Sihvonen: Tässä on SM-liigan paras nuori pelaaja – "Sopii NHL:ään siinä missä Sebastian Ahokin"

Videolla kuvaa lauantain SM-liigakierrokselta.

LUE MYÖS: Jukurit saa KHL-kokemusta hyökkäykseen – tilastoissa hämmentävä yksityiskohta

TPS:n nuori, 2001 syntynyt Kaapo Kakko tarjoilee katsojalle poikkeuksellisen nautinnollisen katsomiskokemuksen. Kakko pistää kaukalosta silmään muutakin kuin sponsorin nuorille pelaajille osoitetun erivärisen sinikypäränsä ansiosta.

Kakko on omassa elementissään ja parhaimmillaan hyökkäysalueella, kun hän pitää kiekkoa ja kieputtaa puolustavaa vastustajaansa mennen tullen. Tämä kohtio Kakon pelaamisessa on se, mikä takaa sen, että hänen tiensä on auki aina NHL:ää myöten.

Moderni lätkä on mennyt radikaalisti sitä kohti, että pelin virtaus pysähtyy sekä alueellisesta näkökulmasta että suunnanmuutoksen liittyvästä näkökulmasta asemasodaksi, joka pelataan PAPP vs. HAHP – eli suomeksi: puolustusalueen puolustuspeli vastaan hyökkäysalueen puolustuspeli. Tämä johtuu siitä, että alue, jota puolustetaan ja samainen alue, jolla hyökätään, on suurennettu vetämällä siniviivaa kaukalon päädystä nähden rapiat 1,5 metriä etäämmälle. Muutos tehtiin, kuinka ollakaan, ensin NHL:n piirissä.

NHL:n sääntönikkarit ajattelevat aina virheellisesti niin, pelistä tulee kalorikaampaa ja näyttävämpää, kun puolustavan osapuolen tehtävää vaikeutetaan. Vuorostaan valmentajat tuossa kohtaa alavat pähkäillä ennen muuta viisikkopuolustuksen uusia konsteja. Ja, edelleen, pelin evoluutio menee sitten niin, että ensirintamassa yksittäiset pelaajat alkavat löytää hyökkäyspelikonsteja tiivistyviä puolustuksia vastaan, ja näistä huippupelaajien oivalluksista taas valmentajat luovat uusia pelitapakategorioita.

Näin pääsemme takaisin Kaapo Kakkoon.

Kakko on peräti sen kaliiberin pelaaja, että hän voi aikanaan uudistaa pelaamiseen liittyvää ajattelua ja käytäntöä jopa NHL:n piirissä. Jos joku Sebastian Aho on jo nyt muovannut peliä NHL:ssä hyökkäyksiä rytmittävämmän sentterin suuntaan, voi Kakko omilla erikoisavuillaan tehdä saman.

Kakko pelaa poikkeuksellisen lyhyellä mailalla. Se on hänen eräs aseensa ja selittävä tekijä, miksi hän pystyy kieputtelemaan pitkiä näyttäviä ja sittenkin tehokkaita sessioita siellä hyökkäysalueella. Lyhyellä mailalla pelaten hyökkääjän on mahdollista pyörähtää nopeammin ja pienemmässä tilassa kiekon kanssa kuin pidemmällä mailalla.

Kannattaa tarkastella myös sitä, miten Kakon alakäsi mailasta liikkuu huomattavan vähän niinä hetkinä, kun hän tanssahtelee ja pyörähtelee puolustavan pelaajan tuntumalla. Alakäden stabiilimpi ote luo neljä etua verrattuna pidempää mailaa käyttäviin: ote mailan kautta kiekkoon on koko ajan vakaampi ja voimakkaampi, se ei ole niin altis häirinnälle; ynnä reitit, joita kautta maila kuljettaa kiekkoa, ovat täsmällisempiä ja toisteisempia; kiekko sijaitsee lähellä luistimia suojassa vastustajan mailapaineelta; ja lopulta tästä asennosta on hyvä jaella kiekkokontrollia lisääviä vastataklauksia kohti vastustajaa.

LUE MYÖS: Lauri Tukosen värikkääseen kauteen uusi luku – jätti liigaseuransa ja hakee pelipaikkaa ulkomailta

NHL-kaukaloiden pelin evoluutio on sellaisella mallilla, että Kakon tyylistä, kiekkoa kontrolloivaa pelaajaa kaivataan aivan jokaisessa hyökkäysvitjassa ja etenkin tulosta tekevissä kärkiketjuissa.

Sanoisin, että kannattaa nyt mennä paikan päälle katsomaan, kun Kaapo Kakko pelaa. Tohdin povata, että käsillä on viimeinen kausi, kun Kakko esiintyy Suomen Liigassa.