Alaveteliläinen sikatilallinen Jonas Hulden on toisen polven sikatilallinen, joka pyörittää perheyritystä tällä hetkellä tappiolla. Kun sian vie teuraaksi, siitä ei saa kulujaan pois.
– Kyllä, tällä hetkellä on laitettava kymppi jos ei kahtakymppiäkin jokaisen sian mukaan, kuvailee Hulden.
Hän kertoo kohonneista kustannuksista: esimerkiksi ohran hinta on noussut noin puolella. Aiemmin 130 euroa maksanut tonni rehuohraa maksaa nyt 250 euroa.
– Tämä nousu tarkoittaa meillä noin kaksituhatta euroa päivässä. Ja kun päiviä on viikossa seitsemän… Eikä tässä kaikki. Myös muut kustannukset ovat nousseet hurjasti, kertoo Hulden.
Tuottajahinnat ovat sahanneet tällä vuosikymmenellä edes takaisin. Nyt hintatasossa ollaan suurin piirtein samassa kuin vajaa kymmenen vuotta sitten.
– Nyt vain kustannukset ovat aivan toista luokkaa ja moni on investoinut kannattavuuden nimissä, joten tiloilla on velkaa, tietää Hulden.
Hän pitää tilannetta todella huonona.
– Itse en muista, että koskaan tilanne olisi ollut näin huono, sanoo Hulden.
Sikatilojen määrä vähenee nopeasti
Vielä 1990-luvulla Suomessa oli 3500 sikalaa, tällä hetkellä luku on 800. Noin 10-13 prosenttia sikaloista on lopettanut viime aikoina vuosittain, eikä ennuste näytä yhtään parempaa: sen mukaan vuonna 2027 Suomessa on enää 450 sikalaa.
– Tämä on aivan ymmärrettävää. Täytyy olla erityisen hullu, että jaksaa jatkaa näissä oloissa, toteaa Hulden.
Tilanne on pitkän kehityksen tulos. Euroopassa on ollut jo pitkään ylitarjontaa sianlihasta, samoin Suomessa. Omavaraisuusaste on tällä hetkellä noin 117 prosenttia, eli tiloja on liikaa kotimaiseen kulutukseen nähden.
Kun Kiina tahi muukaan vientimarkkina ei vedä, ollaan ylituotannossa, joka laskee hinnan matalalle. Myös sianlihan kulutus on vähentynyt tasaisesti. Jo ensi vuonna siipikarjan lihan syönti nousee sianlihan edelle.