Liigan puolivälierävaiheessa eletään vaihetta, jossa kaikki joukkueet alkavat enemmän ja enemmän näyttää omia kasvojaan. Pelit ovat paikka, jossa teot ja puheet punnitaan. MTV Sportin asiantuntija Petteri Sihvonen kurkistaa tulosten taakse.
Kärpät johtaa omaa sarjaansa Ässiä vastaan voitoin 3-1. Fakta kuitenkin on, ettei Kärpät ole mitenkään vakuuttanut tähän mennessä. Ässät on ollut kohtuullisen hyvä, mutta sekin on taktisesti löperöllä pelaamisellaan antanut turhia avaimia Kärpille läpi sarjan.
Kärppien uudistettu pelitapa ei ole toiminut kunnolla pudotuspelien maailmassa. Ässät pysyy kyydissä mukana pelaamalla perusjääkiekkoa. On syytä kysyä, eikö Kärppien pelitapa ylipäätään sovi pudotuspeleihin, jossa vastustaja voi ottelusta toiseen pitää silmällä oululaisten tekemistä? Vai onko peräti niin, että Kärpät ei syystä tai toisesta pelaa toisteisesti ja jatkuvasti pelitapansa mukaisia pelitekoja kaukalossa?
Missä on Kärppien siniviivan seudun ylibuukkaaminen? Miksi kiekko eri kierrä vaihdosta toiseen alakolmiossa lavasta lapaan eikä kolmioon synny pudotussyötön mahdollisuutta? Missä ovat repivät hyökkääjät? Vai onko niin, että Ässät estävät nämä aikeet? Mielestäni ei.
Kärppien peli näyttäisi takkuilevan erityisesti vieraskaukalossa. Isomäessä on nähty pitkiä pätkiä, jolloin Kärpät ei muistuta yhtään Kärppiä, ennemminkin joukkueesta tulee tuolloin mieleen jokin SaiPa. Pelkällä kotiloistolla ei keväällä määräänsä pidemmälle pötkitä.
HIFK
HIFK pelaa sensaatiomaisen hyvää lätkää. Voitot ovat nyt tasan 2-2 huippujoukkue JYPin kanssa. HIFK pelaa liki puhtaaksi viljeltyä Meidän peliä. HIFK ei pakota peliä, se pelaa peliä. Eli pelissä ei ole liikaa pystyyn koheltamista eikä liikaa kiekottelua. Kyse on reagointipelaamisesta parhaimmin.
HIFK:n uusi peli-identiteetti ja brändi on syntymäisillään ellei jo syntynyt. Meidän peli on sikäli helsinkiläisille sopiva pelitapa, että se antaa kaikista eri pelitavoista parhaan sauman taklata atleettitaklauksia. Taklaamaan ei tarvitse luistella matkaa, vaan HIFK:n viisikko on lyhyiden etäisyyksien päässä koko ajan sieltä, missä peli on.
JYP on jäänyt jälkeen HIFK:sta kiekkokontrollin pelaamisessa, ei muussa. Peliväline on vallan väline tässä sarjassa erityisesti. HIFK:n etu tässä väännössä on siinä, että se on läpi kauden pelannut kiekkokontrollia jopa selviytymiskonstina siinä vaiheessa, kun joukkue käänsi sesongin alun synkkyytensä iloksi ja voitoiksi. Huippu-urheilussa oikeat toistot tekevät mestarin. HIFK:lla on oikeita toistoja eniten kaikista Liigan joukkueista tällä hetkellä tältä kaudelta.
Tappara
Jukka Rautakorvesta sanotaan, että hän uudistanut valmentaja, että nykyinen Rautakorpi on ”Rautakorpi 2.0”. Sikäli tämä pitää paikkaansa, että edellisen Tappara-pestinsä aikana Rautakorpi peluutti tarkkaa puolustuspeliä ja oivaltavaa hyökkäämistä. Nykyään jäljellä on enää tuo puolustaminen, joten uudistumiseksihan sitäkin voidaan sanoa, kun hän on jättänyt kesannolle puolet pelistä.
Rautakorven onneksi Mikko Leinonen on hommannut päävalmentajalle pelaajat, joilla mestaruuden voittaa tälläkin pelin valmentamisen tasolla. Toki se ei ole unohtunut, miten Rautakorpi julisti kauden alussa, että Tappara aikoo pelata pelipaikatonta jääkiekkoa. Se kokeilu ja yritys kuivui kasaan melkein ennen kuin ehti edes alkaa. Jäljellä on vain hämmennys, mitä Rautakorpi puuhailee.
Sami Kapasen piskuinen Kalpa on pelannut Tapparaa vastaan erinomaisesti. Oikeastaan tässä kohtaa, kun sarja on 3-1 tamperelaisille, voidaan miettiä kurillamme näin: millaisia pelejä todistaisimme ja kumman eduksi, jos Kapanen valmentaisi Tapparan pelaajamateriaalia ja Rautakorpi KalPan. Niinpä.
Tappara löi määrällisesti trap-pelaamisen ennätyksen eilen pöytään Niiralan Montussa KalPaa vastaan. Toisaalta, onhan tämä nerokasta. Mitä vähemmän Tapparan superjoukkue antautuu pelaamaan peliä vastustajan kanssa, sitä varmemmalta sen mestaruus sesongin päätteeksi vaikuttaa.