Suomen ainoan kelloseppien koulun jatko on uhattuna, vaikka opiskelijoita revitään töihin koulun penkiltä: "Puheet siitä, että koulutus on tärkeää, ei tuo yhtään euroa kassaan"

Suomen kelloammattilaisia kouluttaa vain Espoossa toimiva Kelloseppäkoulu. Koulun perusti Kelloseppäliitto vuonna 1944, kun ala halusi varmistaa koulutuksen toteutuvan alan vaatimusten mukaan. 

Nyt koulutuksen jatko on kuitenkin vaakalaudalla.

Kolmannes varoista leikattu

Kelloseppäkoulun rahoituksesta on lähtenyt noin kolmannes ammatillisen koulutuksen rahoituksen leikkaamisen myötä. Koulun toimintaa pyörittää työelämänedustajien säätiö, joka on yrittänyt vedota päättäjiin, että nykyisellä rahoituksella alan laadukas opetus ei ole mahdollista.

Rahoja on pyritty käyttämään niin, että lähiopetuksesta leikattaisiin mahdollisimman vähän.

– Säätiö on tehnyt sen päätöksen, että niin kauan kuin tämä työelämä järjestää tätä koulutusta, he järjestävät sen sellaisena, että alalla oikeasti osataan tehdä se työ mitä ammatissa vaaditaan, koulun rehtori Tiina Parikka toteaa.

Lähiopetusta haluttaisiin enemmän

Koulun opiskelijat toteavat kaikki tahoillaan, että he viettäisivät aikaa koulussa enemmänkin. MTV:n vieraillessa koulussa keskiviikkona, koulupäivä loppuu jo keskipäivän jälkeen. Niin opettajat kuin opiskelijatkin ovat hieman turhautuneita luokkien tyhjenemisestä.

Opiskelijat toivovat, että he voisivat viettää enemmän aikaa luokissa, sillä koko osaaminen perustuu koordinaatiokyvyn harjoittamiselle. Koneistojen osat voivat olla millimetrin murto-osan kokoisia, joten niiden asettaminen paikoilleen pinseteillä vaatii harjoitusta.

Opettajat taas toivovat, että heitä olisi varaa pitää ohjaamassa opiskelijoita pidempäänkin.

Rehtori lomautti itsensä

Jos koulu sopeuttaisi toimintaansa leikkaamalla lähiopetusta entisestään, eivät laatuvaatimukset toteutuisi, Parikka sanoo.

– On meilläkin sitä punakynää ja todella ikäviä päätöksiä tehty. Meillä on tukipalveluista irtisanottu yksi henkilö. Olen lomauttanut itseni ja talouspäällikön, jotta opetus saatiin silloin turvattua.

Lisäksi alan opiskeluun tärkeitä laitehankintoja on jouduttu lykkäämään. Käytössä on yhä 1940-luvulta peräisin olevia laitteita, jotka ovat laadukkaita ja toimivat yhä ansiokkaan huoltamisen ansiosta, mutta niidenkin käyttöikä alkaa tulla vähitellen vastaan.

Mikromekaanikoille on kysyntää

Koulussa ei kouluteta pelkästään kelloseppiä. Opiskelijoilla on mahdollista kouluttautua mikromekaanikoiksi, mikä on yhä pienenevän nykyaikaisen teknologian kanssa työskentelyä.

Mikromekaanikoille on kysyntää teknologiayrityksissä. Koulusta valmistuu yhteensä vuosittain noin 30 opiskelijaa, ja monet päätyvät töihin jo opiskelujen aikana.

Toistakymmentä vuotta hoitoalalla työskennellyt Jannika Vesalainen pohti leikkaussaleissa lääkäreiden kanssa, miksi jotkut laitteet on suunniteltu niin kuin ne on. Pohdittiin, voisiko niihin tehdä parannuksia.

Vesalainen kuuli koulusta radio-ohjelmassa ja hän kertoo tehneensä saman tien päätöksen, että siellä on hänen polkunsa. Hän pääsisi suunnittelemaan ja parantamaan hoitoalan kalustoa.

Terveysalan laitteistoja hän ei kuitenkaan ole päätynyt vielä innovoimaan, sillä hänen osaamistaan lähetetään nyt avaruuteen. Hän on työllistynyt koulun penkiltä muun muassa satelliitteja valmistavaan yritykseen. Satelliititkin pienenevät, joten mikromekaanikon koordinaatiokyvyille on tarvetta.

– Meidät oikeasti haetaan jo koulun penkiltä töihin. Luojan kiitos meitä vielä koulutetaan täällä, koska tätä osaamista ei saa mistään muualta, Vesalainen sanoo.

Rehtori kaipaa kauniiden puheiden päälle tekoja

Parikka jyrähtää päättäjille, että puheiden sijaan tarvittaisiin tekoja.

– Meillä päättäjät puhuvat koko ajan, että vain osaamisella Suomi pärjää, se on se meidän suurin pääoma mitä pienellä kansalla on. Puheet siitä, että koulutus on tärkeää, ei tuo yhtään euroa koulutuksen järjestäjän kassaan niiden opettajien palkkaamiseksi, rehtori Parikka jyrähtää.

– Koko ammatillinen koulutus tarvitsee lisää rahaa. Tämä voi näyttäytyä siltä, että Kelloseppäkoulu tässä vain pitää omia puoliaan, mutta on huomattava, että me pidämme vain yhden alan puolta. Nyt ollaan siinä vedenjakajalla, että jos nyt ei tule lisärahoitusta, niin tämän alan tarina loppuu muutaman vuoden sisään.