Analyysi: Koronasyksy testaa suomalaisten sopimisen taidot – saavutetuista eduista ja palkankorotuksista luopuminen vaatisi luottamusta, jota ei vielä ole

Työehtosopimuksiin taistelluista prosenteista tai muista eduista voidaan tinkiä, jos työntekijät ovat vakuuttuneita, että niin pelastetaan työpaikkoja.

Tätä vakuutta on vaikea saada, koska talouden ja yritysten näkymät ovat sumuiset. Suomi saattaa olla yhä jyrkässä alamäessä tai sitten matka voi ensi vuonna taittua ylöspäin.

Palkansaajista epäluuloisimmat voivat ajatella, että työnantajat pyrkivät koronakriisin aikanakin tekemään voittoja niin paljon kuin mahdollista. Keinoista välittämättä, kilpailukyvyn nimissä. Tee siinä sitten myönnytyksiä.

Murheellinen tosiasia on kuitenkin se, että teollisuuden näkymät ovat heikentyneet. Teknologiateollisuus ry kertoi maanantaina jäsenyritystensä suunnittelevan 10 000 ihmisen irtisanomisia. Kysyntä tuotteille on vähissä.

Jo aiemmin on paljoksuttu kahden prosentin palkankorotuksia.

Kuinka pitkään heikko kysyntä jatkuu, on ratkaisevaa yritysten pärjäämisen ja työntekijöiden aseman kannalta. Tähän ei ole vielä varmaa vastausta.

Toistaiseksi yli puolet Teknologiateollisuuden yrityksistä kokee tilanteensa vähintään normaaliksi, joten on yhä aloja, joihin korona ei ole iskenyt rajusti.

Palkansaajajärjestöjen kanta tuntuukin olevan vielä odottava. Luottamusta työnantajien hädän pysyvyyteen ei toistaiseksi ole.

Esimerkiksi SAK:n hallitus päätti maanantaina vaatia työttömyysturvan lisäpäivien eli eläkeputken säilyttämistä ja yrityksiltä yhteiskuntavastuun kantoa.

– Eläkeputkesta puhuttaessa häivytetään sitä tosiasiaa, että työttömyysturvan lisäpäivillä olevat ovat ikääntyviä pitkäaikaistyöttömiä. Näiden ihmisten uudelleen työllistyminen on hyvin vaikeaa, ja siksi heidän taloudellinen pärjäämisensä on turvattava, SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta sanoo.

Saavutetuista eduista tingitään vasta, kun on ihan pakko. Varmuuden vuoksi ei lähdetä joustamaan.

Palkansaajien optimistit panevat toivonsa maailmalta kuuluviin elpymisviesteihin ja suhteellisen pirteään kotimaiseen kulutukseen.

Työnantajien pessimistit järsivät kynsiään seuratessaan tilauskirjoja sekä koronatartuntojen määrää meillä ja maailmalla.

Sovun vai syyttelyn syksy?

Niin politiikan, työmarkkinoiden kuin talouden kabineteissa on syksyn aikana näytön paikka siihen, miten koronakriisin hätäratkaisuista sovitaan vai sovitaanko lainkaan.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksella on suuret paineet niskassaan uskottavien työllisyystoimien luomiseksi.

Hallituspuolueiden viime viikkojen puheenvuorojen perusteella ratkaisuja syntyy ilman hallituskriisiäkin.

Nopein hallituksen työllisyystoimi olisi koronaviruksen hillitseminen niin, ettei uusia rajoituksia tarvita ja vanhojakin voitaisiin höllentää. Matkailu- ja tapahtuma-alat kiittäisivät, mutta onnistuuko riskiryhmien varjelu höllemmällä kädellä?

Onko meillä malttia vaurastua turvavälein ja maskit naamalla? Kansantalous ja kansanterveys ovat nimensä mukaisesti kansan käsissä. Toivottavasti puhtaissa sellaisissa.

Oma osansa on hallituksen muillakin ratkaisulla ja toiveita sille riittää. Yritykset toivovat yhä tukitoimia.

– Nyt olisi syytä saada yritysten kustannustuen jakokriteerit kuntoon, jotta myös jälkisyklinen investointivaltainen teollisuus saisi osansa. Budjettiriiheen sellaiset terveiset, etteivät yritysten kulut saisi nousta. Kilpailukyvystä on pidettävä huolta, Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Jaakko Hirvola kertoo.

Työmarkkinajärjestötkin joutuvat vielä vääntämään kilpailukykyratkaisuja varsinkin, jos käännettä taloudessa ei kuulu. Silloin punnittaisiin työnantajien ja työntekijöiden välistä luottamusta sekä monesti ihan aiheesta hehkutettua sopimisen taitoa.

Pahin uhkakuva olisi se, että niin politiikassa kuin työmarkkinoilla ajauduttaisiin kriisiolosuhteissa syviin riitoihin.

Sekä terveys että talous kysyvät yhä yhdessä tekemistä.