Suomessa on enää alle sata luomumaitoa tuottavaa tilaa. Maatalousyrittäjä Pekka Partanen on huolissaan tulevaisuudesta ja pettynyt EU:n toimintaan.
Kurvaamme aution pohjoiskarjalalaisen kylän läpi. Mutkan takaa aukeaa hillittömän iso peltoalue, jonka reunalla on kaunis kartano, muutama suuri navetta ja lukuisia työkoneita.
Moni voisi ajatella tätä tutuksi suomalaiseksi näyksi, mutta oikeastaan kyseessä on harvinaisuus, sillä luomutilallisten määrä on enää vain murto-osa kaikista maidontuottajista.
Luomumaidontuottajien määrä väheni viidenneksellä viime vuoden aikana. Luomutuottajien määrä tippui alle sadan, kun maitotuottajia oli vuoden loppuun mennessä yhteensä 4 200.
Partanen on pystynyt edelleen tuottamaan luomumaitoa, vaikka hänkin myöntää tilanteen huolestuttavan.
Partasen naapuri sen sijaan joutui luopumaan luomumaidontuotannosta ja siirtymään tavallisen maidon tuotantoon.
Luomumaidosta saatu lisähinta ei kattanut tuotannosta aiheutuvia lisäkustannuksia.
– Luomumaidon tilanne on tällä hetkellä heikko, ja tavallisen maidon tuottaminen on vain taloudellisesti kannattavampaa.
Partanen on huolissaan siitä, että hän joutuisi lopettamaan luomutuotannon.
– Meillä on tosi paljon tehostettu tuotantoa, ja keksitty ratkaisuja kustannusten alentamiseen, mutta tuloja on vaikea nostaa ilman lehmämäärän lisäämistä. Aletaan olla tosi lähellä siinä, ettei ole enää isoja konsteja tehdä enempää säästötoimenpiteitä.
Luomumaidontuottajan kaksi kriisiä
Mitä tuottaja sitten saa litran luomumaitotölkistä?
Partanen kertoo, että jos puhutaan karkeasti kaupassa kaksi euroa maksavasta maitotölkistä, tuottaja saa siitä neljänneksen ja valtio ottaa siitä arvonlisäveron verran. Loput jakautuvat meijerille ja kaupalle.
Luomumaidolla on Partasen mukaan kaksi kriisiä. Toisaalta ihmisten rahatilanne ja toisaalta ympäristöystävällisten ihmisten kasvispainotteinen ruokavalio.
Ihmiset mieltävät luomutuotteet kalliiksi, vaikka se voi olla kaupassa tavallisen maidon kanssa lähes saman hintaista.
– Vain harvat valitsevat sen hyllystä, Partanen voivottelee.
Partasen mukaan ympäristöystävälliset ihmiset ovat ennen olleet iso kuluttajaryhmä luomutuotteissa. Nykyään ajatellaan lehmä- ja eläintuotannon olevan uhka ilmastolle.
– Nämä kuluttajat ovat sittemmin siirtyneet vegetuotteisiin.
Partanen on alun perin halunnut lähteä luomutuotantoon mukaan, koska tähän asti se on ollut taloudellisesti kannattavampaa kuin tavallisen maidon tuotanto. Viljely on kuitenkin pitkäjänteistä, eikä Partanen halua vuoden tai parin muutoksen perusteella siirtyä luomusta pois.
– En halua mennä sieltä, mistä aita on matalin.
Vuosi vuodelta tyytymättömämpi Euroopan unioniin
Viime vuonna Euroopan unioni aloitti ohjelmakautensa uudistamalla maataloustukia. Partasen kokonaistuet laskivat tästä hyvästä 15 prosenttia.
– Kaikilla tuilla on suuri merkitys, ja se on uusista investoinneista aina pois, kun tuet vähenevät, Partanen kertoo.
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton maatalouden johtajan Johan Åbergin mukaan tukien summa riippuu esimerkiksi siitä, kuinka monta lehmää tai kuinka paljon hehtaareja yksittäisellä tilalla on.
Suomi saa Euroopan unionilta vuosittain noin 800 miljoonaa euroa maatalouteen. Tämän päälle saamme vielä kansallista rahaa, joten kokonaistukipotin summaksi tulee 1,7 miljardia euroa.
Rahasta varsinaisesti maitotuotannolle menee noin 200 miljoonaa euroa.
Luomumaidontuotanto ei saa erikseen suoraan tukea, mutta kaikkea luomutuotantoa tuetaan sekä peltokasvi- että kotieläintuotannon osalta.
Tukien kokonaismäärää vuodelle 2024 ei vielä tarkalleen tiedetä, mutta kokonaismäärä aleni jonkin verran vuonna 2023, kun EU:n ohjelmakausi vaihtui.
– Kyllä se osassa tiloista tarkoittaa tuhansia euroja vähemmän rahaa, toteaa Åberg.
Lisäksi Åberg muistuttaa, että Euroopan unionin painotus ympäristö- ja ilmastoystävällisiin toimenpiteisiin näkyy kaikissa tuissa.
– Kaikille se ei ole kuitenkaan mahdollista esimerkiksi tuotantotavan tai teknologian takia, mutta jos niitä jättää valitsematta niin saa vähemmän rahaa. Tämä on yksi politiikan ajatus, että EU pyrkii tätä kautta kannustamaan viljelijöitä tekemään näitä toimenpiteitä, Åberg toteaa.
Koivikon luomutilan Partanen kertoo olleensa aikoinaan positiivisella meiningillä mukana EU:ssa, mutta nykyään hän on aina vain vähemmän ja vähemmän tyytyväinen unionin toimintaan.
– Suurin asia mikä tässä on meille jo ongelma on byrokratia. Se kasvaa eksponentiaalisesti, ja meille tulee koko ajan uusia kirjanpito- ja raportointivaatimuksia. Olen jopa joutunut palkkaamaan sihteerin.