013, ja poikaskalat kuljetettiin Ilomantsista Imatralle.
Alkutalvesta vuonna 2015 yritys joutui sulkemaan myös Imatran kalankasvatuslaitoksensa. Julkisuudessa kerrottiin, että kalat jaettiin ilmaiseksi imatralaisille.
Toimiva kaviaaritehdas olisi voinut olla rahasampo
Jos hanke olisi onnistunut, se olisi voinut olla omistajilleen rahasampo: viljellyn kaviaarin kilohinnat vaihtelivat 1 500 eurosta ylöspäin.
Näin ei siis kuitenkaan käynyt, vaan omistajat jäivät miljoonia miinukselle. Lisäksi Caviar Empirik oli nauttinut ely-keskuksen yritystuista, jotka nekin haluttiin takaisin.
”Kaviaaribisnes on isojen poikien leikkiä”
Tampereen seudulla asuva, lapsena Suomeen Inkeristä muuttanut Seppo Kapanen kertoo nyt, että Caviar Empirikillä kävi huono tuuri sijoittajien kanssa.
– Kolme miljoonaa euroa hankkeeseen satsannut sijoittaja päätti yhtä äkkiä, että ei halua enää sijoittaa hankkeeseen lisää – ja se kolme miljoonaa oli vasta viidennes siitä, mistä oli alun perin sovittu. Hän kuitenkin päätti olla enää osallistumatta hankkeeseen; hanke ei ollut hänen mielestään enää kiinnostava. Kaikki alkoi mennä siinä vaiheessa alaspäin, Kapanen selvittää.
Kaviaarin tuotanto on Kapasen mukaan pitkäjänteistä toimintaa ja siihen on sitouduttava vuosiksi.
– Kestää vähintään viisi vuotta, että sampi antaa ensimmäisen sadon. Kaviaaribisnekseen ryhtyvän on sitouduttava maksamaan kiinteitä kuluja siis vähintään viisi vuotta. On kallista pyörittää isoja tehtaita. Se on isojen poikien leikkiä.
“Sijoittajat on valittava tarkkaan”
Kapanen kiistää, että hänen rahansa ja aikansa olisivat menneet kaviaarihankkeessa hukkaan.
– Investoin itse henkilökohtaisesti hankkeeseen muutaman miljoonan. Se ei kuitenkaan mennyt hukkaan. Kokemuksesta on maksettu, sanotaan näin. Hanke oli vuodesta 2010 alkanut viisivuotinen elämänkoulu – joka tosin maksoi aika paljon rahaa.
Tärkein opetus tarinassa oli Kapaselle se, että sijoittaja on valittava tarkkaan.
– Omalla rahalla ei pääse koskaan tekemään isoja juttuja. Bisneksen pyörittämiseen tarvitaan aina lainarahaa, jos ei ole perinyt miljoonia. Jatkossa täytyy vain olla vähän viisaampi sen suhteen, kenet ottaa partneriksi.
Kaviaaritehtaat voivat vielä toipua
Kapasen mukaan toiminta Ilomantsissa ja Imatralla voi vielä jatkua, jos joku haluaa ostaa paikkakunnilla olevat tehtaat. Kapanen myöntää, että Ilomantsin tehdas on kuitenkin pahasti rapistunut.
– Kaikkihan voi muuttua niinkin, että voitan itse huomenna lotossa ja ostan kaviaaritehtaat konkurssipesältä takaisin, Kapanen naurahtaa.
– Koskaan ei voi sanoa ”ei”. Asia pyörii päässä edelleen, ja olisi mielenkiintoista saattaa hanke Ilomantsissa ja Imatralla loppupisteeseen asti. Mutta koska olen itse käynnistänyt hankkeet kaksi kertaa ja kaksi kertaa ajanut ne alas, tiedän, että tekemistä riittäisi.
Kapanen on luottavainen tulevaisuuden suhteen.
– Minulla oli kaviaaribisneksen aikoihin myös rakennus- ja välitysfirma, mutta kaikki meni samaan syssyyn Caviar Empirikin takia. Uusia projekteja on kuitenkin suunnitteilla. Pakko tätä yrittäjän touhua on vain jatkaa. Ei saa lannistua.
Kaloja ei jaettu torillaCaviar Empirikin kaviaaritehtaaseen liittyy monta värikästä vaihetta, mutta yksi siihen liitetty tarina on Seppo Kapasen mukaan pelkkää legendaa. Suljettujen sampikasvattamoiden kaloja ei Kapasen mukaan jaettu koskaan ilmaiseksi kansalaisille. – Se on ihan median keksimä juttu, että kalat olisi jaettu ihmisille jossain tuolla Imatran torilla, Kapanen korjaa. – Me myimme suurimman osan sammista. Ne menivät hyvin kaupaksi, vaikkakin pilkkahintaan toki. Myös työntekijät saivat ottaa kalaa niin paljon kuin halusivat. |