Sunnan mies riisti henkensä, sitten hän löysi pelikierteeseen ajautuneen poikansa hirttäytyneenä: "Kirjeessä luki, että hänellä oli isäänsä ikävä ja että hän rakastaa mua yli kaiken"

4:34
Oman poikansa menettänyt Sunna Kivisalo puhuu siitä, mihin riippuvuus voi johtaa.

Karri, 19, vei oman henkensä viime ystävänpäivänä ainoastaan neljä vuotta isänsä itsemurhan jälkeen. Sunna Kivisalo, 50, ei epäröi kertoa kuolleen poikansa tarinaa. Hän toivoo, että Karrin tapaus herättäisi keskustelua vakavan asian ympärillä.

Vuonna 2015 Sunnan mies hirtti itsensä sen jälkeen kuin oli joutunut irtisanotuksi työpaikaltaan. Neljä vuotta myöhemmin pelikierteeseen ajautunut Sunnan poika päätyi samaan ratkaisuun. 

Poikansa kanssa saman katon alla asunut Sunna Kivisalo muistelee, että vielä puoli vuotta ennen poikansa kuolemaa kaikki vaikutti olevan hyvin, vaikka perheen historiaa varjosti isän itsemurha. 

19-vuotias Karri oli juuri aloittanut opinnot ammattikorkeakoulussa, harrasti aktiivisemmin kuin ennen ja ystäviäkin oli ympärillä. Hän myös unelmoi yksilleen muuttamisesta. 

Rahapeleihin aiemmin sortunut Karri oli myös vannottanut äidilleen pelaamisen loppuneen. 

– Meillä meni mun mielestä aika hyvin. Ainakin mä kuvittelin niin. 

Pelivelkoja ja häpeää

Karri oli jäänyt äidilleen pelaamisesta kiinni vuotta aiemmin, kun Sunnan käsiin päätyi pojan tiliotteet. Selvisi, että pojalla oli mennyt joitakin satoja euroja nettipeleihin.

Kissa nostettiin pöydälle ja poika avautui pelaamisesta äidilleen. Hän kertoi pelanneensa, jotta saisi kerättyä rahaa perheen kodin remonttia varten. Tätä äiti ei ollut kuitenkaan koskaan pojaltaan pyytänyt. 

– Uskoin häntä, kun hän sanoi, että lopettaa pelaamisen.

Äidin käsityksen mukaan pelaaminen olikin keskustelun jälkeen rauhoittunut ja jäänyt jopa kokonaan taka-alalle.

Totuus oli kuitenkin toinen, mutta sitä Sunna ei vielä tuossa vaiheessa tiennyt. 

Käytös muuttui kokonaan

Helmikuussa Sunna ja hänen miesystävänsä huomasivat Karrin käytöksen yhtäkkiä muuttuneen. Poika vaikutti heistä todella etäiseltä.

– Siinä vaiheessa tajusin, että joku on pahasti pielessä. Hän ei pystynyt katsomaan silmiin ja oli todella vaivaantuneen oloinen. Hän ei ollut ollenkaan oma itsensä.

Ystävänpäivää edeltävänä iltana Sunna ja Karri puhuivat pojan etäisestä käytöksestä kasvotusten. 

– Yritin kysellä, mikä häntä vaivaa, mutta ei hän saanut sitä sanottua.

Sunna epäilee, että Karri ei kertonut tuntemuksistaan, koska ei halunnut vaivata äitiään, sillä perhe toipui edelleen isän itsemurhasta.

– Mietin sitten, että ehkä kyseessä ei ollut mitään vakavaa. En voi repiä ihmisestä ulos sellaista, mitä hän ei halua sanoa.

Sunna ajatteli, että Karri kyllä kertoisi asiasta itse, kun olisi siihen valmis.

Hirttäytyi ystävänpäivänä

Keskustelun jälkeisenä päivänä parturi-kampaajana toimiva Sunna meni normaaliin tapaansa työpaikalle. Kesken päivän hänen kehonsa valtasi outo tunne. Mieleen nousi Karrin kanssa käyty keskustelu edelliseltä illalta. Hän soitti pojalleen. 

– Karri kuulosti poissaolevalta ja uniselta. Pyysin Karria lounaalle, mutta hän kieltäytyi. Aavistin tästä, että kaikki ei ollut normaalisti.

Puhelinkeskustelu jäi vaivaamaan äitiä. Seuraavan tauon aikana hän laittoi liikkeen ovet säppiin ja lähti käymään kotona. Matkaa työpaikan ja kodin välillä on noin kilometrin verran.

Kotona vaikutti olevan hiljaista. Edes perheen kolme koiraa eivät haukkuneet. Sunna meni Karrin huoneeseen, jossa odotti pahin. Sunna löysi Karrin hirttäytyneenä.

– Se oli epätodellista. Tiesin, että jotakin on tapahtunut, mutta en tietenkään edes voinut kuvitella, että hän olisi kuollut.

"Tajusin, ettei mitään ole tehtävissä"

Vaikka Karri oli aikuisen miehen kokoinen, Sunna nosti poikansa alas hirttosilmukasta omin avuin.

– En tiedä, millä voimilla tein sen.

Sitten hän soitti hätäkeskukseen ja elvytti poikaansa pelastushenkilökunnan saapumiseen asti.

– Tajusin kyllä, ettei mitään ole tehtävissä. Vaistoni sanoivat sen.

Paikalle saapui tuttu poliisi. Sunna kertoo poliisin katsoneen häntä surullisesti silmiin ja sanoneen, että tässä nyt tapahtuu yhdelle ihmiselle liikaa.

Poliisi viittasi neljän vuoden takaiseen hetkeen, jolloin sama poliisi oli saapunut paikalle, kun Sunnan mies oli löytynyt hirttäytyneenä.

Karri oli kirjoittanut käsin jäähyväiskirjeen äidilleen. Kirje avasi äidille hieman poikansa viimeisten päivien outoa käytöstä. 

– Siinä luki, että hän on pelannut kaikki rahansa, eikä pystynyt katsomaan itseään peilistä häpeäntunteen vuoksi. Kirjeessä luki myös, että hänellä oli isäänsä ikävä – ja että hän rakastaa mua yli kaiken.

"Fiksu ja tarkka rahojen kanssa"

Sunna haluaa puhua peliriippuvuuden ongelmista Karrin tarinan kautta. Hän kertoo, että Karrin pelaamista ei ollut helppoa huomata. 

– Karri oli todella fiksu ja tarkka rahojensa kanssa. Se tekee tästä todella ristiriitaista. Ei tolla pelaamisella toki ole mitään tekemistä järjen kanssa ole. Se on sairaus.   

Sunna uskoo, että Karri koki suurta häpeää pelaamisestaan. Tästä syystä asiasta oli helpompi vaieta. 

– Jotenkin tuntuu, että Suomi on sellainen häpeän maa. Sairauksia ja heikkouksia hävetään ja pelkkää priimaa pitäisi olla. 

Pelaajalle syntyy pelaamisen kierre

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Sari Castrénin mukaan peliriippuvuus on toiminnallinen riippuvuus, mutta siitä on löydetty samankaltaisuutta esimerkiksi päihderiippuvuuden kanssa. Usein pelaajalle saattaa syntyä pelaamisen kierre, jossa peleihin laitetaan koko ajan suurempia summia, jotta pelaaminen tuottaa tarvittavan mielihyvän. 

– Peliriippuvuudessa vieroitusoireet ovat psykologisia, kuten ärtyisyys tai ahdistuneisuuden tunne, kun yrittää vähentää tai lopettaa toimintaa. 

THL:n mukaan peliriippuvaiset hakeutuvat hoitoon keskimäärin 7–11 vuoden riippuvuuden jälkeen. Castrénin mukaan yksi syy hitaalle hoitoon hakeutumiselle on se, että riippuvuus ei näy päälle päin.  

– Peliriippuvaisten hoito hakee vielä oikeaa muotoaan erityisesti kasvokkain tapahtuvalle hoidolle. Selkeää hoitolinjausta tarvitaan. Hoitoon hakeutumisen kynnys on korkea, sillä apua ei haluta hakea apua päihdepuolelta, eikä toisaalta mielenterveyspuolelta. 

Ensimmäinen joulu ilman lasta

Karrin kuoleman jälkeen Sunna oli elokuuhun saakka sairauslomalla. Nyt hän on jo takaisin työelämässä, mutta suunnitelmissa on tehdä täyttä päivää vasta ensi vuoden puolella.

Joulu on ollut Sunnalle aiemmin vuoden kohokohta. Hän muistelee joulua iloisena tapahtumana etenkin silloin, kun Karri oli pieni.

– Nyt on pahin joulu tulossa, ja tuskin helppoja jouluja tulee tämänkään jälkeen.

Sunna muistuttaa, että joulu ei ole jokaiselle ilon aikaa.

– Joulu on kaksijakoinen juhla. Asiat ovat joko tosi hyvin tai huonosti. Jos asiat ovat huonosti, niin se nostaa tunteet pintaan moninkertaisesti.

Useat ovat hämmästelleet Sunnan vahvuutta päästä takaisin jaloilleen. Hänen kertoo, ettei tilanteessa ollut vaihtoehtoja.

– En pelkää enää edes omaa kuolemaa. 

Lisää aiheesta

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Olemme päivittäneet MTV Oy:n tietosuojakäytännön. Päivityksen yhteydessä Mediahub Oy:n tietosuojakäytäntö on yhdistetty osaksi MTV:n tietosuojakäytäntöjä. Lue lisätietoja tästä.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja