Kun viha ottaa valtaansa, ihminen voi edelleen valita, miten toimii ja käyttäytyy. Jos tunteitaan ei osaa säädellä, syrjään työnnetyt tunteet voivat kuitenkin räjähtää yllättäen esiin.
Ymmärrätkö, kun olet vihainen? Surullinen? Iloinen? Entä miltä tuntuu, kun ahdistus ottaa valtaansa?
Tunnesäätely tarkoittaa lyhyesti sitä, että ihminen tunnistaa ja ymmärtää omia tunteitaan ja kykenee erottamaan tunteet ja toiminnan toisistaan.
– Tunnesäätely vaikuttaa myös siihen, miten ihminen voi mennä kohti omia tavoitteitaan ja elää toivomansalaista elämää, Keijun varjo -hankkeen hankekoordinaattori Minna Savisalo kuvaa.
Maria Akatemian Keijun varjo -hanke on tarkoitettu 15–28-vuotiaille tytöille ja nuorille naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa.
– Esimerkiksi epätoivon ja epäonnistumisen tunteet lannistavat meitä, mutta jos osaamme säädellä nämä usein hankalaksi koetut tunteet ja niihin liittyvät yllykkeet sopiviin mittasuhteisiin, voimme jatkaa sitä, mitä kulloinkin olemme tekemässä, Savisalo jatkaa.
Kun voimakas tunne ottaa valtaansa
Jos tunnesäätely ei toimi, ihmisen käyttäytyminen on ailahtelevaa. Silloin pienetkin asiat saattavat herättää valtavia reaktioita. Se aiheuttaa ongelmia ihmissuhteisiin.
– Arjessa tunnesäätelyn vaikeudet näkyvät esimerkiksi erilaisina kontrollin menetyksinä, kuten raivokohtauksina, huutamisena, fyysisenä väkivaltana – minä tahansa sellaisena käyttäytymisenä, jota ihminen yleensä jälkikäteen tilannetta tarkastellessaan pitää tilanteeseen nähden epäsopivana, Savisalo kertoo.
Kun voimakas tunne iskee ja ottaa valtaansa, ihminen voi edelleen valita, miten toimii ja käyttäytyy. Hän ei siis ole yhtä kuin vihansa.
Kapseloidut tunteet voivat räjähtää yllättäen
Vaikeudet tunteiden tunnistamisessa ja kontrolloimisessa ovat seurausta siitä, että tukea ja esimerkkiä ei elämän varrella ole ollut tarpeeksi.
– Tunteet ovat ylittäneet sietokyvyn toistuvasti, liian usein tai hyvin vakavasti, eikä tarvittavaa tukea ole ollut tarjolla. Kun tunteiden kanssa jää liian yksin, seurauksena on yleensä niiden sulkeminen pois tietoisuudesta, tunteiden kapseloiminen, jotta voi jatkaa normaalia elämää, Maria Akatemian kehittämispäällikkö Maria Lindroos sanoo.
– Ahdingossa nämä kapseloidut tunteet voivat räjähtää yllättäen esiin, mikä aiheuttaa hätäännystä ja väkivaltaa. Tästä syystä tunteisiin on tärkeää tutustua ja ymmärtää niitä tilanteissa, joissa ahdinkoa ei ole, hän jatkaa.
Aggressio ja kateus ovat usein naisille vaikeita
Vaikka koulussa puhuttaisiin tunteista ja niiden säätelemisestä, se ei riitä. Hankalat tunteet ovat vaikeimpia nimetä; opetteluun tarvitsisi vanhemman tai muun läheisen esimerkkiä ja hellää ohjausta.
– Kun tunteet kieltää, niistä seuraa hallitsemattomalta tuntuvaa käyttäytymistä. Ihmisen laajaa tunneskaalaa on vaikea hyväksyä itsessä ja muissa, jos ei tiedä, mitä tunteet viestivät. Esimerkiksi aggressio ja kateus ovat usein naisille vaikeita, vaikka niillä on tärkeä, kasvuun suuntaava merkitys ihmiselle, Lindroos sanoo.
– Aitoa ja pysyvää sisäistämistä ja tiedostamista tapahtuu, kun päästään tunnesäätelyn juurille ja ymmärretään niiden merkitys tämän päivän ihmissuhteisiin ja vuorovaikutukseen. Britt-Marie Perheentupa on sanonut: "Mikä vuorovaikutuksessa on rikkoontunut, sen voi vuorovaikutuksessa korjata", hän jatkaa.
Kun tietoisuus tunteista lisääntyy ja niitä alkaa ymmärtää, ihminen voi paremmin vaikuttaa omaan käyttäytymiseensä.
– Tarpeet ja tunteet eivät ole valittavissa, mutta kun niistä tulee tietoiseksi ja oppii ymmärtämään niitä, pystyy paremmin vaikuttamaan käyttäytymiseen, eikä se ole enää niin yllättävää ja arvaamatonta, Lindroos sanoo.
Väkivallan perinne siirtyy
Väkivallan perinne siirtyy perheissä myös sukupolvelta toiselle. Vaikeat sairaudet, päihteet, mielenterveysongelmat, riippuvuudet, välinpitämättömyys, yllättävät kriisit ja kuolemat ovat lapselle ja nuorelle liian vaikeita käsitellä yksin – siihen tarvitaan aikuisen tukea.
– Jos näihin ei saa riittävästi oikea-aikaista, iänmukaista tukea, jää yksin tunteiden kanssa ja ne jäävät käsittelemättömiksi. Ei voi ymmärtää, mistä tunteet johtuvat, luulee itseään vääränlaiseksi, huonoksi tai erilaiseksi. Siitä seuraavat arvottomuuden ja ulkopuolisuuden kokemukset. Kun myöhemmin kohtaa tilanteen, jossa sama vanha tuttu tunne tulee, on edelleen yhtä avuton sen tunteen äärellä, Maria Lindroos kuvailee.
Ongelmia voi aiheuttaa myös liian ankara tai arvaamaton kasvatus. Silloin lapsi joutuu olemaan varuillaan eikä hän voi luottaa siihen, että vanhemmat ovat hänen puolellaan, tukevat ja auttavat.
– Vanhemmat saattavat reagoida yllättäen, pelottavasti tai häpäisevästi. Vaatimukset ovat liian suuria ikätasoon nähden, reaktiot pelottavan voimakkaita. Varpaillaan olemiseen ja varuillaanoloon on pakko oppia, siitä tulee tuttu olotila ja selviytymiskeino. Lapsi ei tätä tietenkään tiedosta, Lindroos sanoo.
Lapsi voi alkaa kantaa syyllisyyttä. Hän kantaa harteillaan häpeää aikuisenkin puolesta.
– Lapsi voi kokea itsensä vialliseksi, kun hän ei osaa toimia niin kuin häneltä odotetaan, vaikka odotukset olisivat kohtuuttomia – tätä lapsi ei tietenkään osaa erottaa. Meillä ihmisillä on monenlaisia psyykkisiä selviytymiskeinoja, ne ovat välttämättömiä, mutta samalla ne voivat olla tuhoavia tai rakentavia. Terveet rajat ja niistä huolenpito on kuitenkin tärkeää, ja vaativuus on myös tärkeää ihmisen kasvulle, Lindroos kuvaa.
Kun vanhemmat eivät pysty rakastamaan lastaan
Alati kritisoivien vanhempien lisäksi ongelmia aiheuttaa niin sanottu välttelevä kiintymyssuhde. Silloin vanhemmat eivät pysty sitoutumaan tai rakastamaan lastaan, koska ovat itse "haavoittuneita", Maria Lindroos kuvaa.
– Kokemus torjutuksi tulemisesta on heille suuri psyykkinen uhka. Kun he kieltävät oman kiintymyksen tarpeensa, he tulevat tiedostamattaan "opettaneeksi" lapselle, että yhteys on uhka, Lindroos sanoo.
Hylätyksi tuleminen aiheuttaisi sietämätöntä kipua. Haavoittunut alkaa uskoa, että toisista kannattaa olla tunnetasolla riippumaton.
– Silloin ei pääse syntymään syvää yhteyttä ja vuorovaikutusta, koska ihminen ei luota ihmisiin – lähtien hänestä itsestään, Lindroos kuvaa.
Aikalisän ottaminen on hyvä neuvo
Jos arjessa huomaa vihan tai raivon tunteen nousevan pintaan, tärkeää on ennakoida.
– On hyvä huolehtia perustarpeista, että on syönyt, nukkunut riittävästi ja niin edelleen, jotta ei olisi jo valmiiksi erityisen haavoittuva. Itse tilanteessa toimitaan tunteen voimakkuuden vaatimalla tavalla niin, että lopputulos olisi mahdollisimman hyvä itsen ja ympäristön kannalta, Minna Savisalo neuvoo.
Konkreettiset keinot kannattaa miettiä etukäteen: jos ärsyttää vain vähän, itseään voi rauhoitella hellästi. Voimakkaammassa kiukussa huomion voi suunnata muualle fyysisellä tekemisellä. Ajatukset pidetään keskittymistä vaativassa asiassa.
Keijun varjo -chatissa voit keskustella luottamuksellisesti päivystäjän kanssa. Chat osoitteessa Keijunvarjo.fi, ma ja to 14.30-16.30.
Espoon ja Helsingin Tyttöjen Taloilla alkaa keväällä Keijun varjo -ryhmiä. Lisätietoa: Keijunvarjo.fi
– Voimakkaimmissa vihan ja raivon tunteissa käytetään usein kehollisia keinoja, joiden tarkoituksena on siirtää huomio tunteen tuottamasta toimintaimpulssista muualle siksi aikaa, kunnes voimakkain tunne on laantunut sen verran, että voi harkita uudelleen, mitä tunteen kanssa tekee, Savisalo sanoo.
– Aikalisän ottaminen mahdollisuuksien mukaan on hyvä neuvo tilanteeseen kuin tilanteeseen. Aikalisä voi olla lyhyt keskeytys tai kokonaan tilanteesta poistuminen. Tärkeää on muistaa, että suuttumus ja viha ovat hyviä voimia. Niiden avulla saamme joskus asioita eteenpäin, jos osaamme käyttää suuttumusta moottorina eikä tuhovoimana.
Tunteistaan voi keskustella luotettujen ihmisten kanssa.
– Usein rauhoittaa pelkästään se, että saa uudenlaisia näkökulmia asioihin, koska raivon vallassa ajattelu kapeutuu. Omassa päässä asioita pyörittämällä ne usein jäävät toistamaan samaa kehää, mikä voi todentaa omaa ”häpeäidentiteettiä” ja johtaa tuhoavaan toimintaan, psyykkiseen tai fyysiseen väkivaltaan itseä tai muita kohtaan, Maria Lindroos sanoo.
Kerro oma kokemuksesi:
Typeform - väkivaltaiset ajatukset -kysely