MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen kirjoittaa kahdeksan ottelun tappioputkeen ajautuneesta SaiPasta. Sihvonen tuo esiin seikkoja, joita päävalmentaja Pekka Virran kannattaisi muuttaa SaiPan pelaamisessa.
Kirjoitan SaiPasta ja Pekka Virrasta siksi, että SaiPa on kahdeksan ottelun tappioputkessa.
Härkää sarvista. Menen perättäisin sanoin SaiPa-asian ytimeen. SaiPan pitäisi pelata aavistuksen verran matalammalla intensiteetillä per jokainen pelaaja, ja sitä mukaa sen viisikkojenkin pelaaminen olisi maltillisempaa.
Perustelen, miksi päävalmentaja Pekka Virran tulisi pyrkiä ottamaan hieman pelaajiltaan vauhtia ja kierroksia pois.
Kyse on SaiPan suurimmasta ongelmasta, maalinteosta. SaiPan profiili on sellainen, että se jos mikä tarvitsee maalintekokykyä itselleen, SaiPa ei pelaa kuten monet muut, puolustus ensin.
Virta oli itsekin erinomainen maalintekijä aikoinaan pelaajana. Maalinteko, etenkin jos meinaa tehdä maaleja tiheämpään tahtiin kuin kerran kymmenessä pelissä, on mentaalisesti sellaista toimintaa, jossa pelaajaa ei vaivaa turha kiire. Hän ei ole myöskään hidas, laukaus tai ohjaus ei edellä liiallista ajatustoimintaa, kova halu ei yksin riitä, on ilmestyttävä murheista vapaana tekopaikalle oikealla hetkellä, ja niin edelleen, kyse on parhaimmillaan flow’sta, ”asioita vain tapahtuu”.
Sanon, silmämääräisesti, silmäni on tässä mielessä harjaantunut, että SaiPan pelaajat luistelevat, taistelevat ja yrittävät kaikkein kovimmin kaikista SM-liigan joukkueista. Pitkään tuo titteli oli papereissani Olli Jokisen Jukureilla, kunnes mikkeliläisten pelaamisen lievän parantumisen ja tulosten suotuisuuden myötä pelaajien yliyrittäminen väheni, pelaaminen parani, ja lopulta tulos on ollut odotuksiini nähden melkopuoleisen hyvä. Mutta se Jukureista. Takaisin SaiPaan ja Pekka Virtaan.
"SaiPa on ennen muuta hyökkäyspelijoukkue"
En tohdi arvella, kuinka paljon SaiPalla olisi enemmän maaleja, etenkin voittomaaleja tai edes tasoitusmaaleja tilillään, jos lappeenrantalaisten pelaajat eivät niin mahdottoman paljon yrittäisi ja taistelisi jäällä. Kun SaiPan pelaaja ensin taistelee jäällä kaikkensa antaen 25 sekuntia ja saa sen jälkeen maalipaikan, väitän, ettei sen jälkeen pelaajan silmä näe ja käsi toimita enää rennoimmalla mahdollisella tavalla.
Ja kun tähän kuormaksi kuorman päälle voi varmaksi todeta, ettei SaiPan pelaajamateriaali lähtökohtaisesti ole sellainen, että siellä rivissä olisi luontaisia 15 maalin miehiä, on yhtälö hankala: varsin keskinkertaiset maalintekijät antavat kaikkensa jäällä juuri ennen kuin se maalipaikka ilmaantuu, kaikki on siis jo annettu, enää ei ole annettavaa, kun kiekko pitäisi panna reppuun.
Toki joku voi huomauttaa, että tähän mennessä 60 maalia tehneen (kolme joukkuetta on tehnyt vähemmän) SaiPan ongelma on pikemminkin päästetyt maalit, 80 kappaletta (kolmanneksi eniten SM-liigassa). Tuollaiselle huomautukselle sanon: ei, ei!
LUE MYÖS: Maalituomio oli liikaa – Pekka Virralta raju avautuminen tuomaritoiminnasta: "Tuomaripäällikkö Rönn on selittämässä mulle"
Pekka Virran komennossa SaiPa on ennen muuta hyökkäyspelijoukkue, piste. Olisi matalaotsaista kirjoittaa tähän, että SaiPan pitäisi ennen muuta puolustaa paremmin, ja sen jälkeen vasta hyökätä, jos hyökättävää jää. Jonkun toisen joukkueen valmentajan joukkueesta voisi kirjoittaa niin.
Arvostan valtavasti sitä, että Pekka Virta pitää kiinni valmennusperiaatteistaan, tuli mitä tuli. Edes Virta ei aina ole toiminut näin, hän lähti myönnytysten tielle aikoinaan sekä TPS:ssä että Ässissä, kehnoin seurauksin. Virran ja KalPan tarina on toinen, KalPassa Virta ei tehnyt koskaan kompromisseja. Sama näyttäisi pätevän nyt Virran SaiPaan.
Virta näyttää suhtautuvan SaiPaan kuten aikoinaan KalPaan, kyse on useamman vuoden prosessista. Ja, edelleen, kun suomalainen jääkiekkoilu eli hulluja vuosiaan SM-liigassa kausina 2017-2018 ja 2018-2019, ei Virta silloinkaan lähtenyt hullutteluun mukaan Lukkonsa kanssa.
Seuraus oli, että Virran Lukko oli pelillisesti historian eräs ylivoimaisimmista SM-liigan joukkueista 2019-2020 ja 2020-2021. Oma linja ja sen tolkullinen pitäminen tekevät huippuvalmentajan, muutokset joukkueen pelaamisessa pitää tehdä sivuille vilkuilematta oman pelikirjan puitteissa. Siksi Virrasta tuli mestarivalmentaja, hopeavalmentaja ja pronssivalmentaja.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Palaan SaiPan maalintekoon ja sen ongelmiin. Pelitapa, jolla SaiPa pelaa – kyllä, hyvin hyökkäysvoittoisesti – kutsuu puoleensa määrällistä ja laadullista maalintekovoimaa. Siksi SaiPan ongelman voi hieman mutkat suoraksi vetäen määritellä maalinteko-ongelmaksi. Kun maaleja tulee teille-meille-teille… ja se meille jää tulematta, kollektiivin itseluottamus putoaa.
No mitä sitten SaiPa voisi muuttaa pelaamisessaan – Virran pelikirjan puitteissa?
Virta valmentanut jopa paremmin kuin Lukossa
Virta nähdäkseni – olen nähnyt SaiPan kaikki pelit alusta loppuun – teki jo jotain muutoksia varmaankin 15 kierrosta sitten. Hän osin luopui lempitavastaan puolustaa omalla alueella mies vastaan mies -puolustusta, jolla Lukko dominoi pari kautta. Tuollainen muutos aluepuolustuksen suuntaan rauhoitti SaiPan pelaajia. Mutta se ei riittänyt, mielestäni.
SaiPa prässää aivan liikaa, siinä on avainasia! Kun pelaajat lähes jatkuvasti riehuvat siellä – siis hyökkäysalueella –, missä pitäisi tehdä pian maali riiston jälkeen tai pidemmän hyökkäyksen tiimoilta, on pelaajalla aavistuksen väärä viritys eli taistelu päällä kropassaan ja mielessään. SaiPan pitäisi pelata noin neljännes prässeistään sittenkin trapia. Se rauhoittaisi pelaajia. Se säästäisi paukkuja, etenkin mentaalisia paukkuja kaikkeen siihen, mitä maalinteko vaatii.
On hieman posketonta verrata Virran SaiPaa Virran Lukkoon, mutta vertaan kuitenkin. Vaikka Virran Lukkokin prässäsi, sen pelaajat tekivät toimensa nopeasti mutta rauhallisesti; SaiPan pelaajat tekevät saman nopeasti mutta hätäillen.
Kiekkokontrollin pelaaminen vaati riittävää mielenrauhaa pelaajilta. Ja se sitten vaatiikin mielenrauhaa, että pelaa kiekkokontrollia ja tekee sen päälle vielä maaleja.
Vain kourallinen suomalaisia jääkiekon huippuasiantuntijoita ymmärtää perin pohjin, mitä tarkoitan, kun sanon, että käsillä olevalla sesongilla 2021-2022 Pekka Virta on valmentajana valmentanut jopa paremmin kuin parina edellisenä kautena Lukossa. Ai miten niin?
Pidän täysin ainutlaatuisena suorituksena SaiPalta sitä, miten se tällä pelaajamateriaalilla lähes pelistä toiseen on määrännyt pelivälineen hallinnan kautta pelin virtauksen tahdin. Maailmassa on tasan yksi valmentaja, joka tuohon kykenee näillä SaiPan pelaajilla, tuo yksi on Virta.
Edelleen, on lähes käsittämätöntä, että SaiPa on pelannut määrällisesti useimmiten ylivoimalla mukaan lukien kaikki liigajoukkueet. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, miten ainutlaatuisella tavalla SaiPa pelaa kiekkokontrollia, mikä taas johtaa eniten potentiaalisiin tilanteisiin, jossa vastustaja joko rikkoo tai on rikkomaisillaan SaiPan pelaajaa jäähyn arvoisella tavalla. SaiPan ylivoima on keskitasoa, se on tehnyt 20 ylivoimamaalia, mikä tarkoittaa, että viidellä viittä vastaan lappeenrantalaiset ovat onnistuneet ainoastaan 40 kertaa.
Virran pelitapaan kuuluu se, ettei pelaajien ole lupa laukoa joka paikasta tämän tästä. Laadukkaat maalipakat ovat eri asia, niissä SaiPa on pärjännyt pelitapansa ansiosta varsin hyvin. Oman huomautuksensa ansaitsee se, että Virran joukkueet, mukaan lukien SaiPakin, ovat aina hieman pitäneet pilkkanaan ns. Corsi % -tilastoa, jossa muka omien laukausten suhde vastustajien laukausiin kertoo jotain kiekon hallinnasta. Ei välttämättä kerro!
Tällä kaudella myös Tommi Niemelän Pelicans osoittaa Corsi %:n vaillinaisuuden. Se on selvää, että Niemelän Pelicansilla on kokoonpanossa enemmän ratkaisuvoimaa kuin Virran SaiPalla. Siksi Pelicansia alhainen Corsi % ei vaivaa, vaikka lahtelaiset laukovatkin säästeliäästi – ja pelaavat kiekkokontrollia. SaiPa on eräänlainen paradoksijoukkue Corsi %:n suhteen.
Yltyleensä sanon, tässä asiassa SaiPaa on hyvä verrata Olli Salon KooKoon pelaamiseen. Pekka Virran on keksittävä konsteja, joilla pelaajien pelinopeutta lisää rauhallisuus eikä rauhattomuus. KooKoon pelaajilla ei ole kiire pelitilanteissa, he pelaavat rauhallisesti – ja ovat siksi paitsi nopeita myös ihan tehokkaita.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
SaiPa luistelee kieli vyön alla
Virran kannalta kiusallinen ja joka tapauksessa mietinnän arvoinen fakta on, että SaiPa on luistellut selkeästi eniten kilometrejä SM-liigassa per peli. Väitän, että se johtuu pitkälti ylettömästä prässäämisestä. Sinne tulee – etenkin nyt, kun pelaajien itseluottamus on koetteella – lukuisia turhia satoja metrejä luistelumatkaa lähes joka pelissä. Kiekkokontrollijääkiekossa on mahdollista pitää se etu itsellään, että kiekko tekee työn liukumalla jäätä pitkin, ei luistin.
Toki Virran Lukkokin luisteli eniten matkaa SM-liigassa, ne luistelukilometrit toteutuivat kuitenkin pelaajien rennossa mielentilassa, SaiPan pelaajat luistelevat hieman kieli vyön alla kuin elämästään taistellen.
Mielestäni Virran on mahdollista säilyttää jatkossakin SaiPan pelitapa maksimaalisena kiekkokontrollijoukkueena, siitä ei tarvitse tinkiä, mutta eri konstein on löydettävä pelaajille tapoja olla aivan ylettömästi taistelematta läpi 60 minuuttisia. Muuan konsti tähän voisi olla sen säätäminen harjoittelulla, ettei kiekolliseksi tulevan pelaajan tehtävä olisikaan liikkua kiekon kanssa aivan niin voimakkaasti, miten SaiPan pelaaja sen nyt tekee. Lukon taitavampien pelaajien oli sitä helpompi tehdä Virran komennossa. SaiPan vaatimattomamman taitotason pelaajien on turha luistella itseään ahtaisiin asemiin, joissa kiekon kanssa on tovi selvittävä yksin ennen seuraavaa omaa syöttöä. Pelaajien vuorotellen ryntäily kiekon kanssa pitää yllä pelistressiä pelaajissa. Kunkin on ikään kuin vuorollaan näytettävä luistelemalla päävalmentajalle, että oppi on mennyt perille.
Jos ja kun Virta suhtautuu SaiPaan kolmen vuoden progressiivisena prosessina, se vaatii myös seuralta sikäli paljon, että pelaajahankinnoissa on jatkossa onnistuttava paremmin kuin tällä kaudella. Liian moni ulkolainen pelaaja osoittautui jo nyt flopiksi. Eikä jatkossa riitä edes se, että SaiPa onnistuu paremmin ulkomaalaistensa kanssa, sisään on saatava muutama laadukas suomalainen liigapelaaja. Se on ollut viisasta politiikkaa SaiPalta, että nykyisestä joukkueesta on kiinnitetty muutamia niitä pelaajia, joiden kanssa Virta tahtoo jatkaa tulevinakin kausina.
Todella onnistuneen harjoituspelikauden jälkeen syksyllä SaiPan niskaan kasattiin turhiakin menestysodotuksia. Itse olin maltillinen. Pidin, että Saipa saattaa yltää viimeiselle pudotuspelipaikalle eli sijalle 10. En näe aiheelliseksi vaihtaa arviotani. Olen edelleen sitä mieltä, että SaiPa tule olemaan runkosarjan kymmenes.