Sihvosen MM-sivallus: USA-pelissä ylittyi yksi raja kirkkaasti – Leijona-pelaajille vakava varoitus houkuttelevasta mieliteosta

Petteri Sihvonen ottaa läpi turnauksen kantaa Slovakian MM-kisojen erilaisiin ilmiöihin Sihvosen MM-sivallus -osiossaan.

Tästä pidin

Jukka Jalosen Leijonat pelaa, ”mitä peli pyytää”. Ja koko ajan ”pelataan, mitä nähdään, ei pelata, mitä ei nähdä”. Tässä on valtava ero Leijonien pariin edelliseen kauteen. Käytännössä tuo tarkoittaa, ettei Jalosen porukka ole sitonut ennalta itseään liikaa johonkin pelisuunnitelmaan.

Kanadaa, Slovakiaa ja USA:ta vastaan Leijonat on ollut hyvin pelitilanteisiin mukautuvainen pelitavan toteutuksen osalta.

Otan esimerkin.

Jos pelisuunnitelma olisi hakattu liikaa kiveen, etenkin puolustajille käy niin, että sormi menee suuhun, jos vastustaja ei yllättäen prässääkään niin kovin, mitä ennalta ounasteltu. Tai kääntäen, jos sieltä tuleekin koko ajan koulupoikaprässiä – mitä toki yksikään kolmesta mainitusta vastustajasta ei pelannut – on siihenkin valmius reagoida.

USA pelasi kosolti trapia – ja Leijonat hyödynsi sen heti pelaamalla maksimimäärän viivelähtöjä. Ei mitään rakettitiedettä, mutta sittenkin elinehto sille, että altavastaajajoukkue pystyy määräämään pelin rytmistä taitavampiaan vastaan.

LUE MYÖS: Näkökulma: Kaapo Kakko kyykyttää Jack Hughesia 100–0 – Hannu Jortikan kommentti täsmää rujolla tavalla

_MAINOS

Jääkiekon MM-kisat C Morella!

Suomi-Tanska torstaina 16.5. klo 21.15 C More Sport 1/MTV3

Kaikki ottelut suorana C Morella ja cmore.fi -suoratoistopalvelussa!

Tästä en pitänyt

On kestämätöntä, ettei venäläinen tuomari Jevgeni Romasko – jos ja kun hän näki tilanteen siitä aivan tuntumalta – tohtinut viheltää USA:n Clayton Kellerille jäähyä jatkoajalla, kun Juhani Tyrväinen kiskaistiin jalkapyyhkäisyllä nurin siniviivalla.

On valtava ero, jos Leijonat olisi päässyt pelaamaan ylivoimaa neljällä kolme vastaan verrattuna siihen, että nyt tilanne johti USA:n voittomaaliin. Leijonien pelaajilta hävisivät tilanteessa merkit, kuka pelaa ketäkin vastaan, kun yksikään kolmesta pelanneesta pelaajasta ei päässyt yhtään häiritsemään keskialueelle USA:n sisääntuloa.

Sen jälkeen Leijonien kolmikko valui alas liki oman maalin eteen ja jokainen pelaaja luulin jonkun muun kuin itsensä lähtevän merkkaamaan voittomaalin tehnyttä, vapaasti tekopaikkaan köpötellyttä Dylan Larkinia.

Vaikka jatkoajalla ei herkästi jäähyä puhalleta, jossain menee aina se raja, milloin pilliä ei vain voi pitää taskussa. Nyt se raja ylittyi, ja kirkkaasti sittenkin.

Tätä ihmettelen

Eikö vieläkään tajuta, kun jo ajat sitten olen sanonut – samaa on muuten viitannut hieman eri kautta Jukka Jalonen –, että miten kovatasoista lätkää MM-kisoissa ja jopa EHT:lla pelataan, vaikka sitä suhteutettaisiin NHL:ään.

NHL:ssä ei ole yhtään niin kovaa joukkuetta, mikä nyt on kasassa USA:lla MM-kisoissa. Ja jos katsoo nyt Leijonien rosteria, sehän ei ole välttämättä paperilla edes niin tasokas, minkä Leijonat tapaa saada kasaan Karjala-turnaukseen.

Kun olen kovalla silmällä katsellut Leijonien otteita nyt Slovakian MM-kisoissa ja suhteuttanut sitä päävastustajiin, olisi meillä Suomessa syytä hieman toppuuttaa NHL-lätkän yli-ihannointia.

Tätä odotan

Seuraavissa peleissä, kun vastaan asettuvat Tanska, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa, ei Leijonien pidä alkaa oikaista mistään pelillisestä asiasta. Terveiseni Jukka Jaloselle: On pelattava, jos mahdollista, vielä täsmällisemmin!

Vaikka siellä jollakin puolustajalla hiipisi mieleen, että tästähän voi kipaista kiekon kanssa heikompiaan vastaan luistellen läpi kentän, sitä ei saa tapahtua. Pelit tulee voittaa – tai hävitä – omalla peli-identiteetillä.

Haaste on maksimaalinen. Moni Leijonien pelaaja on seurajoukkueissaan tottunut pelaamaan hieman löperöä lätkää. Siihen ei sovi luiskahtaa Leijonissa.

Lue myös: Isovanhemmat muistelevat: Kaapo Kakon kiekkoura alkoi 2-vuotiaana pesuhuonepeleistä, harjoitteli pikkupoikana nimikirjoituksia – "On se kova sälli, itsenäinen ja itsepäinen"