Harvalla on yhtä monipuolinen työ kuin eläinlääkärillä. Hoitopöydälle voi tulla niin silmätulehdusta poteva marsu kuin hammassärystä kärsivä kissa. Joskus järvestä täytyy pelastaa sairas lehmä.
Monen eläinrakkaan ihmisen lapsuuden haaveammatti on opiskella aikuisena eläinlääkäriksi. Toiset saattavat kuitenkin pohtia, riittääkö työssä pärjäämisessä se, että on eläinrakas, vai pitäisikö mieluummin osata etäännyttää ja kylmettää itsensä eläinlääkärin työssä pärjätäkseen.
– Jos on riittävän eläinrakas, niin se varmasti riittää, eläinlääkäri Teppo Heinola toteaa Huomenta Suomen haastattelussa.
Eläinten lisäksi eläinlääkärin täytyy myös osata käsitellä lemmikinomistajia. Ihmisläheisyys on siis eläinlääkärin ammatissa ehdoton valttikortti.
– Omistaja on kuitenkin sen lemmikin tai tuotantoeläimen ensimmäinen puolestapuhuja. Muutenkin he huolehtivat siitä keskustelusta. Eli ihmistä pitää osata lukea ihan yhtä lailla kuin eläintä, Heinola kertoo.
Heinola on perustanut vuonna 2015 Facebook-ryhmän, jonne hän kirjoittaa viikoittain mietteitään työstään ja ajankohtaisista aiheista.
Nyt kirjoitusten pohjalta on koottu kirja, Elänlääkärin elämää (Tammi 2025), jossa kerrotaan Heinolan monipuolisesta työstä.