Suomalaisvanhemmat pitivät pikkulasta nälässä ja telkesivät huoneeseen 15 tunniksi päivittäin, petivaatteina jätesäkit – lapsi ei osannut leikkiä eikä tiennyt mitä sanat isä ja äiti tarkoittavat | MTV Uutiset
3:04Kuinka pitkäksi ajaksi lapsen voi jättää yksin kotiin? Lastensuojelun keskusliitto vastaa vaikeaan kysymykseen
Kantahämäläinen pariskunta tuomittiin vapaudenriistosta ja pahoinpitelystä ehdolliseen vankeuteen. Vanhemmat tapasivat teljetä pienen lapsensa huoneeseen jopa 15 tunniksi päivässä. He myös laiminlöivät lapsen kasvatusta ja huolenpitoa vuosien ajan niin, että lapsen kehitys häiriintyi.
Hovioikeus piti voimassa vuonna 1990 syntyneelle naiselle ja vuonna 1959 syntyneelle miehelle luetun tuomion pahoinpitelystä ja vapaudenriistosta. Käräjäoikeus oli aiemmin määrännyt molemmat vuoden ja 2 kuukauden mittaiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeuden ratkaisu tuli aiemmin tällä viikolla.
Rikokset kohdistuivat pariskunnan yhteiseen, vain muutaman vuoden ikäiseen lapseen. Vanhemmat olivat laiminlyöneet lasta vuosien ajan, mikäli oli aiheuttanut lapselle monenlaisia kehityksellisiä ongelmia. Lapsi ei esimerkiksi osannut kunnolla puhua ja oli alipainoinen.
Ennen kaltoinkohtelun ilmituloa vanhemmat olivat tavanneet sulkea lapsen yksin huoneeseensa jopa 15 tunnin ajaksi päivässä. Osan ajasta lapsen huoneen ovi teljettiin kiinni laudalla. Eristäminen oli jatkunut tuomion mukaan vuoden ajan. Lapsi oli tällöin 3-4-vuotias.
Vaikka pariskunta tuomittiin jutussa pahoinpitelystä, heidän ei katsottu tehneen lapselleen fyysistä väkivaltaa. Rikosnimike liittyy laiminlyöntiin ja siitä lapselle aiheutuneisiin ongelmiin.
Vanhempien järkyttävä käytös omaa lastaan kohtaan valkeni viranomaisille helmikuussa 2017.
Suomalaisvanhemmat pitivät pikkulasta nälässä ja telkesivät huoneeseen 15 tunniksi päivittäin, petivaatteina jätesäkit – lapsi ei osannut leikkiä eikä tiennyt mitä sanat isä ja äiti tarkoittavat
Jo aiemmin lastenneuvolassa oli tehty perheestä lastensuojeluilmoitus, sillä vanhempien alkoholinkäyttö oli herättänyt huolta. Helmikuussa 2017 lapsi päätettiin kuitenkin ottaa huostaan kiireellisesti.
Perhetyöntekijä oli tuolloin vieraillut perheen kotona. Vierailun aikana oli käynyt ilmi, että vanhemmilla on tapana teljetä lasta huoneeseensa, ja että telkeäminen oli jatkunut vuoden ajan. Lapsen isä oli kertonut, että vaihtoehtoa ei ollut, sillä muuten lapsi söi jääkaapista herkut ja rikkoi tavaroita.
Kotikäynnillä pantiin merkille myös, että huoneessa, johon lapsi suljettiin tuntikausiksi, oli käytännössä ainoastaan parisänky. Sängyn patjat oli vuorattu jätesäkeillä ja maalarinteipillä, eikä sängyssä ollut vuodevaatteita tai lakanaa.
Sängyn molemmin puolin lattialle oli aseteltu likaiset patjat suojaamaan lasta putoamiselta. Perhetyöntekijän tekemän kirjauksen perusteella huoneessa ei ollut tämän lisäksi kuin vain muutama pehmolelu.
Lapsi otettiin vanhemmilta saman päivän aikana
Vierailulla merkille pantujen asioiden takia perheeseen tehtiin toinen käynti vielä saman päivän aikana. Tällä kertaa asialla oli sosiaalityöntekijä, joka kertoi vanhemmille, että lapsen telkeäminen huoneeseen on vastoin lakia ja lapsen etua.
Lastensuojelun asiakirjojen mukaan lapsen isä oli närkästynyt huomiosta ja todennut, että hän ei jaksa valvoa yhtä paljon kuin lapsi. Äiti oli puolestaan sanonut, että lapsi oli suljettu huoneeseen oman turvallisuutensa takia.
Kotikäynnillä päädyttiin siihen, että lapsi sijoitetaan toiseen perheeseen, ja kiireellisesti. Asiasta tehtiin myös rikosilmoitus.
Asia päätyi Kanta-Hämeen käräjäoikeuden puitavaksi syksyllä 2018. Tuomio tuli seuraavan vuoden alkupuolella.
Oikeudessa saatiin selvitettyä, että virikkeettömään huoneeseen telkeämisen lisäksi vanhemmat laiminlöivät lasta muun muassa antamalla tälle liian vähän ja liian yksipuolista ruokaa. Kasvukäyrän mukaan lapsi oli ollut vanhempiensa luona asuessaan alipainoinen.
Lapsi ei myöskään saanut riittävästi liikuntaa tai mahdollisuuksia ulkoilla, eikä hänellä ollut juurikaan kavereita.
Lapsella oli puheen ja kielen kehityshäiriö, eivätkä vanhemmat olleet kuljettaneet lasta säännöllisesti puheterapiaan, vaikka heitä oli neuvolassa niin ohjeistettu.
Neuvolassa vanhemmat olivat itsekin kertoneet, ettei lapsen puheesta saa usein selvää. He eivät kuitenkaan olleet huolestuneita asiasta.
Neuvolassa oli pantu merkille myös, että lapsen kehityksessä oli kokonaisuudessaan viivettä. Perheelle oli suositeltu, että lasta vietäisiin leikkikerhoon tai päiväkotiin, mikä tukisi lapsen kehitystä. Vanhemmat olivat laiminlyöneet lapsesta huolehtimisen myös tältä osin.
Ongelmia elämänhallinnassa
Lasta oli jossain vaiheessa käytetty seurakunnan järjestämässä kerhossa. Käynnit olivat kuitenkin loppuneet sen jälkeen, kun kerhon ajankohta oli siirretty aamulle. Vanhemmat olivat keskenään sopineet, ettei kerhossa enää käytäisi, sillä sen ajankohta aamuyhdeksän ja yhdentoista välillä ei "luontevasti sopinut heidän arkeensa".
Lapsen äiti kertoi oikeudessa, että hänellä oli tapana herätä noihin aikoihin, ja ettei kerho olisi sopinut perheen päivärytmiin.
Vanhemmilla oli oikeuden asiakirjojen perusteella muitakin elämänhallintaan liittyviä ongelmia.
Oikeussalissa kirjallisina todisteina nähdyistä valokuvista kävi ilmi, että vaikka perheen asunto oli sinällään siisti, asunnossa oli runsaasti tyhjiä olutpakkauksia ja tölkkejä sekä tyhjiä ja täysiä viinapulloja.
Neuvolassa vanhemmista tehtyjen havaintojen perusteella kaksikolla oli päihdeongelma.
Vanhemmat kiistivät rikokset
Oikeudessa kuultiin tietysti myös vanhempia itseään. Heidän mukaansa laiminlyöntejä ei ollut tapahtunut. Kaksikko kiisti rikossyytteet.
Vanhempien kertomusten mukaan lapsen ravinnosta, liikunnasta ja muusta hyvinvoinnista huolehdittiin kuten kuuluikin.
Vanhemmat vetosivat muun muassa vähävaraisuuteensa. Lapsen heikkoa ravitsemusta selitettiin sillä, että perheen taloudellisesta tilanteesta johtuen ruoka ei kaikilta osin välttämättä ollut aina aivan suositusten mukaista. Niin ikään huone, johon lapsi teljettiin jopa 15 tunniksi vuorokaudessa, oli vanhempien mukaan "varustukseltaan tavanomainen" rahatilanne huomioon ottaen.
Kaksikko vetosi myös omaan kyvyttömyyteensä vanhempina. Vanhemmat kiistivät tarkoittaneensa aiheuttaa lapselleen haittaa tahallaan.
– Lisäksi asiassa on otettava huomioon * (äidin) ja * (isän) elämäntavat sekä kyky ja taito toimia lapsen kasvattajina, pariskunta vetosi vastatessaan syytteisiinsä.
– Taitamattomuus, ymmärtämättömyys ja tietämättömyys eivät voi muodostaa perustetta rangaistukselle pahoinpitelystä. Vanhemmalta ei voi vaatia enempää kuin mihin hän pystyy, kaksikon kirjallinen vastaus jatkui.
Huoneeseen telkeämisessä oli vanhempien mukaan puolestaan kyse "erehdyksestä".
He väittivät, etteivät tienneet, että lapsen sulkeminen yksin huoneeseen jopa 15 tunnin ajaksi joka päivä saattaisi olla vastoin lakia.
– Vanhempien menettely ei ole ollut tahallista, koska teon motiivina on ollut lapsen yöaikainen turvallisuus eivätkä vanhemmat tavallisina ihmisiä ole ymmärtäneet miten tiukka vapaudenriiston tunnusmerkistö nykyisin on. Lisäksi lapsi oli osannut avata oven potkaisemalla sitä lujasti eli hän oli halutessaan päässyt pois huoneestaan, vanhempien puolustus kuului.
Oikeus määräsi vankeutta
Oikeutta vanhempien selitykset eivät vakuuttaneet.
Käräjäoikeus katsoi, että oikeudenmukainen seuraamus vanhempien teoista on vankeusrangaistus.
Oikeus piti vanhempien toimintaa hyvin moitittavana, sillä lapsi oli jo pelkästään ikänsä puolesta ollut täysin riippuvainen heistä. Lisäksi vanhemmat olivat oikeuden mukaan itsekin ymmärtäneet toimineensa väärin lapsen huoneeseen telkeämisen osalta. Tämän he olivat myöntäneet esitutkinnassa.
Vaikka vanhemmat olivat käräjäoikeudessa kertoneet, että lapsi oli lukittu huoneeseen yöksi ja päiväunien ajaksi oman turvallisuutensa takia, he olivat aiemmin esitutkinnassa antaneet ymmärtää, että kyse oli enemmänkin kyse heidän omasta mukavuudestaan.
Lapsen isä esimerkiksi kertoi, että oli aamulla päästänyt lapsen ulos suljetusta huoneesta vasta tehtyään aamutoimensa, eli käytyään vessassa, tupakoituaan ja juotuaan aamukahvit. Tämä siitä huolimatta, että lapsi olisi ollut huoneessa jo hereillä.
Käräjäoikeus määritteli sopivaksi rangaistuksen pituudeksi vuoden ja 2 kuukautta. Vankeus määrättiin ehdollisena. Oikeuden mukaan syytä ehdottoman vankeuden tuomitsemiselle ei ollut.
Lapsen tila koheni sijoituksessa
Lapselleen kaksikko määrättiin maksamaan 10 000 euron suuruiset korvaukset. Korvauksia määrättiin muun muassa lapselle aiheutuneesta kärsimyksestä.
Lapsen voinnista selvisi käräjillä, että tilanne oli mennyt parempaan suuntaan sijaisperheeseen muuton jälkeen. Asiasta kertoi sijaisperheen äiti, joka pääsi oikeudessa ääneen todistajana.
Nainen kertoi, että lapsi oli saapuessaan vilkas, iloinen ja nauravainen, mutta ei osannut leikkiä, laulaa lastenlauluja tai edes puhua kunnolla. Lapsi ei ollut tiennyt mitä pyörä, pulkka, Pikku Kakkonen tai suklaavanukas ovat. Hän ei tuntenut talon huoneiden nimiä eikä käsitteitä isä ja äiti.
Lapsi ei osannut myöskään piirtää tai käyttäytyä ruokapöydässä normaalisti. Karkit ja herkut olivat tälle täysin uusi asia.
Tunteita lapsi ei sijaisäidin mukaan näyttänyt pariin ensimmäiseen viikkoon lainkaan. Lapsi oli kuitenkin pelännyt yksin nukkumista, sillä lastenhuoneessa oli tämän mukaan samoja mörköjä kuin kotona. Lapsi oli halunnut nukkua vieressä ja varmistellut vielä yöllä, ettei häntä jätettäisi yksin. Vanhempiaan lapsi ei ikävöinyt, eikä halunnut kotilomalle näiden luokse.
Lapsen kehitys oli sijaisäidin mukaan lähtenyt eteenpäin, kun lapsi oli seurannut perheeseen kuuluneen toisen lapsen touhuja. Kehitys oli hänen mukaansa ollut sijaisperheessä valtavaa.
Myös oikeus totesi, että lapsen kehitys oli sijaisperheeseen sijoituksen aikana selkeän suotuisaa. Poika ei enää ollut yhtä selkeästi alipainoinen ja kehittyi myös kielellisesti.
