MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen tekee kirjoitussarjan tietämistään ja tuntemistaan jääkiekkoihmisistä. Sarjan itseoikeutettu ensimmäinen kohde on rautakansleri Kalervo Kummola.
Olen siinä käsityksessä, että Kalervo Kummola onnistui omasta mielestään liki kaikissa suomalaiseen jääkiekkoiluun liittyvissä toimissaan, paitsi että seuraajakseen Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtajaksi hän ei onnistunut junailemaan täysin haluamaansa miestä, ja sekös "Kalea" kismittää. Jos kaikki olisi mennyt niin kuin Kummola oli kaavaillut, puheenjohtajana häärisi nykyään suunnattoman omaisuuden mies, miljardööri Mika Anttonen.
Vaan Anttonen teki majesteettirikoksen, kun hän asettui yhtä kierrosta liian aikaisin haastamaan Kummolan puheenjohtajuuden eikä se sopinut rautakanslerin visuun pirtaan. Jos Anttonen olisi hieman malttanut odottaa, hän olisi nyt puheenjohtaja. Näin ymmärsin Kummolan sävyisistä mutta vihjailevista puheista, kun viimeksi tapasimme.
Voin toki olla väärässäkin, ehkä ymmärsin Kummolaa väärin, tosin se ei olisi ensimmäinen kerta osaltani suhteessa Kummolaan. Olen minä ennenkin erehtynyt hänen tiimoiltaan.
LUE MYÖS: Kalervo Kummola nostaa esiin huolen Suomen kotikisoista – onko IIHF sitoutunut heivaamaan Venäjän ulos jääkiekon MM-kisoista?
Täytyy myöntää, ettei suomalainen jääkiekkoilu ottanut oikeastaan ollenkaan taka-askeleita silloin, kun Kale junaili Leijonien päävalmentajaksi kanadalaisen Doug Sheddenin. Nuorena, johtavana analyytikkona kävin terrierien lailla Kummolan kimppuun siitä silloin aikoinaan. Mielestäni ei olisi missään nimessä pitänyt valita ulkomaalaista päävalmentajaa, vaan olisi pitänyt päätyä suoraan Jukka Jaloseen, josta silloin tuli yhdeksi sesongiksi ainoastaan Sheddenin (sentään pelitavasta vastannut) apukoutsi.
Juttu jatkuu kuvan alla.
YouTubesta voi katsella ja kuulla yhäti, miten eräässä kaikkien aikojen erikoisimmista mediatilaisuuksista koskien Sheddenin valintaa sanallisia iskuja annetaan ja otetaan – Kummola vs. Sihvonen – puolin ja tosin, kunnes kokeneempi kehäkettu Kummola ottaa ansaitun pistevoiton lohkaisemalla: Olen minä niitä sinun juttujasi Urheilulehdestä lukenut, mutta en ole tullut hullua hurskaammaksi. Ja yhtä valmentajaa emme huomanneet kysyä päävalmentajaksi, Petteri Sihvosta!
Erikoista tuossa kyseisessä Jääkiekkoliiton mediainfossa oli se, että Kummola sekä esiintyy Jääkiekkoliiton omassa asiassaan että pyrkii toimiaan tilaisuuden puheenvuorojen jakajana. Kun sen hoksasin, pääsin sopivasti juonittelemalla sekoittamaan rautakanslerin konsepteja ja kuulustelemaan itse asiaa.
Olen miettinyt, oliko Kummola tuolloin oikeasti niin kova johtaja, mitä hänen maineensa kertoi. Kova ja sydämetön johtaja olisi olisi heittänyt minut ulos pilaamasta koko tilaisuutta. Sen sijaan Kummola sieti ja otti vastaan kovat jabini, huojui köysissä, mutta voitti pistein.
Vaikka minulla ja Kummolalla on pitkä yhteinen historia, jossa on ollut mitä erilaisimpia yhteenottoja, arvostan häntä sen tähden, ettei hänen puoleltaan kuppi ole koskaan mennyt lopullisesti nurin. Kummola on ollut saamansa kritiikin yläpuolella, kovakin löyly on aina valunut kuin vesi hanhen selästä. Jos minusta itsestäni usein tuntui, että olin hänelle kova vastus ja tarpeellinen vastavoima, hän tuskin itse merkittävässä määrin koki niin.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Enemmän minä Kummolasta hyödyin kuin vuorostani häntä haittasin. Jos kohta on sanottava, että tein hyvin tietoisen siirron asiaa parahultaisen viikon harkittuani ja osan sen viikon öistäkin valvottuani sen suhteen, että valmennuspuolella tieni oli, jos ei pystyssä niin ainakin ohdakkeisempi, kun päätin varmaankin ensimmäisenä entisenä pelaajana ja valmentajana niin kovaan vastarintaan ryhtyä Kummolalle. Vaan nyt sanon, että kaikki on ollut sen arvoista.
Nykyäänhän Kummola, jo väistynyt uros – tai lempo, mistä sen tietää, veteleekö hän yhä naruista… – on oikea nallekarhu, kiltti ja pehmoinen. Mitä nyt hieman vielä urostelee Tampereen areenahankkeen vaiheilla ja lyönee kannet lopullisesti kiinni kirjoittamalla muistelmansa.
Silti, tosi sanoen, oli sillä kaikella kritiikilläni, jota Kummolalle suuntasin, myös visusti eräs oikea syykin: Oli kamala nähdä ja aistia se tila, mihin Suomen Jääkiekkoliiton työntekijät olivat ajautuneet Kummolan pelossaan. Lukemattomista rivitekijöistä puhumattakaan, mutta kun sellaisetkin tekijämiehet kuin Erkka Westerlund ja Jukka Rautakorpi suorastaan vapisivat kuin haavanlehdet eräässä Vierumäen koulutustilaisuudessa, kun kaikki ei mennyt suhteessa rautakansleriin suunnitellulla tavalla, tajusin, että tilanne ja olosuhde ei ole säällinen. Monet ihmiset voivat tuolloin pahoin Jääkiekkoliitossa. Ja sen toin monesti julki vaivojani ja voimiani säästämättä!
LUE MYÖS: Kalervo Kummola allekirjoittaa mestarivalmentaja Antti Pennasen näkemykset SM-liigan haasteista ja osoittaa ongelmien ydintä: "En koskaan ole ymmärtänyt"
Toisaalta, Kummolan ajan tulokset suomalaisessa jääkiekkoilussa ja yleisemmin huippu-urheilussa ovat ylivertaiset. Siksi hieman raakaan huippu-urheilukäsitykseeni nojaten hyväksyn jälkikäteen, vaikka ei ehkä pitäisi, Kummolan diktaattorimaiset johtamistavat tuloksineen. Diktaattori on kova sana, ja käytän sitä teknisesti asiani ilmaistakseni; kyllä, Kummola oli diktaattori, eikä edes mikään valistunut diktaattori. Hän oli omansa aikakautensa loppuun hiottu timantti, yhtä aikaa helvetinkone ja kalevalalainen sampo, jolle ja jonka voittoisuudelle ei vain voitu yhtään mitään.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Ja, kaiken tämän jälkeen, mitä olen kokenut suhteessa Kummolaan ja hän minun puoleltani, toissakerta ja viime kerta, kun tapasimme, me olimme melkein kuin ihastuneita toisiimme. Vähältä piti, ettei paljoa puuttunut, ettemme suunnitelleet kolmatta samanmoista kohtaamista. Vanhat taistot olivat tauonneet, oikeastaan ne olivat lopullisesti poissa häiritsemässä kahta muinaisten aikojen kiistakumppania. Oli vihdoin lopullinen ja levollinen rauha maassa. Saatoimme alentumatta luoda toisiimme hyvinkin ymmärtäväisiä katseita ja jonkun myötätuntoisen sanan.