Sihvonen: Nykymallinen SM-liiga mahdollisti laboratoriokokeen - "Olli Jokisen tapaus on oikea makupala seurattavaksi"

Jokisen yllättävä mallia 2+1 vuotta oleva päävalmentajasopimus Mikkelin Jukureiden kanssa jakaa asiantuntijoiden kantoja ainakin neljään suuntaan. Yhdet panevat pahakseen eivätkä aivan suotta. Toiset taas näkevät sekä Jukureiden että Jokisen kannalta asetelmassa mahdollisuuksia. Kolmannet sanovat, että Jukurit ottaa ison riskin. Neljänet pitävät, että riski on ennen muuta Jokisen puolella.

Jään itse – hieman yllättäen – tällä erää hieman juonikkaasti odottavalle kannalle.

Kaltaiseni vakiintunut pidempien valmentajapolkujen kannattaja tuskin kuitenkaan saattaa suurestikaan intoutua siitä, että entinen NHL-tähti ja suomalainen merkkipelaaja Jokinen käyttää hurjaa ohituskaistaa päävalmentajan pestiin.

Tämän hetken päävalmentajiemme parhaimmisto, mainitsen summanmutikassa joitakin, kuten Lauri Marjamäki, Jussi Ahokas, Antti Pennanen, Jussi Tapola, Mikko Manner ja Tommi Niemelä ovat erittäin pitkän linjan, vuosien ja jopa vuosikymmenen marinoimia koutseja. Tuo porukka on voittanut paljon erilaisia kilpailuja. He ovat valmentamalla valmentaneet itsensä asemiin.

Vastapainoksi esimerkiksi nimekkäät entiset pelaajat Ville Nieminen, Sami Kapanen ja Tero Lehterä livahtivat enemmän tai vähemmän ohi jonon. Tosin nämäkin nyt valmentajanpolultaan pois nyrjäytetyt entiset huippupelaajat olivat SM-liigaan tullessaan kokeneempia valmentajia, mitä Olli Jokinen on aloittaessaan.

Jokisella on luoteja väisteltävänään, sillä Niemisen, Kapasen ja Lehterän tie nousi pystyyn kullakin melko vähästä. Niemisellä ei ollut harjoitepankkia tai hän ei vain muutoin ollut pätevä pelin treenauttaja. Kapasen pasmat sekosivat hänen henkilökohtaiseen makuunsa peluuttaa pystysuunnan lätkää. Lehterällä ei ollut pelikirjaa, josta peluuttaa jotakin selvästi tunnistettavaa pelitapaa.

Lehterä, Nieminen ja Kapanen olivat sentään operoineet eri tavoin suomalaisen lätkän parissa, se antoi heille mahdollisuuden reagoida kykyjensä mukaan eteen tulleisiin haasteisiin; sen sijaan Jokisen kokemus modernista suomalaisesta lätkästä on todella ohut, suorastaan olematon.

Jokinen kyllä puhui maanantaina pelin rytmittämisestä ja jopa viivelähdöistä, mutta puheet ovat yksi asia, puheiden todeksi valmentaminen toinen.

***

Sillä tavalla Jokisen tapaus on oikea makupala seurattavaksi, että voidaan nähdä, olisiko hän jääkiekkoilumme ensimmäinen Tuomas Sammelvuo. Lentopallovalmentaja Sammelvuo on ainoa poikkeus suomalaisessa joukkuepallopeliperheessä, joka koettelee sitä säännöksi julistamaani periaatetta, jonka mukaan entisen huippupelaajan ei kannata liian nopeasti ryhtyä minkään lajin päävalmentajaksi.

En riennä sillä tavalla nyt asioiden edelle, että julistaisin etukäteen, ettei Jokisesta olisi jonkinlaiseksi köyhän miehen Sammelvuoksi.

Tosin on hyvin todennäköistä, että Jokinen ja Jukurit ajautuvat umpikujaan, mutta arastelen sanoa, että aivan varmasti niin käy.  Sen sijaan melkeinpä malttamattomana odotan, miten Jokisen käy.

On aivan ratkaisevaa, millaisen valmennustiimin Jokinen saa kerätyksi ympärilleen. On selvää, että Jokisen on saatava vierelleen erinomainen pelinvalmentaja tyyppiluokkaa Olli Salo tai Toni Sihvonen tai Tuomas Tuokkola. Myös Jukureiden nykyinen apuvalmentaja Jari Kauppila olisi erinomainen assistentti Jokiselle, mutta kuulin sisäpiiristä, että voi hyvinkin olla, että Kauppilan aika Mikkelissä on käsillä olevan sesongin jälkeen ohi.

Mitä Jukureihin tulee, seurassa ovet ovat käyneet liian tiuhaan tahtiin päävalmentajien osalta. Risto Dufva, potkut. Pekka Kangasalusta, potkut. Ja Marko Kauppinen, aivan liian lyhyt periodi. Tietojeni mukaan ensin Kauppisen optiota ei käytetty, myöhemmin sopimusta olisi jatkettu, mutta vain vuoden verran. Kauppinen valitsi kolmen vuoden pestin Jääkiekkoliittoon.

Lähteeni Jukureiden sisältä ovat sillä kannalla, että urheilujohtaja Jukka Holtari on joutunut tai joutumassa sivuraiteelle. Kerrotaan, että Holtari on ollut ennen muuta valmennuskopilla likipitäen vihattu mies. Valmentajien ja Holtarin yhteistyö ei ole ollut ollenkaan sen arvoista, millaista palkkaa Holtarin on Jukureista arveltu kuittaavan, kerrotaan.

Edellä mainitusta johtuen, ja toki koronavirus on myös vaikuttanut, ohjat Jukureissa on tällä hetkellä kehitysjohtaja Mikko Hakkaraisen käsissä. Hakkarainen on pitkän linjan Jukurit-ikoni, ensin pelaajana, sitten seurajohtajana.

Näyttäisikin, että Olli Jokinen on Hakkaraisen hankinta. Samoin kuin viime aikojen pelaajavahvistukset.

***

Olen sillä kannalla, että on Jukureiden kannalta hyvä, jos jatkossa seura menee Hakkaraisen eikä Holtarin urheilukomennon alla. Holtarin egon sanotaan mahtuneen huonosti, jos ollenkaan Kalevankankaalle.

Tosin en voi olla huomauttamatta, että jos Jokinen on Hakkaraisen hankinta, ottaa Hakkarainen aivan valtavan henkilökohtaisen riskin, jossa ei sovi epäonnistua. Jos Jokinen olikin pelaajana Päällikkö, valmentajana hän on noviisi, suorastaan pahainen rookie.

Toki sekin on fakta, että suljettu SM-liiga mahdollistaa tällaisen laboratoriokokeen, jossa täysin vailla valmentajakokemusta – en laske mitään akatemiajuttuja joukkuevalmennukseksi – oleva kaveri, nimimies, saa tilaisuutensa. Jos SM-liiga olisi kunnon kilpaurheilusarja karsintoineen, Jokinen ei valmentaisi sarjassa 2021-2022, ei ainakaan päävalmentajana.

Jotenkin minulla on kutina, että Olli Jokinen melko todennäköisesti päätyy sen joukon jatkoksi, jossa nyt ovat edellä mainitut Kapanen, Nieminen ja Lehterä. SM-liiga ei ole valmentajien harjoittelupaikka. Päävalmentajapaikat tulee ansaita valmentamalla, ei pelaamalla.

Ja se vielä on tuotava esiin, ettei Suomessa ole kunnollista ammattivalmentajien yhdistystä. Jos olisi, sieltä olisi tullut tiedote, jossa annetaan moitteet Jukureille ammattivalmentajuuden halveksimisesta Jokisen palkkaamisen myötä.